15.12.2014

Joulukuun viidestoista (osa 1)

Tästä tulikin aika pitkä tarina, mutta pakko on jakaa kun ei ole oikeassa elämässä kissaihmisiä, joille näitä juttuja purkaa...
Kuten jotkut jo varmaan on kuulleetkin niin meidän Zooplussa ei ehtinyt perille ennen perjantain lähtöä ja edelleen sitä odotellaan saapuvaksi - lupasivat tänään ennen puoltapäivää. Vaikka eihän sillä enää mikään kiire ole kun matkat on jo tehty! Ja millaiset matkat ne olikaan... Tuli ihan sellainen olo, että olen kissan kiduttaja kun pakotan toisen matkustamaan bussilla ja autolla... Niin hirveetä huutoa ja itkua en ole tuosta elukasta koskaan ennen kuullut kuin nyt tällä Åbo-retkellä kuului. Yrittipä Pena vielä purrakin mua ton koppansa läpi kun ei yhtään viihtynyt...
Perjantaina täältä kun lähdettiin, meni Pena ihan kiltisti omaan koppaansa eikä yrittänyt yhtään tunkea ulos kun laitoin luukun kiinni, mutta kun lähdettiin ulos ja kävelemään kohti bussipysäkkiä alkoi kopasta kuulua surkeaa ulinaa ja muutama mummo katsoi meitä sen oloisena, että luulivat mun ihan oikeesti kiduttavan kissaa... Bussi kun tuli pysäkille ja kiivettiin sisään, kuului kopasta hirmuinen MAUUUUUU ja kuski totesi, että tuopa ei taida kauheasti tykätä matkustamisesta... Hetki oltiin sitten bussissa istuttu ja koko ajan kuului tasainen miumaumouMOURUmaumiuMOuru niin taaemmalta penkiltä kuului kun nuori mies kysyi toiselta, että kai tää on ees pikavuoro ja päästi hyvin tuskaisen oloisen huokauksen... No sitten kun viimein oltiin tasaisen ulinan saattaman päästy Åboon, piti meidän käydä hakemassa vähän evästä Mustista ja Mirristä ja siellä sama huuto jatkui - tunsin taas itseni kiduttajaroistoksi, mutta onneksi kaupan tädit oli lähinnä vaan huvittuneita ja muut asiakkaat sen oloisia, että ei ihan ekaa kertaa nähneet huutavaa kissaa kopassa. M&M:stä saatiin sitten mun isukin tarjoamana autokyyti tyypin luokse ja siellä Pena viimein pääsi kopasta ulos ja lopetti huudon. Vähän aikaa se juoksenteli ympäriinsä ja haisteli nurkat, totesi tutuksi paikaksi ja asettui sängylle nukkumaan. Minä sitten annoin Penalle muutamat halipusut ja lähdin viettämään viikonloppua muualle. Pena oli kaksi yötä kahdestaan tyypin kanssa ja antoi tyypin nukkua aamuisin huomattavasti pidempään kuin meikäläisen ikinä. 
Eilen sitten kun tultiin kotiin, saatiin onneksi isukilta kyyti, mutta eipä se paljon helpompaa ollut tuo matkustus henkilöautollakaan - huutoa ja valitusta ja hirveää läähätystä koko matka ja niitä puremisyrityksiä! Onneksi ei ihan kunnolla saa otetta ihmisestä tuon koppansa läpi, jos saisi ei mulla varmaan enää olisi sormia, joilla tänne naputella... Kotiin kun päästiin, Pena pääsi pois kopasta ja nuuski paikat läpi, ilmoitti tarvitsevansa ruokaa ja meni sitten hetkeksi koppaansa pötkölleen - koppa ei siis ole pelottava paikka kun on paikallaan, mutta liikkuessaan muuttuu kissan helvetiksi ilmeisesti. Hetki siinä sitten vielä leikittiin ja sitten mentiin nukkumaan, tänään aamulla ensimmäinen herätysyritys tapahtui kuudelta, mutta en suostunut nousemaan ja puolisen tuntia mun päällä pompittuaan ja mun korvia pureksittuaan Pena luovutti ja kävi tyynylleni nukkumaan vielä vajaaksi pariksi tunniksi. 
Harmittaa niin älyttömänä kun ei päässyt sitä Feliwaytä testaamaan tällä reissulla, kun nyt joutuu edelleen miettimään, että pitäsköhän sitä ihan tohtorille asti mennä kyselemään onko jotain mitä tolle vois antaa ennen reissua, että ei ihan niin kamalasti joutuis huutamaan koko matkaa... Onko teillä kokemuksia, onko Feliwayn suihkiminen kuljetuskoppaan auttanut kissa rauhoittumaan matkalla vai onko rauhattomalle otukselle pitänyt tohtorilta asti hankkia jotain myrkkyä mikä rauhoittaa ja tekee matkasta kissalle vähemmän stressaavan? 
Feliway-testin taidan tehdä ihan vaan niin, että suihkin ainetta koppaan ja mennään johonkin vähän käveleskelemään kopassa kun täällä ei noita lyhyen matkan bussireissuja oikein pääse tekemään niin helposti kuin jossain sivistyksessä pääsee - pitkälle matkalle mä en Penaa enää vie ennen kuin tiedän varmasti, että se ei tollasta paniikkihuutoa joudu koko matkaa vetämään, teki niin pahaa nää reissut meikäläisen sisuksiin, että ei pysty enää yhtään tollasta tekemään.

