9.10.2017

Mikään ei kelpaa

Kyl kissa saa ulkoilla, jos huvittaa. Ei sitä tarvi ihmetellä, ei ees jos sitä tapahtuu neljä kertaa päivässä.
Nää kuvat on kuulema sen takii vähän heilahtaneita, ku mulla oli kauhee kiire. Eilen mä kävin neljästi ulkona valjaissa.
Tää on meidän rappukäytävästä, oli hyvät tuoksut.
Ulko-oven edessä, tuntu hassulta tassuissa toi maa.
Ooh, täs on ihan selvästi Rinsessa käyny!
Illalla, kun käytiin pimeessä ulkona, piti laittaa tollanen hassu vyö. Näkyy kyl hyvin.

Yöllä mä nukuin aika hyvin, jossain vaiheessa piti kyl muistuttaa äänekkäästi, että oon vielä olemassa, kun tuli ikkunan taakse vieraita ölisemään. Ihminen ei kauheesti arvosta mun yökonsertteja, mut pakko niit on pitää, tai kaikki kujakatit kuvittelee, et ne voi tulla ja mennä miten vaan mun pihalla.
Aamulla, ennen ihmisen töihin menoa piti tänään käydä vähän haistelee ulkoilmaa.


 Päivällä, kun ihmisen piti lähtee kauppaan, se ei ottanu mua mukaan, ni tähän sit päädyttiin:
Tänään piti vähän käydä ilman valjaita rappiksessa.
Ihminen ei ilahtunu.
Täält naapurin ovelta tuli hyviä haisuja.




Illalla käytiin taas pihalla ihan valjaiden kera, oli kivaa, mut tultiin kyl ihan liian aikasin sisälle, ja siitä ihminen on kuullu kunnon kapinaääniä. Ihme hommaa, ku laulaminen ei oo muka kivaa. Mä tykkään kyllä.

Illalla oli taas se hassu vyö päällä.
Ihminen ei enää suostu viemään mua uudestaan pihalle,
ku pitää mennä jo nukkumaan, mut mä sit huvitan itteeni muuten.
Ai millä mä sitte itteeni huvitan? No ainaki mä pudotin verhotangon Punkulle haisteltavaks, ku ihminen vaan naputtelee tietsikkaan tätä mun juttua.
Jes, veliseni, nyt on näköalat kohdallaan, kun ei oo verho eessä.


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottelee Pena, Tukkilammenmetsän kiistatta paras laulava sisustaja.

  





29.9.2017

Kaksi vuotta tänään!

Kaksi vuotta sitten en yhtään tiennyt, että sinä päivänä syntyisi se kohelo, höppänä söpöläinen, joka saman vuoden jouluna muuttaisi meille asumaan. Tämä ihana punainen otus oli syntynyt:
Hyvää synttäriä Punkku-rakas!

Toivottavat ihminen ja Pena

15.9.2017

Ikkunarinsessa



Pena: Eiku mä haluun kertoo! Jooooooo!

ihminen: Rakkaani, anna mä kerron.

Pena: Eiku mä haluun! Anna mä kerron ihan aluks vähän, ja sä saat sit kertoo kans vähän.

ihminen: Okei, tehdään sitte niin, en mä jaksa tapella.



Viikko sitten lauantaina meille tuli se, jolla on penskan kanssa samana päivänä synttärit, sen nimi on Mari. Se on tosi kiva, mutta ei antanu mulle juustoherkkuja! Sillä oli mukana sellasia juustoherkkuja, mut mä ja penska ei saatu syödä niitä! Oli kuulemma ihmisten herkkuja. Ne haisi niin herkulliselta juustolta, et oisin voinu syödä kaikki, mut se on niin ovela, et ei onnistunu. Ihminen ja toi Mari, istu keittiössä ja kikatti ihan hirveenä. Mä istuin ikkunalaudalla, ja penska pyöri ja hyöri ympärillä. Sit yhtäkkiä jossain vaiheessa mä sen näin! Se oli upea, ja jopa siitä ikkunan läpi siitä tuli sellaset tuoksut, että oli pakko pistää tanssiks siinä ikkunalaudalla. Se oli ihana ja kaunis. Mun Ikkunarinsessa.






