13.3.2019

Päivä, jonka tulen muistamaan paremmin, kuin unohtuneen syntymäpäiväni

Pena kävi siellä panoreissulla vuoden vaihtuessa. Ensin olimme siinä käsityksessä, että Penaa ei neidot olleet kiinnostaneet yhtään, sitten Penan kotiutuessa sain tietää, että ekana iltana oli ollut ihan pientä actionia. Pitkään oltiin sitä mieltä, että pentuja ei ole tulossa, sitten näytti siltä, että molemmat tytöt olisivat olleet odottavalla kannalla, mutta lopulta vain toinen neidoista kantoi sisuksissaan pieniä kisuja.

Penasta tuli neljän pienen kissan isukki 5.3.2019. Yksi pienistä menehtyi vain parin päivän ikäisenä, pahaltahan se toki tuntuu, mutta se on vain hyväksyttävä, että näinkin voi käydä.

Pennuista meillä ei vielä ole kuvia, mutta kasvattajan Facebookissa on yksi, josta meille juorusi Miukumaan mami. :) Pentujen kuvaa voi ihailla täällä: https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=2317067898530683&id=100006824864623

Tässä ylpeä isukki sylissä pallutettavana ja niin iloisena, että. :D

Mukavaa loppuviikkoa kaikille toivottaa Penasta ylpeä ihminen, joka lupaa, että blogi palaa säännöllisempään rytmiin viimeistään huhtikuussa, tai ainakin toukokuussa.

21.1.2019

Tunnelitouhuja

Eilen ihminen otti piiiiiiittttkkkäääässsstäää aikaa meidän tunnelin esille, ja kyllä meillä on ollu hauskaa!
Niin villiä, että kieltäkin pitää tuulettaa!

Pakollinen puolen sekunnin tauko.

Lelut levolla.

Niin hauskaa, että pääkin menee ihan vänkkyrään!
Hauskaa iltaa kaikille toivottelevat Pena ja Punkku, joiden mielestä maailmassa parasta on herättää ihminen joka aamu viimeistään viideltä ekan kerran.


6.1.2019

Panomatkalla

Viime vuoden viimeisenä perjantaina meillä oli jotain outoa ilmassa. Ihminen oli ihan höpsö, se pakkas jotain laukkua, ja se hyöri ja se pyöri ja se rutisti ja se venutti ja se sössötti ja se hermoili. Ja se tuli töistä ekan tunnin jälkeen kotiin, kun ei se pystyny siellä keskittymään.
Päivä kun alkoi kääntyä iltapäiväksi ihminen rutisteli vielä kovemmin, sitten sen puhelin soi monta kertaa ja pian sitten soi meidän ovikello. Ovesta tuli sellanen iso setä, joka puhu pelkkää enkkua, ja sillä oli mukana koppa. Mun pesä laitettiin sinne koppaan, ja kun mä tietty menin katsomaan miks mun pesä meni sinne, ni huomasinki yhtäkkiä olevani kopassa jumissa. Olin niin ihmeissäni, et en ees ehtiny huutamaan yhtään.
Huijasivat koppaan!
Hetken ihminen jutteli sen ison sedän kanssa siin jotain ja sit tapahtu jotain kamalaa! Se iso setä otti kopan, jossa mä siis olin vielä sisällä, ja sen ihmisen pakkaaman laukun, ja sit mua vietiin. Ihminen tuli sen ison sedän kanssa ulos ja käveli mun vieressä parkkipaikalle. Parkkipaikalla se huuteli mulle vielä, että pitää olla kiltti ja tulla terveenä takasin. Varoiks siinä sit huutelin takas, ja lupasin tulla kunnolla takas ja olla nätisti. En tajunnu yhtään miks tollasia piti huudella. Pian se iso setä sit nosti mut kopassa autoon ja sit mentiin. Olin sen ison sedän kanssa tosi pitkään autossa, ja sit tultiin perille johonki vieraaseen paikkaan, mikä haisi kissoille tosi paljon. Mä sain siellä oman asunnon alakerrasta, ne muut kissat oli yläkerrassa. Kerran mä tapasin ne kaikki kuus, mut muuten sain vaan tehdä tuttavuutta kahden kanssa.
Ne kaks oli tyttöjä, ekana iltana mä otin niihin vähän lähikontaktia, mut loppuajan mä sit enimmäkseen makoilin ikkunalaudalla kyttäämässä tipuja. Ne likat kävi kyllä vähän väliä pyllistelemässä mulle, mutta ei mua niin jaksanu kiinnostaa. Aika paljon helpommalla pääsin, ku vaan laitoin silmät kiinni ja nukuin, tai käänsin katseen kohti ikkunaa.
Ihminen oli pakannu mulle mun omaa ruokaa mukaan, mutta enhän mä sitä suostunu syömään, ku niiden likkojen ruoka tuoksu paremmalta. En silti onnistunu lihoamaan matkalla, vaan oon vähän jopa laihtunu. Ainakin silmämääräisesti sanoo ihminen.
Siis se tulee kotiin vielä joskus? Epistääää!
Eilen mä sit tulin kotiin, se iso setä toi mut taas sillä autolla. Penska on mulle vähän kiukkunen, sitä kai harmittaa, kun se ei enää saa ihmisen ihan koko huomiota vaan itelleen, mut ei se ny enää ihan joka käänteessä ärise mulle, eilen se vielä sähisi ja suhisi ja ärisi joka kerta, ku ees yritin mennä samaan huoneeseen. Ihan nyt just tätä kirjoittaessa Penska tuli antaa mulle pusun. Ollaan kai taas välilöissä.