"No niin, saiskos nyt sitten sitte
sitä aamupalaa vihdoinkin???"

Pena aikoo tulla tänään vielä myöhemmin kertomaan joulukalenterijuttuja ja vissiin jotain viikonlopputarinoita sillä on myös kerrottavana...

Hauskaa päivää kaikille toivottelee ihminen.

18 kommenttia:

  1. Voi Pena. Varmasti ollut stressaava matka, molemmille. Täältä ei apuja valitettavasti ole antaa, matkustus on sujunut kohtalaisen ok. Tosin matkat ovat pisimmillään kestäneen noin tunnin. Luulisin, että Feliwaytä kannattaa ainakin kokeilla. Sitten olen nähnyt esim. Unna Tuutikin blogissa http://unnatuutikki.blogspot.fi/ heillä olevan sellaisen suojan kopan päälle. Vähentää ainakin ympäristön ääniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kokeilin eilen kotimatkalla peittää kopan peitolla ja hetken aikaa oli ihan vähän hiljasempaa, mutta sitten Pena alkoi ryntäillä kopassa täysillä päin seiniä ja raapia tietään sieltä ulos, että ei meillä ainakaan peitosta apua ollu...
      Toi oliki kiva toi Unna Tuutikin blogi, en oo ennen käynytkään. Kiitti vaan linkistä!

      Poista
  2. Emäntä: No huh, huh! On siinä ollut raskas reissu teille molemmilla. Meillä Pepsi matkustaa aikas hyvin, Max läähättää kopassaan ja on niin "valkoisena" että näyttää melkein kuolleelta välillä (miten kissa voi näyttää valkoiselta?). Se huusi aiemmin lisäksi, mutta kun mies yhden kerran huusi sille kunnolla autossa että turpa tukkoon, se säikähti ja on sen jälkeen matkustanut suhtkoht hiljaa ;-) Ei ole antaa siis oikein apuja, jos ei halua kokeilla huutamista bussissa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä sellanen reissu, että ei tollasta kovin usein viitsis... Toi on oikeestaan aika hyvin kuvailtu toi, että näyttää valkoselta, Pena kanssa on ihan 'valkonen' ja läähättää täysillä (huutojen välillä)... Bussissa kissalle karjuminen ei ehkä oo ihan järkevää jos ei halua, että kuski ajaa ulos tieltä, mutta houkutteleva ajatus kieltämättä. :D

