26.7.2015

Näyttäytymässä

Me käytiin tänään siellä Hämähäkkilinnassa näyttäytymässä. Mä sain sellasen ruusukkeen, se on vähän tyttömäisen punertava ja siinä lukee CAC, kuulemma yhden sellasen vielä tarviin niin sitte valmistun johonkin. 
Ihmisen kamera vähän temppuili niin ei tullu oikein kunnolla kuvia, on vaan nää kaks mitkä viititään näyttää, ekassa mä, tokassa mun systeri. 
"lällällää, enpä tuu ulos täältäääää!"

Mun systeri on toooosi pieni ja sievä, mutta julmasti sekin osaa
sähistä. Me sähistiin vähän kilpaa kun melkein viereisissä vankiloissa
oltiin.

Tuomari kehu mua kovasti, erityisesti mun turkkia ja silmiä, olis vaan halunnu, että oisin vähän siristänykkin, mutta mun mielestä oli kiva olla silmät ihan lautasena. Ja muutenkin olin sen mielestä tosi nätti, mutta hirveen ujo.
Sitte ku sen piti valita se värin paras niin mä tarrasin ihmisen olkapäästä kiinni täysillä enkä suostunu irrottamaan niin se tuomari vaan totes, että mä käyttäydyn ihan just silleen kun kissat, jotka asuu yksin ihmisen kanssa normaalisti käyttäytyy eli turvautuu ihmiseensä täysillä eikä päästä irti vaikka mikä tulis. Ihmisen paita voi todistaa, että en päästäny irti, siinä on nätti reikä olkapäässä ny.

Mä meen nyt nukkuu ja ihminen kanssa. Pitäkää kivaa sanoo Pena, joka on tuomarin mielestä saanut hyvää ruokaa ja paljon.

P.S. Meillä on bloggerissa joku ongelma, ei päästä vastaamaan teidän kommentteihin ollenkaan! Kokeillaan huomenna uudelleen.

25.7.2015

365 days of a cat's life, week 3

Mä nyt päätin julkaista nää tän kolmannen viikon kuvat jo tänään ku huomenna joudun kuulemma olemaan siellä näyttäytymässä koko päivän - pitää varata huominen päivä sieltä raportointiin jos jotain raportoitavaa on. Ihminen sanoo, että sellasta samanlaista raportoitavaa ei tarvi järjestää ku silloin Turussa oli, mutta enpä tiiä, sen näkee sitte huomenna.
"Onko ihan pakko sohia sen kameran kanssa ku
toinen yrittää nukkua???"

Tää oli vähän sellanen paniikkikuva.
Oltiin jo peiton alla ja silmät oli menossa
kiinni kun ihminen hoksas, että jotain
meinas unohtua. Äkkiä peitto
pois ja kamera käteen, alle kahdessa
minuutissa kuva oli jaettu ja unta jatkettu.

Tässä mä oon taas vähän niissä lampaan vaatteissa.
Nä onkin ainoot vaatteet mitä suostun pitämään.

Yritti ottaa kuvaa, jossa loikkaan lelun perässä, mut
mä veinkin koko lelun mennessäni. Keppi vaan
leijuu perässä.

Tän te jo näitteki, mutta se on osa viikkoa niin saa
olla tässäkin.

Eilen ihminen onnistu hääräämään näiden
kanssa keittiössä niin, että mä en yhtään huomannu!
Vasta kuvasta sitte näin, että on ruokaa pilkottu.
Julmaa kissan kiusaamista olla pyytämättä toista
paikalle tarkastamaan tavaran laatu!

Käytiin tänään sitte sotkemassa mun just pesty turkki,
oiskohan kannattanu pestä vasta tänään... No, huomenna
ihminen sitte siellä Hämähäkkilinnassa, vai mikä se oli,
varmaan siltä tuomarilta kuulee kannattiko ulkoilla.

Mä lähden nyt etsimään piilopaikkaa mistä ihminen ei löydä mua (ei oo enää sänkyä minkä alle pääsis, kerron siitä sit joku päivä vähän lisää!). Tulkaa jooko huomenna moikkaamaan jos ootte siellä Hämähäkkilinnassa näyttäytymässä, mä tarviin kaiken tuen ja huomion ku ihminen kuitenki taas lykkää mut sellaseen kauheeseen vankilaan melkein koko päiväks.

-Pena

24.7.2015

Vuosi täynnä

Eipä uskois, siitä on jo vuosi kun ensimmäisen kerran kirjoittelin teille. Mä aattelin, että hyvä jos ikinä edes vaikka kymmenen lukijaa ilmaantuu, mutta nythän teitä on jo 33 julkista lukijaa! Wau, kiitos kaikille. 