Tän verran voitiin eilen olla lähekkäin.
Tai siis aina, kun oli syötävää saatavilla kelpasin penskan kaveriks.
Ihminen saa musta migreeniä, ku mä haisen sen kyläpaikan kukkaistuoksuille niin kovasti. Monta kertaa mut on jo läästitty ihan märäks ja päälle on kaadettu kuplavettä, mutta ei mun tuoksut ihan niin vaan häivykään. Vähän pelkään, että joudun kohta kylpyyn. Yäk.

Hedelmällisin terkuin Pena.

P.S. Valitettavasti Penan kyläpaikasta (ei myöskään tapaamistaan kahdesta neidosta) meillä ei ole kuvia. Oletin toki, että kun kissani lähtee kylään, saisin sieltä edes yhden kuvan, ja vähän päivittäin raporttia, mutta yhtään kuvaa ei tullut, ja mitään päiväraportteja oli turha odottaa. Pari kertaa viikon aikana sain tiedon, että Pena yleensäkin on vielä hengissä, kun tarpeeksi monta kertaa jaksoin kysyä. Puhelimeen ei täällä ilmeisesti osata vastata. Naurattaa, ja itkettää tämä kommunikoinnin vaikeus, ei oikein tiedä kumpaa enemmän. Ainakin opin tästä sen, että jos tähän vielä ryhdytään, niin sopimukseen tulee pykälä, jossa velvoitetaan raportoimaan edes lyhyellä "kissasi on kunnossa" -viestillä kerran päivässä, jotta ei tarvitse ihan huolesta sairaaksi murehtia. Varmasti nytkään ei mitään syytä ollut murehtimiseen, sillä kuitenkin kyläpaikkana oli paikka, jossa nämä hommat on hallussa, mutta kun tämän ihmisen mieli on taipuva turhaan murheeseen, niin siksi tuo tuollainen ihan pieni viesti olisi ollut kultaakin kalliimpi ihan joka päivä. -ihminen

29.12.2018

Meidän erilaiset nimet

Kaapattiin Ilonalta ja Zetorilta ajatus, jonka ne oli saanu, no katsokaa ite Ilonan ja Zetorin postauksesta tuolta: https://miumau.wordpress.com/2018/12/28/jos-ne-olisivat/

Mä muokkasin tätä vähän meidän suuhun paremmin sopivaksi, mutta siis samoilla uteluilla mennään kuitenkin.
Mitkä olisivat meidän nimet jos ne olisi annettu
– ihmisen lempibändin(jäsenten) tai -artistin mukaan
– ihmisen lempijuomien mukaan
– ihmisen lempikarkkien mukaan
– ihmisen lempisäveltäjän mukaan
– ihmisen lempisatuhahmon mukaan
– ihmisen lempivärin mukaan?

Näinhän ne sitte menis:

Bändihommissa me oltais Neumann ja Pantse, tai Hector ja Juice, tai Martti Syrjä ja Jussi Hakulinen, tai Samu Haber ja Aki Tykki. Ihmisen noi lempparit muuttuu vähän joka päivä, niin ei pysty sanomaan vaan yksiä vaihtoehtoja.

