3.1.2018

Punkku

Punkku on fiksu kissa. Oikeasti. Punkku näyttää hassulta, ja ilmeet ovat usein ihan tyhjäpäisiä, mutta on tuo niin fiksu poika, että tekee mieli kehua. Punkku sai synttärilahjaksi älypelin, nyt tuo peli on jo pojalle ihan liian helppo, ei mitään haastetta. Poika osaa avata kaapit ja väliovet, yllätinpä hänet tässä päivänä eräänä tutkimasta uuninluukun lapsilukkoakin; valitettavasti sen aukeaminenkaan ei enää kaukana ole. Onneksi luukkua pitää vetää auki samalla, kuin lukkoa avataan, niin tuskin ihan heti tulen kotiin ja löydän aukinaisen uunin, jossa kissa nukkuu tyytyväisenä. Tai pahempaa; auki revähtäneen uunin luukun, joka on pieninä lasinpaloina pitkin keittiön lattiaa. Ihanaa, kun oma mielikuvitus luo näitä kauhukuvia. Helpottaa tätä fiksun kissan ihmisenä olemista ihan kamalasti.

Uuden vuoden aattona yritin opettaa pojille kellon kilkattelua, Pena innostui nameista, Punkun ilme oli lähinnä sellainen ei vois vähempää kiinnostaa, mutta pari kertaa nuuhkaisi kellon soittopainiketta sen verran, että annoin namin.
Kello jäi keittiön lattialle, en tiedä miksi se siihen jäi, mutta kun myöhemmin iltapäivällä näin Punkun menevän keittiöön en meinannut uskoa silmiäni. Poika suuntasi suoraan kelloa kohti ja soitti kelloa! Siinä hän sitten istua tönötti kellon vieressä ja odotti namia. Ovela otus kertakaikkiaan. Luonnollisestikin palkitsin hyvän työn namilla, ja poika oli tyytyväinen. Uusiin soittoharjoituksiin Punkulla ei mielenkiinto ole riittänyt, mutta kun kellon jättää esiin, voi jossain vaiheessa iltaa kuulla vaativan soiton, ja nähdä palkintoa odottavan punaisen ihmeen istumassa tiiviisti kellon vieressä. Punkku on oppinut juoksuttamaan ihmistä pois omista puuhistaan tärkeämmän puuhan äärelle.
Yksi turhimmista, ja pelottavimmista taidoista, jonka Punkku viime vuoden loppupuolella oppi, on ihmisen sängyn alla oleviin laatikoihin tunkeminen. Yhtään ei haittaisi, jos kissa avaisi laatikon ja kiipeäisi sinne, mutta kun laatikkoon meneminen tapahtuu kaivamalla patjan kulma ylös, ja sitten sälepohjan välistä livahtamalla, ollaankin jo kauhukuvien puolella. Mitä jos Punkku menee sinne laatikkoon, kun olen poissa? Jää sinne jumiin, ja tulee jano ja pissahätä ja vaikka mitä, eikä pääse pois itse luomastaan ansasta? 

Punkku on meidän pieni punainen ihme, jolla on terävät kynnet viimeistään kaksi päivää sen jälkeen, kun ne on leikattu, ja Punkulla on aina nälkä, ihan mikä tahansa maistuu, vaikkapa sitten silikonisen pesukarhuvalaisimen korva. Eikä pelottanut ihmistä ollenkaan, että pitääkö suunnata lääkäriin, kun hoksasi mitä kissa sen hemmetin lampun kanssa oikeastaan puuhastelikaan.


Voi kun pääsisi joskus edes ihan pieneksi hetkeksi tuon punaisen aivoihin kuuntelemaan mistä se nuo valtavan loistavat ajatuksensa saa. 

Hauskaa päivää kaikille toivottaa ihminen.

1.1.2018

Tervemenoa 2017 - Tervetuloa 2018!