      Poista
  3. Meillä Rufus pienenä vihasi autokyytejä yli kaiken samanlaista huutoa ja paniikkia se oli. Mutta nyt vanhempana kun on tottunut jo matkustamaan enemmän ei ole niin paha. Coco on myös auttanut paljon, kun Coco oli pieni laitettiin ne samaan koppaan ja he ottivat toisistaan turvaa. Samaten oon huomannut että mitä tärisevämpi ja kovaäänisempi auto sitä pelottavampaa on matkustaa. Junassa Penalla menisi varmaan paremmin kuin bussissa, mutta jos asutte pienessä kylässä niin eihän se ole mahdollista. :---( Toivotaan että Pena rauhottuisi ja Feliway auttaisi. Me joskus sitä feliwayta kokeiltiin mutten muista yhtään auttokose vaiko ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kanssa huomannu, että kun auto/bussi kiihdyttää tai hidastaa niin kissan huuto vaan kovenee, jos mennään tasaisempaa tahtia ja tasaisella tiellä on meteli vähän pienempi, mutta ei lopu kuin siksi aikaa, että saa hetken läähätettyä ja kerättyä ilmaa keuhkoihin. Voin kuvitella, että junassa ois helpompaa, mutta täältähän ei kulje henkilöjunia mihinkään vaikka kiskot ois Turkuun asti olemassa...
      Nyt vaan ootellaan vähän kuivempaa ilmaa, että päästää kokeilemaan Feliwayn tehoa...

      Poista
  4. Voi Penaa. :/ Se on noloa jos kisu huutaa, mutta eihän sille mitään voi. Rakulle ei auttanut Feliway, se naukui (ei onneksi huutanut) siitä huolimatta kun käytiin keväällä 100 km/suunta matka eläinlääkärillä. Keväällä taas edessä, saas nähdä miten silloin menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mua enää ees niin kauheesti jaksanu nolottaa toi huutaminen, mutta tuli vaan niin paha mieli kun toisella ihan selvästi on paha olla eikä pysty mitään tekemään asiaa helpottaakseen. Tuntu ihan ku toi ois ollu välillä ihan tukehtumispisteessä kun huohotti niin kovasti.
      No huh, teillähän mukava matka eläinlääkäriin on... Enpä taida enää ikinä valittaa välimatkoista täällä. :D Ei voi kuin toivoo, että Feliway toimis täällä paremmin kuin teillä.

      Poista
    2. Heh, onneks lähempänäkin on (20 km päässä, jos tahtoo edes vähän enemmän laatua...), mutta esim. röngtenlaite on saatavilla vasta tuolla 100 km päässä ja Rakun hampaiden vuoksi pitää sinne mennä. :D

      Poista
    3. Se on hirviän pitkä matka toi 100 kilsaa mennä röntgeniin jos kissalle jotain sattuu sellasta, että pitäs kiireesti päästä! Toivottavasti ei ikinä tuu sellasta tilannetta kenellekkään!

      Poista
  5. Olen huomannut saman jos olen kissaa vienyt kantokopassa jonnekkin, että ihmiset ihmettelevät kuin jotakin seitsemättä ihmettä :D Kissa vain ilmaisee olevansa läsnä ja liikkeellä ! ;D Täytyyhän kaikkien saada tietää, että liikkeellä on maailman kaunein otus ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei niin hirveesti ne ihmisten tuijottamiset häiritse, enemmänkin se oma avuttomuus kun ei pysty toista auttamaan kun toinen ihan selvästi on hädissään. Ei oo meinaan mitään pientä ja sievää maukumista mitä Pena päästelee matkalla vaan ihan oikeeta hullua huutoa sävytettynä läähätyksellä ja ryntäilyllä päin kopan seiniä. Pelkään, että Pena loukkaa itsensä kun saa niitä ihme ryntäily-/raapimahepuleita kopassaan.