-Pena



Tosiaan, kuten Pena jo sanoikin, tämä sai alkunsa viikko sitten lauantaina. Meidän ikkunan taakse ilmestyi häirikkö, kaunis ja upea sellainen, mutta ihmisen mielessä silti häirikkö. Tytöksi päättelen tämän häirikön ihan Penan käytöksen perusteella, ei sähinää eikä murinaa, vaan ihastunutta tanssahtelua ja mouruntaa. Pena on rakastunut, ja niin olen minäkin. Sunnuntaina Ikkunarinsessa meni astetta pidemmälle, hyppäsi meidän ikkunalaudalle, sinne ulkopuolella olevalle, ja katseli siitä sisään. Se oli liikaa Penalle, poika pelästyi, eikä uskaltanut koko iltana keittiöön. Punkku oli yllättäen rohkeampi, ja istui ikkunalaudalla nenä kiinni lasissa tuijottamassa kaunista Ikkunarinsessaa vielä siinäkin vaiheessa, kun Ikkunarinsessa hyppäsi alas ikkunalta, ja siirtyi piharakennuksen eteen saalistamaan jotain pientä.

Keskiviikkona aamulla töihin lähtiessäni kohtasin Ikkunarinsessan pienen matkan päässä meiltä. Ikkunarinsessa tuli ihan lähelle, antoi silittää ja nuuhki kovasti kollinhajuista polveani. Sydäntä särki jättää Ikkunarinsessa ulos, särkee vieläkin, vaikka uskonkin nyt tietäväni missä rinsessa asuu. Ikkunarinsessa on aamuisin istunut erään rivitalon ensimmäisen asunnon porraskaiteella, siitä päättelen, että niiden portaiden yläpäästä aukeaa ovi rinsessan kotiin.

Täällä Ruotsissa, ainakin näissä pienissä kylissä, kissojen arvostus lemmikkinä, perheenjäsenenä, on vielä huonommalla tasolla, kuin Suomessa. Tässä meidän kylässä olen jo nähnyt ainakin seitsemän ulkona yksin juoksentelevaa kissaa. Haluaisin pelastaa niistä jokaisen sisälle lämpimään, mutta ei ole paikkaa mihin kissat laittaisi, eikä resursseja pelastaa jokaista. Lottokeijun vierailua odottelen kovasti. 


Alkuviikolla jonakin päivänä hain Saksanpaketin tuolta kylän toiselta puolelta, vesisade oli aivan älytön, ja matkalla kohtasin vanhan naisen, joka oli selvästi hädissään. Tämä nainen pysäytti minut, ja kysyi, olenko nähnyt hänen kissaansa, kissa ei ollut sateesta huolimatta tullut kotiin. Kuvauksen perusteella tunnistin kissan erääksi, jonka kanssa olen jutellut radanvarressa useamman kerran. Ulkokissa siis tämäkin, vielä nuori, vain 14 kuukautta ikää ehtinyt kertyä. Otin naisen puhelinnumeron, ja lupasin soittaa, jos kissan jossain kohtaan, mutta kertaakaan en ole kissaa sen jälkeen nähnyt, en tiedä onko kissa otettu sisään ja pidetään siellä, vai onko tämä nuori, upea olento kohdannut sen kurjimman kohtalon. En ehkä haluakaan tietää, on helpompi olla tietämättä.

Tämän vanhan naisen reaktio kissansa poissaoloon antaa toivetta paremmasta tulevaisuudesta ruotsalaisten kissojen osalta, mutta siitä huolimatta suruni näiden kissojen puolesta on suunnaton. En haluaisi nähdä yhtään kissaa ulkona yksin. Ikinä.