Meidän mennyt vuosi ei kaikilta osiltaan ollut onnistunut, mutta ei se ihan pieleenkään mennyt. Alkuvuosi oli huomattavasti helpompi, kuin tämä viimeinen pätkä vuotta, erityisesti muuton jälkeen alkoivat asiat mennä vähän niin ja näin.
Pitkin vuotta Penan piti päästä tytöille, mutta aina tuli jotain, miksi asiat eivät siihen asti edenneet, joten tuskin pääsemme ikinä laulamaan jouluaattona mieleeni ponnahtanutta laulua, joka mukailee erästä vanhaa jouluista rallatusta. Jos Pena saisi tytön tiineksi ja siitä tuloksena olisi poika, laulettaisiin udistuneessa laulussa näin:
Ei Apollon poika, vaan Apollo itse äitinsä kanssa.
Kuva: Vuokko Pekkola
"Peitolla pentupesän pehmoisen nukkuu poika Apollon, ihmislasten tie
kohta luokse vie, suloisuutta suurinta katsomaan!"
Lauluun oli pidemmätkin sanat, joita yksinäni jouluaattona rallateltiin, mutta kun ei tullut kirjattua ylös mihinkään, jäi vain tuo pätkä elämään.




Ennen Ruotsiin muuttoa Pena kollitteli, mutta ei pahasti. Välillä meinasi olla hermot kireänä ja teki mieli toimittaa poika tyypille hoitoon, mutta vähänpä arvasin minkälaiseksi voisi kollittelu mennä, kun ikkunan takana juoksee vieraita kissoja ihastelemassa sisäkissojen elämää. Ruotsissa alkoi aivan mahdoton meno, ulinaa kellon ympäri, merkkailua siten, että piti verhotkin ottaa ikkunoista kokonaan pois, Punkku rassukkakaan ei ole Penan kollittelulta säästynyt, olemme kaikki olleet erittäin stressaantuneita, mutta kyllä se taas tästä helpottuu. 
Jonkin aikaa sitten suuntasin innosta hihkuen Penan kanssa lähimmälle eläinlääkärille; nyt lähtisi pallit, mutta kuinkas kävikään? Ei lähtenyt ei, lääkäri ei ollut koskaan kuullut näiden rotujen herkkyydestä tietyille nukutuksessa käytettäville aineille, eikä hän myöskään halunnut sanaani uskoa, kun kerroin, että näin on.
Ootko nyt ihan varma? Eiks
mentäis vaan kotiin?
Olin myös etukäteen puhelimessa tästä kertonut, ja lähettänyt sähköpostia kyseiselle eläinlääkäriasemalle, eikä sieltä kukaan viitsinyt etukäteen kertoa, että heillä on vain nämä meidän roduille huonot aineet käytössä. Paniikkiin taipuva järkytykseni oli suuri, kun lääkäri lähes ensimmäisessä lauseessaan ilmoitti, että aikoo käyttää näitä aineita. Kesken tämän lääkärikäynnin soitin Penan kasvattajalle, ja häneltä sain järkeviä ajatuksia keskelle oman pääni kaaosta, ilman tätä apua en tiedä mitä olisin tehnyt. Kiitos Vuokko, olet mahtava. Kasvattajalta myös kuulin, että tämä ylenmääräinen herkkyys näille tietyille aineille on yleisestikin huonosti tunnettu tosiasia Suomen ulkopuolella, joten ihan hiukan pitää antaa anteeksi ruotsalaislääkärille, joka ei viitsinut etukäteen varoittaa miten aikoo homman hoitaa. Penalle tulikin sitten implantti, sekin upposi vasta kolmannella pistolla, mutta nyt se vihdoin tuntuu vaikuttavan. Meillä on nukuttu nyt kahtena päivänä kahdet niin pitkät unet, että en enää edes muistanut, että niin pitkään voi kerrallaan nukkua! Nipinipi tehdään sitten jollakin lomalla Suomessa, täällä en uskalla antaa leikata, ainakaan jos täällä muutkin lääkärit ovat samanlaisia, kuin tuo ensimmäinen tapaamamme ruotsalainen. 
Punkun elämä on ollut varmasti ihan kamalaa siitä lähtien, kun Penan kollittelu lähti kunnolla käyntiin, mutta hienosti poika on ihan näihin päiviin asti kestänyt.
Pikku-Punkku, reilut kaksi vuotta sitten.
Tapanani on ollut järjestää Punkulle ihan omaa aikaa joka päivä, jotta hän ei joutuisi tuntemaan jäävänsä jostain paitsi, sillä varmasti on Punkun silmin saattanut näyttää kuin antaisin Penalle erityisen paljon hellää huomiota, kun olen kantanut Penaa tuhat kertaa päivässä pois Punkun selästä ja pissimästä nurkkiin ja huonekaluille.
Penan implantin tuottama pahin hormonimyrsky taisi ajoittua tälle viikolle, ja pojat ottivat niin kovasti yhteen yhtenä iltana, että olin jo valmis postittamaan pojat postipaketissa eri osoitteisiin. Ihmistä tässä kohtaa auttoivat keskellä yötä Punkun sukulaisihminen siellä kaukana Itä-Suomessa, tyyppi ja Miukumaan mami. Ilman teitä olisin luultavasti jo lyönyt pääni seinästä läpi naapuriin.

