31.3.2015

Lahjuksia ja ihan tylsää.

Mulla on tylsää. Mulla on tylsää. MULLA ON TYLSÄÄ! Vai näytänkö mä muka siltä, että nautin kamalasti olostani?

No, ei tää kaikki oo ihan kamalaa ollu, viime viikolla tyyppi kävi pari kertaa mun kanssa leikkimässä ja ihminen kävi jossain hulluttelupäivillä ja toi sieltä mulle lahjoja joka päivä paitsi perjantaina kun sato ihan kamalasti niin silloin se ei menny sinne hulluttelupäiville ollenkaan eikä illalla jonnekki ihmneen braariin tai johonki sellaseen juomaan juomaa vaikka kovasti uhos, että menee... Mut perjantaina sain sit pienen paketin, siinä oli uutta hiekkaa sellanen ihan pieni kokeilupakkaus ja se meni sisään mun uuteen huussiin minkä ihminen toi mulle sieltä hulluttelupäiviltä. Ensin mä kävin vaan pelkästään uudessa huussissa, mutta sitte parin päivän jälkeen päätin, että uus huussi on tosi hyvä kakkimispaikka ja toi vanha huussi missä on sitä vanhaa hiekkaa on parempi pissille. Nyt ihminen joutuu sitte siivoomaan kahta huussia monta kertaa joka päivä... Kuulemma laittaa sitte kesällä ton vanhan huussin mulle parvekkeelle ni ei tarvi rampata sisällä vessassa jos ei halua. 
Uus hiekka on kivaa kun siitä ei tuu pölyä ollenkaan ni ei tarvi aivastella, mutta ihmisen mielestä se pitää ihan kamalaa meteliä, se aikoo kirjoittaa siitä täällä pian vähän tarkemmin niin en viitsi alkaa selittää kun en niistä niin ymmärrä eikä kiinnosta.
Ai millanen uus huussi? No tollanen:
Mun uudessa huussissa on paremmin tilaa kun vanhassa kun se on tolleen kulmikas, se vanha on sellanen pyöreempi, niin siellä hakkaa pää koko ajan johonkin kohtaan kiinni - ei kivaa. Ihminen sanoo, että viimeinkin vessa sopii sisustukseen, ainoastaan alusmatto on väärän värinen, pitäs olla kuulemma musta. Mulle kyllä kelpaa toi sininenkin. Mä tykkään mun uudesta huussista tosi paljon ja käyn välillä ihan varmuuden vuoks vaan kurkkaamassa sinne sisälle, että siitä ei oo hiekat hävinny mihinkään.

Nyt mä taidan taas alkaa kertomaan ihmiselle, että tarviin kaverin ja sanokaa hei tekin kaikki sille, että nyt niitä kukkaron nyörejä höllemmälle ja kaveria mulle hommaamaan heti. Hauskaa päivää kaikille toivottelee Pena the toilet lover.

