29.9.2019

Neljä vuotta

Neljä vuotta maailma on jo ollut täydennetty Punkulla. Hyvää synttäriä rakas pieni riiviöiseni!

Terkuin ihminen.

28.7.2019

Onhan sille nimikin annettava

Nimeä on pohdittu ja pähkäilty. Sukulaiset ja kaverit ovat tarjonneet erilaisia nimiä kuten Calu, Kalu, Klasu, Pekka, Pertti, Pera, Nimetön, Pentu, Kakara ja mitähän kaikkea muuta. Näistä mikään ei kuitenkaan kelvannut, vaan nimen piti täyttää tietyt vaatimukset. Ensimmäinen, ja tärkein vaatimus oli se, että nimen pitää sopia pennulle, sen pitää olla pennun näköinen, ja kuuloinen. Toinen vaatimus oli se, että nimen pitää sopia Penan ja Punkun jatkoksi. Kolmantena vaatimuksena oli se, että nimen pitää jollain tapaa tuoda esiin pennun puoliruotsalaisuutta. 
Helteitä on pidellyt.


Nimiä pyöri mielessä vaikka mitä, mutta löytyi se lopullinenkin muoto viimein pitkän pohdinnan jälkeen. Pienestä  vitsistähän tämä syntyi, mutta kyllä tämä nimi kuvastaa pentua oikein hyvin. Pennun nimi on:

Per-Erik "Pärre" Apollonpoika Aamunkoi

Poikaa kutsuttakoon jatkossa siis nimellä Pärre.

Mukavaa alkavaa viikkoa toivottelee ihminen, Pena, Punkku ja Pärre 

20.7.2019

S*Primuz-Zezam Klauz

Hejsan allihopa,

jag heter S*Primuz-Zezam Klauz och jag har just flyttat från Sverige till Åbo i Finland. Min pappa heter Pena och min farbror heter Punkku.

Min människan säger att jag måste lära Finska, men jag vet inte varför. Kanske därför att min pappa och Punkku pratar ingen Svenska.


Jag längtar efter min mamma och mina kompisar i Sverige men jag tror att jag ska ha mycket rolig liv med min pappa och Punkku här i Åbo.


(ihminen pyytää anteeksi, jos on kirjoittanut pikku-kissan ajatukset ihan väärin, mutta ainakin yritin)


Tässä kuvassa näen pennussa Penan. Ihan selvästi isänsä poika.
Niin siinä sitten kävi, Penan poika muutti meille eilen illalla. Pojulla on selvästi äitiä ikävä, mutta yhteiselo Penan ja Punkun kanssa on alkanut suhteellisen mukavissa merkeissä kuitenkin. Tyypin kanssa yhteistyönä tehtiin makkariin verkko-ovi, jonka läpi kissat ovat saaneet tutustua, toistaiseksi vielä eivät ole päässeet samaan tilaan, sillä pikkuinen sähisee isoille, ja Punkku ei oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä meille on tuollainen otus tuotu. Taitaa sopeutuminen olla näistä kolmesta vaikein homma Punkulle.
Pojalla ei vielä ole kunnollista kutsumanimeä, sitä mietitään, ja se kerrotaan täällä, kun se on löytynyt. 

Kerrotaan lisää sitten joskus paremmalla ajalla, nyt oli pakko saada pieni tarina esiin, jotta Miukumaan mamilla ja Tassulinnan emännällä olisi vähän helpompaa Hämeenlinnan kissatätitapaamisessa tänään. :)

21.5.2019

Yllätyyyyyyyysssshhh! (osa 2 / 2)

Nyt kun kaikki tietää, että me on muutettu tänne Turkuun takaisin, pitää kaikkien saada tietää myös meidän toinen iso ylläri. Tai oikeestaan se on Penan ylläri. Arvatkaa mitä näis kuvissa on:





Kymmenen pistettä niille, jotka arvas oikein, tässä se tulee, oikea vastaus: kuvassa on Penan pallit! Pena kävi Kaarinan eläinlääkäriasemalla Iris Rastaan leikattavana, ja kaikki meni hyvin. Mun pallit vei* toi sama täti silloin, kun olin vasta tulossa Penan ja ihmisen kanssa asumaan, niin ihmisen oli helppo luottaa siihen, että se osaa myös Penan leikata hyvin. Mun kasvattaja vinkkas ihmiselle, että tuo on hyvä, ja turvallinen paikka, ja ihminen sano, että hyvä ja turvallinen olo sillä oli, kun Penan sinne jätti. Pari päivää leikkauksen jälkeen oli vähän hurjia, Pena melskas ja kiusas mua, mutta sitten yhtäkkiä siitä tuli ihan nössykkä. Nykyään se nukkuu ihmisen kainalossa, ja istuksii ihmisen sylissä leipomassa tyytyväisenä. Se jopa on unohtanu vimmansa päästä pihalle joka kerta, kun ovi aukeaa.