-ihminen



Mä laitan tähän vaan loppukevennyksen, ni ei jää kaikille kauheen surkee olo.





-Punkku

Hyvää viikonloppua toivottelee karvainen kolmikko (ihmisen jalkakarvat on kohta yhtä pitkät, ku sen hiukset) Ruotsista!


3.9.2017

Mikä ihana tuoksu

Mä kävin tänään ekaa kertaa ulkona tääl Ruotsissa ja voi mikä tuoksu siellä olikaan!


Hyvää sunnuntain myöhäisiltaa ja alkavaa viikkoa kaikille toivottelee Pena, metsän kuningas.

Heissan allihuuppa!

Tääl me nyt ollaan, uudessa maassa ja uudessa kodissa. Vähän reilu viikko takana.
Me matkustettiin autossa ja laivassa. Autoon meillä oli ihan uus häkki, sinne mahduttiin molemmat hyvin, oli tilaa nukkua, istua ja seisoskella. Penska enimmäkseen nukku, mä hoidin tota vahtimispuolta enemmän. Välillä annoin tyypille myös ajo-ohjeita, mut ois se ilmanki osannu. Osas se omaan kotiinsa takaskin.
Laivalla penskaa pelotti ensin tosi paljon, mut mä otin tilan haltuun tosi hyvin. Kattokaa vaikka:
Penska ei ollu oikein tyytyväinen illalla eikä aamulla:
Laivalla me oltiin ihan keskenäänki hytissä ainaki kolme kertaa. Ekaks ku ihmiset meni syömään, ja sit ku ne meni kauppaan, ja sit vielä, kun ne kävi aamupalalla. Me saatiin syödä kaikki ateriat siellä hytissä.
Laivalla sit ku noi ihmiset meni nukkumaan, tyyppi yläpetiin ja ihminen alapetiin, penska villiinty. Penska veti ihan hirveet rallit, ja mun piti tietty hiukan kanssa osallistua. Tyyppi nukku kai meidän takia vähän huonosti, mut ihminen kuorsas ihan ku tavallisesti.
Laivalta matka sit jatku uuteen kotiin, tänne saavuttiin viikko sitten perjantaina, ja hyvin on viihdytty. Tiputelkkari on ihan mahti. Siitä näkyy vaikka mitä tipuja ja ihmisiä.
Vielä ihmisellä on vähän laatikoita purkamatta, mut ei kauheesti, suurin osa tavaroista on paikoillaan, ja tääl on ihan älyttömästi rallitilaa! Mahdutaan viilettämään ihan pää viidentenä jalkana ilman, että törmätään seiniin.
-Pena

Mä kerron kans yhen jutun! Meidän ekana päivänä täällä, mä sain ihan huippusaaliin! Eka yöperho, jonka oon ikinä nähny jäi mun tassuihin ja sit mä sain syödä sen! Se asui meidän kylppärissä, mut sen sukulaiset ei uskalla tulla sinne asumaan, ku nyt ne tietää, et tääl asuu ihan hirvee punanen peto! Oli se vaan herkullinen!
Kerron mä viel toisenkin. Olikohan meidän eka ilta täällä sen jälkeen, ku oltiin haikein mielin päästetty tyyppi lähtemään kotiin, ni meidän oveen koputettiin! Siellä oli pari sellasta pientä ihmistä, yks niistä puhu tätä tavallista kieltä ja toinen jotain sellasta ihmeellistä, josta ihminen sano, et se on sitä ruotsia. Me ei oltu yhtään paniikissa, kun oveen koputettiin, ja käytiin vähän kurkkaamassakin, et mitä sellanen koputtelu oli. Se, joka puhu tätä tavallista kieltä, on asunu tässä meitä ennen, ja se vaan halus tietää, et tykätäänkö me asua täällä.
Ja kerron mä viel kolmannenkin. Meil on käyny yks remppareiska monta kertaa, ja sit putkimiehiä kaks. Ja sellanen täti. Remppareiska on korjannu jotain pikkujuttuja, jotka on ollu vinossa, putkimiehet vaihto meille keittiöön paremman hanan ja se täti kävi katsomassa millasia vikoja meidän ihminen löysi täältä. Pian me saadaan myös ikkunoihin uudet sellaset jotku sälekaihtimet, ku vanhat on ihan solmussa. Niin ja meille laitettiin myös uus lukko. Nyt ei kukaan pääse vanhalla kadonneella avaimella tänne edes vahingossa.
Yhen kerron vielä... Penaa saattaa kyl nolottaa... Pena on merkannu meidän uutta kotia ihan kunnolla, ja sit se ölisee, ku joku kiimanen kolli. Ihminen ei ihan kauheesti tykkää, mut mun mielestä toi on aika hauskaa.
-Punkku