21.3.2015

Vanhat kamat - uudet hajut

Tää on siis se uus koti -juttu mistä kaikki on puhunu? Tää niinku, että kaikki meidän vanhat tavarat on täällä, mutta täällä haisee ihan oudolle ja näyttää erilaiselle ja ikkunoista näkyy paljon enemmän kuin siellä missä meidän tavarat oli ennen? 
Mä en oikein vieläkään tajua tätä. Ihminen katosi monta päivää sitten jonnekkin ja jätti mut tyypille kylään. Eilen ihminen sitte tuli sinne tyypin luokse ja huijas mut koppaan. Kopassa se kantoi mut taas sellaseen ihme linja-autoon ja mä jouduin huutamaan ihan täysillä kun se kuski ei yhtään osannut ajaa. Sitte me tultiin johonkin sellaseen paikkaan missä oli paljon taloja ympärillä, mutta keskellä oli ihan tyhjä läntti - siinä me lähdettiin sieltä linja-autosta ulos. Oli paljon lyhempi matka kuin mihin oon tottunut ja vähän hämmästyin kun matka ei jatkunut vaan ihminen lähtikin kävellen kantamaan mua ja koppaa jonnekkin. Mä annoin ohjeita koko matkan ja kovaan ääneen vaikka en yhtään ymmärtäny, että mihin oltiin menossa. Tosi monet ihmiset käänty katsomaan meidän peräänkin vielä kun mä oon vaan niin julmetun komee. Ihminen sanoo, että ne katso ihmeissään kun mä huudan, mutta mä tiedän paremmin - ne katsoi koska mä oon vaan niin komea!
Ei me kauan siinä ihmisten joukossa kävelty kun tultiin sellasen toooooosi ison talon eteen ja ihminen kaivo sen sellasen jutun jolla se aina kaivaa ovet auki laukustaan ja mentiin siihen isoon taloon sisään, siellä hypättiin sellaseen ihmekoppiin kun liikkuu itestään ylös ja alas ja mentiin ihan kamalan ylös. Siellä ylhäällä ihminen avas taas yhden oven, kanto mun kopan jonnekin nurkkaan missä oli mun vessa ja päästi mut kopasta ulos. Hetken siinä hämmästelin ja sitte huomasin, että hetkinen, täällähän on meidän kaikki tavarat. Löytyy mun kiipeilypuu, raapimasohva, tynnyri, kaikki lelut, teltta, ihan kaikki ja kaikki ihmisenkin tavarat. Ihminen sano mulle, että tervetuloa uuteen kotiin ja anto luvan juoksennella. Koko ilta siinä sitte menikin paikkoja tutkiessa, täällä haisee ihan väärälle ja noista tiputelkkareista näkyy sellasia ihan hirveen isoja tipuja! Sellasen ku sais kiinni, ei varmaan ois nälkä koko päivänä eikä vielä seuraavanakaan... Niin ja sitte täällä on tosi iso parveke, mutta siellä mä en saa vielä olla yksin kun ihminen pelkää, että mä karkaan naapuriin - siellä on sellaset isot kolot seinien yläreunoissa, joista pääseen naapuriin, mutta alas ei kyllä pääse putoamaan kun on ne sellaset lasit edessä. Ihminen lupas tänään tulla mun kanssa parvekkeelle, mutta ei oo vielä suostunut kun sanoo, että on liian kylmä, kuulemma jotain pakkasta tullu taas.
Täältä näkyy tosi kauas.

Mun mielestä tää on parempi paikka pitää näitä meidän tavaroita kuin se entinen - täältä näkee enemmän ja täällä on paljon valoisampi ja lämpimämpi kuin siellä vanhassa paikassa. Tää on nyt meidän koti.

Mahtavaa päivää kaikille toivottaa Pena, the one who slept longer than his human today.

16.3.2015

Muuttaminen on kamalaa

Viikonloppu meni aika lailla lastatessa ja purkaessa, tänään kävin töissä ja töiden jälkeen piti mennä hakemaan kissa viimeinkin kotiin, mutta koska huoltomies ei sittenkään ollut päivän aikana käynyt, katsoin parhaaksi jättää Penan vielä tyypin hellään huomaan huomiseen asti. En ihan luota siihen, että Pena jaksaisi olla rauhallinen kun joku vieras mies tulee avaimilla asuntoon ja alkaa vaihtaa lavuaaria ja ruuvata uusia pistorasioita rikkinäisten tilalle seiniin... Ei voi kuin toivoa, että huoltoheppu käy huomenna - haluan jo päästä takaisin Penan kainaloon nukkumaan. :)

Muistattekos muuten vielä tämän: Kissa kiipelissä? Alla olevassa kuvassa Pena samassa pulassa viime viikolla. :) Vähän kännykän salama veti värit hassuksi, mutta kyllä tosta idean näkee. :)
'Taas se sai mut huijattua tänne!'


Hauskaa iltaa kaikille sanoo Ihminen.