Et sitte kertonu miten fiksu olin vuoden
viimeisenä päivänä? Soitin sitä kelloa
ihan ite!
Meillä ei kukaan ole pissannut pitkin seiniä kahteen päivään. Siinä on enemmän aihetta juhlaan, kuin missään vuoden vaihtumisessa. :D

Nyt alkanut vuosi on meillä toivottavasti täynnä keskenään toimeen tulevia kissoja ja hyvin nukuttuja öitä. Kissojen määrää tekisi mieli kasvattaa yhdellä, mutta koska Penan palleista ei vielä päästy, ei meille kolmatta vielä tule. Sitten joskus, kun Penan hormoneista ei ole vaaraa, voidaan tämä haave ottaa uuteen käsittelyyn. Eipä silti, meillä tulee menemään melkoinen summa rahaa uusiin patjoihin, tyynyihin, kiipeilypuihin ja leluihin, jotka Penan innokkaan merkkailun seurauksena haisevat vahvasti kollille, niin senkin puolesta parempi unohtaa kissahaaveet toistaiseksi. :D

Toivomme teille kaikille hyvää vuotta 2018, olkoon se parempi, kuin mikään tähän astisista ja ihan vähän huonompi, kuin sitä seuraava! 

-ihminen, Pena ja Punkku

17.12.2017

Salainen joulukissa 2017

Tänä vuonna kävikin niin hienosti, että itse joulukissa arpoi meidät oman pakettinsa vastaanottajaksi! Me on yritetty päästä kirjoittamaan tätä juttua jo vaikka miten kauan, mutta nämä yhteydet täällä ruotsalaisessa metsässä on vähän mitä on ja ihmisellä on töissä jonkun pässinpään lataushimojen takia estetty kaikenlaisia hupisivustoja, niin se ei ole sielläkään päässy meidän puolesta tätä tekemään.
Pitäähän se merkata, kun haisee väärälle!

Paketin avaamistilanteessa ihminen ei tajunnut ottaa kunnon kameraa esiin, vaan mentiin kännykällä, joten kuvat nyt on sitte kännykkäkuvia. Ihan hirveitä kännykkäkuvia. Kuvaustilanteessa myös tapahtui yksi pikkuinen juttu, joka vähän keskeytti homman, eikä sitä kuvaamista ole oikein voinut sen jälkeen jatkaa, kun se homma meinaa toistua joka kerta. Nytkin se toistui just tossa ihmisen selän takana, onneks ei tähän näppikselle kuitenkaan. 

Tästä riittää hupia pitkään!
Ihan huippu, tonne sisälle saa nameja,
ja niitä saa sitte onkia noista reijistä ulos!

Joulukissan kirje, ja paketit
Posti kulki niin hitaasti, että saatiin
avata heti!
Paketissa oli tuo tuollainen jouluinen pussi, jota mä tossa yhessä kuvassa nuuskuttelen, siinä lukee, että saa avata vasta jouluna! Ei millään maltettais odottaa, mutta ihminen on tiukkana, ja onpa kerran jopa muka jo unohtanut, että sellainen pussukka on odottamassa!
Tassulinnan emännälle suuri kiitos joulukissana toimimisesta jälleen tänäkin vuonna! Kiva, että saimme olla mukana ja valtavan iso kiitos hienoista lahjoista! Pahoittelemme postauksen viivästymistä, ja sitä jos kuvista Penan tempauksen takia puuttuu jotain; kaikki oli kaavittava kiireellä piiloon, ja ei olla ihan varmoja jäikö jotain kuvaamatta tämän kiireen takia. :)

Hyvää sunnuntaita kaikille toivottelee Punkku ja vähän Penakin. Muistakaa odotella joulua hyvillä mielin!