Eilen tyyppi kävi kylässä ja teki mulle palveluksen - pesi Penan. Jes, päästiin paljon vähemmällä kämpän kastelulla ja huudolla, jotenkin Pena on pestessä rennompi tyypin isoissa käsissä kuin mun pienissä. Kuvia en pesutilanteesta saanut kun ei tonne kylppäriin mahdu kahta ihmistä kerralla, mutta pesun jälkeen Pena istui keittiössä pöydän alla kuivattelemassa eikä ollut yhtään kiukkuinen! :)
"Siis mitä! Et kyllä ala pestä mua kerran kuukaudessa
ihan vaan sen takia, että muka tuoksun paremmalta
just pestynä!"

Kiitos kaikille ekasta vuodesta, eiköhän me jatketa jokunen lisääkin täällä.

-ihminen

19.7.2015

Helsingin kissakahvila

Eilen kävin tapaamassa kissabloggaajia ja muita kissatätejä Helsingin kissakahvilassa.
Kahvilan takaosasta kohti ovea näytti tältä.
Kahvila oli aika pelkistetty, tykkäsin tyylistä, mutta enemmän olisin toivonut kissoille piiloja ja pehmeitä paikkoja makoiluun. Tila on mielestäni aika pieni ja mietinkin, että kun kaikki pennut kasvavat aikuisen mittoihin, mahtavatko kaikki enää mahtua tuolla olemaan. Sen näkee sitten.
"Onpa namia, nomnomnomnomnom..."

Parhaat kaverukset.

Pieni, mutta pippurinen.

Pienet, kaksiväriset tassut.

Tyylilyyli vissiin ihmettelee mikä se kaakattava
lauma oli, joka ovesta ryntäsi sisään.

Oli todella mukava tavata kissaihmisiä ja päästä välillä vähän pois kotinurkilta. Naukulan Mammalle iso kiitos homman järjestämisestä ja kerrottakoon, että PrimaCatin tuliaiset otettiin hyvin vastaan. Tosin hammasherkut taitavat mennä eteenpäin kuten kai kuivaruokakin, mutta märkäruuat - ne kelpaavat Penalle. Pena ennen inhosi tonnikalan hajuakin, mutta eilen kun avasin tonnikalapussukan en ehtinyt siitä lautaselle kaataa kun oli jo kissan kieli kiinni sapuskassa. :D

Kukas järkkää reissun Tammereelle Purnauskikseen vai pitääkö itekseen mennä? 

Hauskaa iltaa kaikille sanoo Ihminen, jota vähän jäi harmittamaan kun aika kahvilassa jäi aavistuksen tyngäksi ja melkein kaikki ehtivät hävitä paikalta ennen kuin pääsin ovesta ulos. 

P.S. Ne mun silmät, niiden hankintapaikka kiinnosti joitakin, on täältä: Punanaamio.fi

365 days of a cat's life, week 2

Ihmisen kissakahvilajuttuja saatte ootella iltaan tai ainakin iltapäivään, nyt on mun vuoro! Tässä on toinen viikko siitä ihmisen höhlästä haasteesta, jonka takia mä menetän hermoni ihan totaalisesti kohta. Se jahtas neljä päivää mun tassuja jollain ihmeen makropioottilasilla kun halus lähikuvat harittavista varpaista, joissa kynnetkin näkyy, mut mähän en suostunut kunnolla näyttämään... Kännykälle väsyneenä yhtenä aamuna vahingossa sitte näytin, mut parempi kuva kuulemma vielä tarvitaan. Viidentenä päivänä se ei enää viitsiny ees yrittää vaan suuntas energian johonki muualle.
Toinen viikko:
Kun ei tassuja saanu, niin tuli nää mun ruusukkeet sitte.

"Annaruokaaannaruokaaannaruokaaannaruokaa"
Mulla oli siis nälkä ja yks vaan ahistelee jonku
kameran kanssa ja yrittää tassuja kuvata. Pah.

Takatassut. Tää voi olla vastaus siihen
tassuhaasteeseen ku kissablogeissa pyörii. Me ei
vaan muisteta enää kenelle kunnia haasteen
aloittamisesta kuuluu...

Kännykällä aamun hämärässä unisena napattu
tassu, värit on kännykkämäisen kellertävät,
mutta näkyy siinä kynnet. Ei sellanen kuva mitä
ihminen ois halunnu.

Ukkosen jälkimainingeissa. Ekaks oli kauhee
jyrinä ja pauke, ihmistä ei haitannu, se vaan
touhus omiaan, mutta mä olin visusti tallessa
sängyn alla. Sitte ku pauke loppu, tulin pois
makkarista ja siirryin olkkariin ihmisen työtuolin alle.
Tyyppi on rakentanu sinne mulle tollasen kivan pesän.
Siellä mä olin sitte ihan nukkuma-aikaan asti tallessa.

"Onks nää herkut pakko laittaa näin hankalaan paikkaan???"

Tässä mä oon laskeutumassa hienosta hypystä.
Ihminen ei ihan ehtiny saada säätöjä kohdilleen,
mutta tän täyty kelvata kun muita hyppyjä en enää
sitte tehny.
Romut ois voinu siivota pois takaa.