8.3.2015

Eilen oli näyttelypäivä, tänään nukutaan

Eilen aamu alkoi aikaisin, Pena herätti mut paljon normaalia aikaisemmin - taisi aavistaa, että jotain outoa oli menossa. Saatiin onneksi lainata isukin autoa, niin ei tarvinnut lähteä junalla tai bussilla näyttelypaikalle. Kuskiksi saatiin Turun tyyppi, niin vältyin itse ajamiselta ja sain vaan rentoutua koko matkan kuunnellen kissan rauhatonta ryntäilyä takapenkillä ja takaisin tullessa sain nauttia koko matkan kissan silittelystä - Pena siis nukkuin mun sylissä etupenkillä melko rauhallisena koko matkan!
Perille Kirkkonummelle löydettiin hyvin, matka kesti vaan vähän kauemmin kuin normaali bussimatka Uudestakaupungista Turkuun, mutta meni paljon helpommin ja tuntui nopeammalta. Perillä olin ihan pihalla, ei mitään hajua mitä tapahtuu, joten asetuttiin jonon jatkoksi ja kuunneltiin ohjeita. Päivän ensimmäinen yllätys oli eläinlääkärin tarkastus - Pena pysyi kiltisti pöydällä ja antoi tädin tutkia ilman minkäänlaista vastalausetta. Olin helpottunut. Eläinlääkärin pöydältä matka jatkui pienen mutkan kautta häkeille, meille oli paikka varattuna Penan äipän ja siskojen vierestä. Toinen siskoista oli myös vasta tullut paikalle ja itse asiassa taisipa jonottaa edessämme eläinlääkärin tarkastukseenkin. Kissat tervehtivät toisiaan kiukkuisella sähinällä, me ihmiset hieman hämillisellä heillä. 
Häkki piti tietenkin laittaa kuntoon, meillä oli kivat mustat verhot, jotka äiti-parkani joutui hermot riekaleina ompelemaan viime viikon aikana - itse en saanut ajoissa aikaiseksi. Kiitos äippä! Häkin pohjalle levitettiin ihan upouusi fleeceviltti pehmikkeeksi ja sisään pukattiin tyypin tekemä näyttelypesä ja sitte tietty kissapeitto, vessa ja kipot ruualle ja vedelle. 
'Jätätkö sä mut tähän vankilaan taas???'
Pian olikin sitten aika siirtyä arvosteluun. Meinas tulla hiki kun herra Pena päätti, että näyttelypesässä on paras paikka olla - piti hajottaa koko pesä, että saatiin eläin ulos, siksi kuvassa ei pesää näy - pesä oli tässä vaiheessa jo historiaa. :) Arvostelupaikalla odotettiin vuoroamme rauhassa, Pena kopassa ja minä kopan vieressä jännityksestä jäykkänä. Kun tuli meidän vuoro kävellä sinne tuomarin eteen, pelkäsin ihan tosissaan, että Pena tekee sen mitä yleensäkin kun otan syliin, mutta poikahan yllätti ja pysyi sylissä ihan nätisti. Laskin kissan pöydälle ja olin valmiina syöksyyn - pelkäsin, että en näkisi kissaa enää koskaan vaan hän ottaisi kaikki tuhat jalkaansa alleen ja lähtisi juoksemaan kohti tuntematonta, mutta pelko olikin turha, kissahan pysyi siinä pöydällä nätisti ja antoi tuomarin tehdä temppunsa ilman suurempia vastalauseita! Minä taisin olla se, joka jännitti enemmän.
Varsinaisen arvostelun jälkeen oli vielä vuorossa värin parhaan arvostelu, riistoja oli siinä kolme, Penan toinen sisko ja eräs toinen pieni, kaunis tyttö - tämä pieni, kaunis tyttö vei värin parhaan tittelin. Pena ei suostunut tässä vaiheessa minun käsiteltäväksi vaan tyyppi nappasi kissan mun käsistä ja yritti saada sopivan venytyksen aikaan, mutta Pena oli toista mieltä ja piti itsensä jäykkänä ja näytti siltä kuin tyypillä olisi ollut joku täytetty eläin käsissään. Tuomari olisi halunnut nähdä rennomman otuksen...
'Ai miten niin en oo rento kissa???'
Taustalla värin parhaan tittelin vienyt nätti neito.

Arvostelujen jälkeen vietiin Pena häkkiin ja lähdettiin vähän shoppailemaan. Ostokset jäi pieneksi, pari purkkia ruokaa ja pari pientä lelua tuli hommattua. Ostosretken jälkeen kävin antamassa Penalle ruokaa ja se sentään kelpasi, aiemmin tarjoamani herkut oli tylysti tyrmätty mikä taisikin olla historian ensimmäinen kerta kun herkut ei kelvanneet heti...
Kun Pena oli syönyt, jätettiin hänet häkkiin ja lähdettiin katselemaan muita kissoja. Kissoja oli paljon ja tuttujakin olisi ollut, mutta ei satuttu yhtäaikaa häkille ja kun myöhemmin näin 'Kuin kissa kermakupilla' -blogista tutun Cocon emäntänsä kanssa erään tuomarin jossakin (en ole ihan varma mitä siinä oli meneillään) arvostelussa, en kuitenkaan siinä mennyt tekemään tuttavuutta kun rohkeus taas kerran petti. Coco on muuten äärest nätti neito!

Loput päivästä meni syödessä, shoppaillessa ja kierrellessä häkeillä. Kotiin lähteminen onnistui näppärästi, Pena suostui häkistä koppaan yllättävän helposti ja tavarat oli pakattu muutamassa minuutissa - ulkona oltiin ehkä minuutin yli neljä ja näin vältyttiin poistumisruuhkalta kokonaan.