7.12.2017

Joulukuussa odotellaan joulua.

Me päätettiin, että tänä vuonna ei tehdä sellasta joka päivä ilmestyvää joulukalenteria. Pistetään aina muutama päivä kerrallaan. Täs tulis eka pätkä. Yks kuva on kyl jo marraskuulta, mut siitä oikeestaan jo alkoi meidän jouluaika. Tai ainaski penskan. Ton ekan kuvan jälkeen nää on vähän mis vaan järjestyksessä, mut se ei varmaan haittaa. Eihän? :D
Eiiiii, onko pakko!
Onko oikeesti pakko???
Nyt se syö ne kaikki!
Näihin meinas tukehtua, ei enää pilkkomatta
kissalle tarjolle. Itsy Bitsyn kalenteriherkkuja
ovat nämä.

Tää on jo toooodella noloa!

PrimaCattien kalenterista kiitos Miukumaan mamille, kelpaa. ItsyBitsyn kalenteri löytyi tuolta isolta kylältä päivän tai pari sen jälkeen, kun oli kerjätty PrimaCat. Tällä hetkellä on PrimaCat selvässä johdossa herkkujen maistuvuuden suhteen. Ihmisen silmään näyttää, että kalenterit sisältävät samaa tavaraa eri paketissa (toisessa on jokunen nami, joita ei ole toisessa, mutta ne muut), mutta kissojen reagointi herkkuihin kertoo muuta. Saa valistaa, jos tietää asiasta jotain. 
So free-vegaanisuklaakalenterista iso kiitos Tassulinnaan, ihmisen aamut ovat nyt olleet muutaman päivän ajan makeampia kuin tavallisesti. Herkkuva.


Hyvää alkanutta joulukuuta kaikille toivottaa Pena, penska ja ihminen hihkuvat taustalla myös hyvää joulukuuta teille kaikille!

6.12.2017

6.12.2017

Hyvää itsenäisyyspäivää syntymämaamme Suomi!


Toivottavat Pena, Punkku ja ihminen täältä kaukaa ruotsalaisesta metsästä

23.11.2017

Herkkukanaa ja herkkuankkaa

Herkkuja testiin
Syksyllä, vähän sen jälkeen kun muutettiin Ruotsiin, pojat osallistuivat instassa PrimaCatin arvontaan, jossa palkintona oli PrimaCatin uusia höyrykypsennettyjä herkkuja. Muutama päivä osallistumisen jälkeen pojat saivat kaksi pakettia PrimaCateilta. Pakettien sisältö oli niin herkullinen, että ihmisen sormet muistavat sen vielä pitkään.



Paketeista paljastui pari pussukkaa kanan- ja ankanmakuisia Tender Fillets herkkuja, ja pari hauskasti rapisevaa palloa. Jo ennen, kuin ehdin yhtäkään pussukkaa avata, jouduin häätämään kissoja kauemmas, tuoksu tuntui selvästi voimakkaammin kissan, kuin ihmisen nenään.

Harmillista, että näitä herkkuja ei saa täältä meiltä missään. On ehkä ryhdyttävä opiskelemaan höyrykypsennystä. Tokihan vihanneksia tulee höyrykattilassa toisinaan keiteltyä, mutta voiko vastaavalla tavalla käsitellystä lihasta tulla kissoille mahtavaa herkkua? Vaikea uskoa. Pitää kokeilla.




Kiitos PrimaCat näistä herkuista, pojat osoittivat rakkautensa näitä herkkuja kohtaan kuolaamalla lattian märäksi odottaessaan muovipussukoiden aukeamista. Niin ja puremalla ihmistä sormiin, joista file oli jo kadonnut sinne missä kissan nälkä asuu.

Hauskaa iltaa kaikille toivottaa ihminen!