      Poista
  6. Me kokeiltiin Oivan kanssa Feliwayta, kun tultiin joululomaksi kotipaikkakunnalle maanantaina. Ei auttanut. Tosin suihkutin sitä alusvilttiin liian aikaisin, kun lähdön kanssa meni niin, ettei voinut tehdä sitä suositeltua vain 30 min etukäteen. Testaan vielä uudelleen, kun kotiudutaan, mutta veikkaan, että tyytymätön huuto jatkuu. Oivaa häiritsee mun käsittääkseni varmaan sekä moottorimelu että kaikki muu sälä, vieraat hajut ja tärinä. Mut kuten kuskina toiminut isäukko sanoi: "Eipä tuo huutaminen haittaa, kun tuolla on niin pieni ääni, ettei koske korviin." Ehkä ainut vinkki minkä osaan antaa on, että useamman matkan jälkeen alkaa oppia itse pikkasen kovettumaan, niin ei tule enää niin huono omatunto, kuin ekoilla reissuilla. Ainakin mun autohuutaja on ollut aina tähän mennessä hengissä ja hyvissä voimissa matkan jälkeen. Se tieto lohduttaa, kun alkaa matkalla tuntea olevansa kauhean huono äiti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ny sanonko mikä... Kirjotin sulle tähän piiiitkän vastauksen ja just ku meinasin klikata 'Julkaise'-nappia, hävis koko hiton vastaus johonki bittiavaruuteen... Tää blogger on kyl niin loistava välillä... No, kokeillaan uudelleen...
      Voi itku, ku tuntuu, että kellään ei oo Feliway tehny yhtään mitään hyvää... Toivottavasti meillä auttais ees vähän. Jos ei auta ni sitte mun on pakko käydä kysäsee elukkatohtorilta, että mitä voisin tehdä, jotta kissalla ois vähemmän stressiä matkalla. En mä kestä sitä ulvontaa, mouruamista ja murinaa ja niitä kopan seinään törmäilyjä raapimisella höystettynä mitä Pena matkojen aikana harrastaa - ei oo mikään pieni ja sievä mau vaan just sellanen meteli, että korviin sattuu...
      Jos ois oma auto, hommaisin turvavyövaljaat ja kokeilisin josko niitten kanssa ois helpompi kulkea kun voihan olla, että osa stressiä on se, että joutuu pienessä kopassa olemaan... Bussikuski ei ehkä kovin helposti suostu siihen, että laitetaan kissa penkille turvavöihin. :D Hassuu muuten kyllä, että koirat saa matkustaa remmissä bussin lattialla, mutta koskaan en oo kissaa nähny matkustavan muuten ku kopassa... Voishan se olla kissan helpompi olla oman ihmisen sylissä kuin ahtaassa pienessä kopassa...

      Poista
    2. Mä sain kerran bussikuskilta luvan pitää Oivaa sylissä, kun kysyin asiasta kyytiin noustessa. Sanoi, että käy, kunhan kissa pysyy sylissä, eikä mene penkille. Kovastihan tuo yritti päästä tutkimaan vieruspaikkaa, mutta pidin valjaissa omassa sylissä. Ei tosin varsinaisesti auttanut yhtään. Hetken oli kyllä hiljaa, mutta silmät pelosta suurina ja hermostuksissaan meinasi haukata mun poskesta palan. Laitoin takaisin koppaan suosiolla. Parempi, että pysyi siellä, niin ei aiheuttanut hämminkiä mulle eikä livahtanut istuimille. Kerran yksi nainen puhui jostain armoaterapeuttisista tipoista, joilla sen kissat rauhoittuivat automatoilla. Niissä oli muistaakseni ainakin kamomillaa. En tarkkaan tiedä, mitä tavaraa se oli, mutta jotain kissoille ja/tai koirille tarkoitettua, sen ehkä löytäis googlaamalla.

      Poista
    3. Niin, sitähän vois tietty kysästä kuskilta sopisko ottaa kissa syliin... Varmuudeks vois ensin vaikka peittää viereisen penkin jollain rievulla, että jos toinen vähän hypähtää, niin ei sotkis paikkoja...
      Pitääpä vähän googletella noita tippoja, kiitti vinkistä. :)

      Poista
    4. Mä otin viimeksi bussimatkalla Katlan syliin ihan kysymättä keltään. Kassissa se mekasti minkä kerkes, yritti murtautua ulos, ja häiritsi Perlan matkustusta (olivat samassa kassissa). mutta kun laitoin sille valjaat ja otin syliin, niin siihen nukahti pieni tyytyväisenä.

      Mulla on nykyään kissojen kanssa matkustettaessa mukana sellanen retkipyyhe joka menee pieneen tilaan, sen saa levitettyä suojaamaan penkkiä, jos tarvis.

      Poista
    5. Mä aloin sitä tossa eilen illalla miettimään, että ei kai sitä missään oo kielletty kissan syliin ottamista bussissa. Jos kissa vaan pysyy sylissä eikä yritä tappaa kanssamatkustajia. :) Ehkä mä ens kerralla kokeilen syliretkeä jos Feliway ei tainnuta Penan huutopotkuraivareita.

      Poista

Tähän saapi kertoa mitä on mieltä meidän höpinöistä! :)