Penan siskojen tapaaminen oli ihanaa, ne on molemmat ihan todella pieniä ja hentoja Penaan verrattuna, Penan äipälle tuomari myös vihjaili hyvästä kokista, joten Pena taitaa olla perinyt ruokahalunsa suoraan äipältään. :) Siskoista se riistanvärinen, jolle Pena ärisi ihan kunnolla, on todella saman näköinen kuin Pena, mutta turkki oli paljon vaaleampi ja koko todellakin varmaan puolet Penan koosta. Pena oli niin pieni joskus monta kuukautta sitten! :D

Seuraava näyttely on sitte Turussa sunnuntaina 19.4., oltais menty molempina päivinä, mutta kun en uskaltanut ennen eilistä ilmoittautua jouduin eilen illalla ilmoittautumista tehdessäni vähän pettymään kun lauantai onkin jo täyteen varattu... No pitää silloin lauantaina mennä paikalle turistina ja vakoilla vähän etukäteen tuomarin otteita. :)

7.3.2015

Se yritti ihan varmasti...

...kuristaa mut! Katsokaa vaikka:

Ensin se hipelöi mun huulia...

Sitten se laittoi kädet mun kaulalle...

Ja sitten se meinas kuristaa ihan oikeesti!
Mä anoin apua ihmiseltä, mutta se
vaan katsoi hiljaa takaisin...
Ai missä tää tapahtu? No se oli joku näyttäytyminen jossain ihmepaikassa ihan vaikka kuinka pitkän automatkan päässä kotoa. Siellä mä näin myös mun molemmat systerit ja äipän. Toinen systeri oli ihan cool, mutta sille toiselle piti heti kertoa, että en tykkää yhtään. Sähisin ja murisin niin, että ihminen jo epäili, että oon ihan eri kissa kuin mitä aamulla lähti kotoa mukaan. Tässä mun systeri tekee tuttavuutta sen kuristajan kanssa:
Mun systeri, se on tosi pieni ja siro. Ihan ku mä
joskus monta kuukautta sitten.
Ei toi kuristaja sitte kuitenkaan kuristanu mua ihan kokonaan, mutta ihan selvästi se yritti jotain. Välillä se nosti mut myös ilmaan ja sitte sen jälkeen se vielä nuoleskeli mun päälakea (ihminen sanoo, että toi kuristaja vaan anto pusun mulle, mutta kyllä se nuoleskelulta mun mielestä tuntu).
Onneks tuol on toi kuvastin ni ei tarvi katella tota
kuristajaa silmiin.
Kotiin mä toin tuolta näyttäytymisestä pari uutta lelua ja sitte tollasen sinisen jutun ja ton lapun.
Ihminen tykkää näistä kovasti, mulle ihan sama
ku näit ei kuitenkaan voi syödä.

Hauskaa iltaa kaikille toivottelee Pena - the one who has a bit too good chef.

1.3.2015

Edelleen vierailulla...

Meidän piti ihmisen kanssa muuttaa perjantaina uuteen kotiin, mutta siinä tuli jotain mutkaa matkaan ja joudutaan vielä pari viikkoa odottelemaan, että päästään muuttamaan. Muuten ihan kivaa, mutta ihminen jo haluaisi päästä omaan kotiin - mä viihdyn täällä Turun tyypin kotona vallan hyvin... Turun tyyppi löysi jostain kätköistä muutaman hirvestä nypätyn karvan ja ai että mä rakastan niitä! Ne haisee niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvälle, että ei oikein tiedä miten päin olisi. Ihan näitten karvojen olemassaolon takia oon melkein jo hoksannu miten kaapit aukeaa ja myöskin oppinut roikkumaan liesituulettimesta... Molemmat tapoja, joita ihminen ei kuulemma arvosta - ihme niuho taas.

Tänään ihminen otti kuvia kun mä leikin Turun tyypiin ja karvojen kanssa, hauskaa oli ja ihminen hihitti niin, että ei meinannu yhtään kuvaa saada...
'Anna jo ne karvat mulle!'
'Joo, mä ihan oikeesti haluan ne!'

Turun tyyppi myös opetti mulle uuden tempun tällä viikolla, mä osaan kätellä kun käsi tuodaan sopivan hitaasti lähelle mun nassua. 
'Hei tyyppi, miks sun kättelemisestä ei saa namia,
mut ihmiseltä saa?'


Ihminen ei yhtään tykkää kun leikin tätä leikkiä tyypin kanssa, sanoo, että tollanen on paha tapa, mutta näkeehän tästä, että mä nautin täysillä...
'On sulla kyllä herkullinen sormi...'
Me ollaan saatu lupa viettää nää pari viikkoa tässä tyypin olkkarissa ja ollaan siitä tosi onnellisia vaikka olis se oma koti tietty ihan paras paikka olla. Hauskaa iltaa kaikille sanoo Pena the elk hunter.