Hauskaa sunnuntaita kaikille sanoo Pena, joka on tänään ja eilen illalla saanut syödä jotain ihanaa, haisevaa pussi- ja purkkiruokaa! Kiitti Naukulan Mamma, että sellaset järkkäsit, mä olen jääny niin paljosta paitsi kun saan vaan lihaa ja toisenlaista lihaa.

12.7.2015

365 days of a cat's life

Mun synttärinä ihminen aloitti omien sanojensa mukaan jonku projektin. Mä en ensin oikein hoksannu, mutta sitten mä pikkuhiljaa aloin ymmärtää - se aikoo ottaa joka ikinen päivä mun seuraavaan synttäriin asti jonku kuvan mikä liittyy suoraan mun elämään ja jakaa niitä kuvia sitten sen jollain nettinimellä jossain plussassa. Mua rassaa ihan hirveesti ku se on nyt sitte ihan joka päivä sen kameravehkeen kanssa mun naamassa kiinni, mutta ihminen sanoo, että tää tekee sille hyvää - sillä on ollu valokuvausinto hukassa ja tuntuu, että innon hiipuessa taidotkin on hiipuneet ni näin se saa uutta intoa ja löytää taas kameran tarpeelliset nappulatkin. Tai niin se ainakin väittää ja toivoo. 
Me nyt päätettiin, että yritetään tehdä aina näin sunnuntaisin sitte tänne koonta viikon kuvista ni pääsette tekin sitte näkemään meidän koko vuoden tapahtumat. Mä en onneks joudu ihan joka kuvassa olemaan, mutta varmaan useimmissa kuitenkin.

Tässä viime sunnuntaista eiliseen projektia 365 days of a cat's life:
Tän te olitte jo nähnykki, mutta laitettiin kuitenki ku
kuuluu projektiin.

Tässä mä juon mun uudesta vesikiposta.

Tästä piti tulla potretti, mutta mulla oli kiire ni
saitte takamuksen.

Yritti näyttää ihmisille mitä mä syön, mutta
mulla oli niin nälkä, että jouduin peittää kuvasta ruuan.

Mun parhaita leluja.

Siellä oli kärpänen mitä piti tuijottaa.

Mun nenä. Ihminen sanoo sitä söpöksi.
Mihinköhän multa on karvaa lähteny
tosta alahuulelta? Toivottavasti jotain kasvaa
ennen seuraavaa kauneuskisaa.

Hauskaa sunnuntaita kaikille sanoo Pena, joka on totaalisen kyllästynyt jatkuvaan kameran rapinaan.

10.7.2015

Ukkonen

Pari iltaa sitten oltiin menossa nukkumaan kun yhtäkkiä alkoi sataa ihan hirveen paljon ja sitten alkoi taivaalla valot välkkyä ja kuulua hirmuinen jyrinä ja pauke. Mä olin just menossa parvekkeelle tarkastamaan tilannetta kun kuului sellainen pamaus, että meillä ikkunatkin helähti ja sen jälkeen sitten olinkin turvapaikassa sängyn alla monta tuntia. Ihminen sanoo, että se oli joku ukkonen mikä sitä ääntä piti ja sitä ei kuulemma tarttis yhtään pelätä, mutta mä oon kyllä ihan varma, että sitä on syytä vähän pelätä ja sängyn alunen on paras paikka olla peloissaan. 
Mites muut, onko toi ukkonen kiva vai kamala juttu?

Täs on pari kuvaa mitkä ei liity mitenkään ukkoseen, näissä mä oon vähän naamioitunu...
Jotain villisikaa ja porsasta ihmisen puheessa vilisi kun
tämän näki.

Tässä mä oon ihan kissana lampaan vaatteissa.

Hauskaa päivää kaikille sanoo Pena, joka piti ihmistä yöllä hereillä monta tuntia kun teki mieli leikkiä. Ihmisen varpailla.

5.7.2015

Nyt mä oon 1 - vuotias!

Tasan vuosi sitten mä ja systerit puskettiin ulos äipän sisuksista. Ihminen kertoo, että oli kiljunut ilosta kuullessaan, että mä olin putkahtanu maailmaan. Tollanen rääpäle mä olin silloin:
Tässä mä oon ihan just tullu ulos äipän sisuksista. Mun
äippä siinä vähän ihmettelee, että mikähän toi on.
Kuva: Vuokko Pekkola

Ja tällanen mä olen ny:

Synttärilahjaks mä sain aasinkarvaa ja kukonsulkia, jotka ihminen kävi eilen jossain kotieläintilalla poimimassa. Aasinkarvassa on melkein yhtä hyvä haisu kuin lampaan villassa ja sulat nyt vaan on ihania.

Hyvää synttäriä systereille kanssa jos täällä käytte lueskelemassa! Ois kiva taas nähdä joskus.

Tää on samalla myös meidän sadas postaus tänne blogiin, joten vähän niinku sellanen tuplajuhlapäivä.


Hauskaa päivää kaikille toivottaa Pena the one who makes someone happy every day of the year!