Me vaihdetaan meidän blogi täält bloggerista pian jonnekin pois, mut ensin ihmisen pitää löytää sellanen hyvä, jossa pääsee tekemään tarpeeks omia juttuja. Me kerrotaan täällä sitte, kun se homma on valmis. Siihen asti jatketaan täällä tavalliseen tapaan.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka tykkäävät uudesta tiputöllöstä ihan kamalasti.

1.9.2017

Blogger, we hate you.

Kirjoitimme jonkinlaisen tarinan meidän ekasta viikosta täällä, mutta lukuisista tallennusnapin painalluksista huolimatta koko juttu meni jonnekin muualle, kuin teille luettavaksi. Hengissä ollaan ja palataan asiaan mahdollisimman pian!

-Pena, Punkku ja ihminen

7.8.2017

Vi ska flytta till Sverige

Lilla Le järvi sumuisena aamuna.
Kuten jotkut jo vähän arvailivatkin, on se just niin, että me muutetaan, nyt ei mennäkään kaupungin reunalta keskelle tai toisin päin, vaan mennään toiseen maahan. Me muutetaan Ruotsiin. Ihminen on ollu tosi pitkään ilman töihin-juttua, ja se on jo jonkun aikaa harkinnut, että ottaa yhteyttä sen entiseen töihin-juttuun, joka on siellä Ruotsissa. Ei se sitte heti saanut kuitenkaan aikaiseksi sitä yhteysjuttua, kun toivoi, että löytyis lähempää niitä töihin-juttuja. Vähän aikaa sitten sille tuli sellasesta jostain rekrytoimistosta postia, että sinne ruotsalaiseen paikkaan haetaan työntekijöitä. Sitäkin ihminen mietti monta päivää, että pitäskö vai eikö, ja lopulta totes, että antaa mennä vaan, ei sitä loputtomiin voida elää halvimmalla mahdollisella ruualla* ja tinkiä jokaisesta jutusta. 
Stora Le
Ihminen sai töihin-jutun sieltä Ruotsista, ja siellä se aloittaa 5.9., me muutetaan jo vähän aikaisemmin, että ehdittäis tottua uuteen kotiin ennen, kuin ihminen menee töihin-juttuun. Jos joku siis haluaa nähdä meitä vielä ennen, kuin lähdetään, niin nyt alkaa jo olla hoppu!
Edissä asuu paljon sorsia.
Isoja ja pieniä.
Mihin me sitten mennään? No se kaupunki, sen nimi on Ed, ja se on Göteborgin ja Oslon puolivälissä suunnilleen. Ed on Dals-Edin kunnan keskustaajama ja taajamassa asuu noin 5000 ihmistä ja paljon sorsia. 







Edissä on myös joku ihmeellinen tarha, siellä on jotain tollasia päättömiä hirviöitä! 

Ihminen on aiemmin asunut tuolla, ja tää juttu on kuvitettu ihmisen lemppariasioilla, joita tuolla oli silloin ja on varmaan vieläkin.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka toivovat, että kohta jo loppuis tämä jatkuva muuttaminen.

*Toim. huom. Ihminen siis on elänyt halvimmalla mahdollisella ruualla, eivät kissat!!!