Bye bye pallit, pallit good bye, itke en vaiks lähdittee! Bye bye pallit, pallit good bye, itke en, vaiks lähditteeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!

Terkuin onnellinen pieni Punkku-kissa, joka ei yhtään kaipaa Penan kollittelua.

*Iris ei tarkkaan ottaen vienyt Penan palleja, siirsi ne vain Penasta purkkiin, ja purkki on täällä meillä kotona. Ihminen on ihan hupsu.

22.4.2019

Yllätyyyyyyyysssshhh! (osa 1 / 2)

Muistatte, kun meidän ihminen joka muuton jälkeen sanoo jotain "nyt en kyllä muuta ainakaan kymmeneen vuoteen"? No niin se sano silloin melkein vuos sitten kesälläkin, mutta taas vaan muutettiin.

Matkan alussa, ei ihan kauheesti laivassa enää jännittänyt.
Ai mihin? No takas Turkuun! Ihmisen työt tuli Turkuun, ja ihminen työn mukana. Työ ei välttämättä ole pysyvä, mutta takas Ruotsiin ei mennä, Turussa ollaan ja pysytään, tai niin se ainakin taas lupaa. Meidän asumus on aika pieni, ihminen sanoo, että jotain nelikulmioita on 20 vähemmän, kuin on yleensä ollu, ja siks meidän kaikki tavarat ei meinaa millään mahtua tänne, muutettiin jo kohta kuukausi sitten, ja vielä on osa tavaroista paketissa, kun niille ei ole keksitty paikkaa. Kellarikomeroon ehkä joutuu viemään. Onneks kaikille meidän leluille on paikka!
Matkan loppusuoralla maisemat oli upeat.
Matkan loppusuoralla ikkunasta näkyi vähän saaristoa.
Tää meidän uus koti on varustettu isolla parvekkeella, ja pienellä makuuhuoneella, keittiö on olkkarin nurkassa, ja meidän vessat mahtuu ihmisen kylppäriin. Se kai se on tärkeintä, et me mahdutaan, ja mehän mahdutaan, niin kai tätä kodiksi voi jo kutsua.

Ihminen sanoo nyt, että ainakaan viiteen vuoteen ei muuteta, mutta uskoo ken haluaa, me uskotaan sitte, jos viiden vuoden päästä vielä nähdään hevostalli meidän parvekkeelta.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottavat muuttajakissat Pena ja Punkku

13.3.2019

Päivä, jonka tulen muistamaan paremmin, kuin unohtuneen syntymäpäiväni

Pena kävi siellä panoreissulla vuoden vaihtuessa. Ensin olimme siinä käsityksessä, että Penaa ei neidot olleet kiinnostaneet yhtään, sitten Penan kotiutuessa sain tietää, että ekana iltana oli ollut ihan pientä actionia. Pitkään oltiin sitä mieltä, että pentuja ei ole tulossa, sitten näytti siltä, että molemmat tytöt olisivat olleet odottavalla kannalla, mutta lopulta vain toinen neidoista kantoi sisuksissaan pieniä kisuja.

Penasta tuli neljän pienen kissan isukki 5.3.2019. Yksi pienistä menehtyi vain parin päivän ikäisenä, pahaltahan se toki tuntuu, mutta se on vain hyväksyttävä, että näinkin voi käydä.

Pennuista meillä ei vielä ole kuvia, mutta kasvattajan Facebookissa on yksi, josta meille juorusi Miukumaan mami. :) Pentujen kuvaa voi ihailla täällä: https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=2317067898530683&id=100006824864623

Tässä ylpeä isukki sylissä pallutettavana ja niin iloisena, että. :D

Mukavaa loppuviikkoa kaikille toivottaa Penasta ylpeä ihminen, joka lupaa, että blogi palaa säännöllisempään rytmiin viimeistään huhtikuussa, tai ainakin toukokuussa.

21.1.2019

Tunnelitouhuja

Eilen ihminen otti piiiiiiittttkkkäääässsstäää aikaa meidän tunnelin esille, ja kyllä meillä on ollu hauskaa!
Niin villiä, että kieltäkin pitää tuulettaa!

Pakollinen puolen sekunnin tauko.

Lelut levolla.

Niin hauskaa, että pääkin menee ihan vänkkyrään!
Hauskaa iltaa kaikille toivottelevat Pena ja Punkku, joiden mielestä maailmassa parasta on herättää ihminen joka aamu viimeistään viideltä ekan kerran.