Pena on ihan Juice, ainaki siitä vattan kohdalta! :D
Juomapuolella me oltais Vesi ja Vichy, tai Karhu ja Leijona, tai Karhu ja Vesi, tai  iKaffe ja Kaakao. Näissäkin ihmisen lemppari vaihtuu tunnelman mukaan, toisena päivänä pelkkä vesi, toisena sit kaikkee muutakin. Karhun kaveriks toi Leijona tuli kyl ihan hupina, kun ihmisellä soi päässä Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli, jossa yhdessä kohtaa lauletaan karhusta ja leijonasta.
Mä otin ihmisen aamulla tollaseen karhumaiseen halaukseen,
ni oon sitte varmasti se Karhu.
Karkeissa tuleeki vaikeeta. Ihmisen karkkimaailma on menny ihan uusiks sen jälkeen, kun se muutti ruokavaliotaan, ja sitä myöden suurin osa sen lempiherkuista muuttu entisiks herkuiks. Hetken me jouduttiin miettimään, mut nyt joulunahan tää kävi selväks, näissähän me oltais tietty Vihreä kuula ja Wiener nougat!
Kyllä toi Pena melkein menis Wiener Nougatista, vihree se ei oo.
Tää seuraava on ihan mahdoton, ei ihmisellä ole lempisäveltäjiä. Se mietti tätä hetken, ja sit se valitsi kaks sellasta biisiä, jotka tunkee sen päähän usein soimaan, ja googlas niiden säveltäjät. Näiden mukaan me oltais Matti Nurro ja Erna Tauro.
Tässä mä katselen ja kuuntelen luonnon omia säveltäjiä,
kaikenlaisia tinttejä käy meidän partsilla laulamassa.
Satuhahmoista me oltais Uppo-Nalle ja Nalle Puh, tai Lumiukko ja Aku Ankka.

Ihmisen lempiväri on musta, joka ei oikeastaa ole väri, vaan joku akromaattinen sävy, josta me ei tajuta mitään. Eli meidän molempien nimeksi ei tulis musta, vaan me oltais Pinkki ja Sininen, tai sit ihan vaan Riista ja Punainen, kun me nyt ollaan riista ja punainen muutenki.

Mites teillä nää hommat? Löytyyks teille joka kohtaan jotain?

Hauskaa iltaa toivottelee Punkku, joka väsäs tän jutun molempien puolesta, Pena on vähän reissussa, tullee kotiin joskus suunnilleen viikon päästä. Ihan hyvissä hommissa on, ei mitään hätää siis. Paitti mulla ja ihmisellä kamala ikävä, mut Penalla on hauskaa. Pääsee olemaan miäs.

24.12.2018

Joululahjavalvojaiset

Joku epäili, että meille ei oikein tuu lahjoja, mutta kyllähän niitä tuli! Ihan ollaan ihmeissämme, et ollaanko oikeesti näin kilttejä oltu. Ihminenki.
Nää kaikki tuli ihmisen vanhuksilta. Kattokaa miten upee muki! Tontut on jo vähän päässy leikkeihinkin.

Nää tuli ihmisen työkaverilta. Hiiret
meni jo hukkaan. Hupsis.

Joulun kuolatuimmat lelut. Siis kissoilla, ihminen ei kuolannu omaansa, tai ei ainakaan myönnä.

Kiitos Miukumaa, ihminen ei tiedä mitä se on tehnyt ansaitakseen kaiken tämän.
Kiitos, kiitos ja kiitos!

Nää kaikki tuli Miukumaasta.

Tassulinnasta ihmiselle tuli nämä, ihminen ei ymmärrä millä nämä on ansaittu.
Kiitos, kiitos ja kiitos!


Tassulinnasta tuli meille nämä. Noi fileet ois voitu syödä heti, mutta ihminen vei piiloon ne.

Kaikki Tassulinnan paketit.
Yhtä asiaa me ei vaan hokata. Koko vuos kohkataan, et tontut kyttää, ja ei tuu pukilta lahjoja, jos ei oo kiltti, mut sit kuitenki joka vuos tulee lahjoja, mut missään ei lue, et ne ois pukilta, ku niis on aina kavereitten ja sukulaisten nimiä lähettäjänä. Onks sellast joulupukkii olemas ees?

Terveisin jouluyön pohdiskelijat Pena ja Punkku

Hyvää jouluaattoa eli joulukalenterin 24. luukku

Näillä kuvilla haluamme toivottaa kaikille ihanaa jouluaattoa. Meillä aamu valkenee pikkuhiljaa taivaan ollessa punaisilla raidoilla ja ilman 7 astetta pakkasella. Lunta ei ihan kamalasti ole, joten tosi hyvä, että pukki laitto etukäteen paketit tulemaan postilla!
Pääsi yllättämään kesken haukotuksen. Hyvää joulua tutut ja tuntemattomat!

Mä tässä vähän mietiskelen lahjojen avaamista. Hyvää joulua tutuille ja tuntemattomille!
Ihanaa joulua kaikille teille ja muistakaa olla kilttejä toisillenne! Terkuin Pena, Punkku ja ihminen!

23.12.2018

Joulukalenterin 23. ikkuna, eli tänään pääsin ulos

Ihminen oli kiltti, ja vei mut ulos tänään. Ei oltu kauan, ku mun mielestä penska meinas joutuu olemaan liian kauan yksin kotona. Yhtään en siis palellu.
Ihanat talviset tuoksut!
Hauskaa iltaa kaikille toivottaa Pena! Huomenna avataan lahjojaaaaaaaaaa!