26.9.2015

Leevin blogi

Leevillä on nyt kanssa oma blogi, käykääs kattomassa, löytyy tuolta:


Hyvää varhaista lauantaita kaikille sanoo Pena, joka taas mouruaa ja merkkailee niin, että ihminen huutelee nipi-nipi ja naureskelee yksinään...

22.9.2015

Leevi

Tänään kävin pikaisesti vanhusten luona moikkaamassa heidän uutta perheenjäsentä. Leevi on noin 1-vuotias leikattu kotikissa poika, joka sai uuden kodin kun vanhan kodin ihmiset eivät olleet hänen peräänsä kyselleet reiluun kuukauteen. Leevi on rauhallinen ja ihana, kehrää heti kun käsi vähän koskettaa ja tykkää roikkua sylissä ja hänelle viemäni lelut osoittautuivat ihan huippuhankinnaksi. Leevi antaa leikata kynnet ilman taistelua ja tykkää furminaattorilla kampailemisesta. 
Ehkä jonain päivänä Penakin pääsee tapaamaan Leeviä, jos vaikka pojista tulis kaverit. Tai sitte ei. Sen näkee sitte.
"Kui sää et tipu enää lennä?"

"Kuka tuolla liikku?"

"Vähän lepoo välillä ni jaksaa taas jahdata!"

 Unohdin sitte ottaa kameran mukaan ni saatte 'nauttia' näistä kännykkäsohloista.

Hauskaa tiistai-iltaa kaikille sanoo ihminen, joka ei tänään ole vielä joutunut siivoamaan kissan pissaa muualta kuin kissan vessasta.

21.9.2015

Syö keskenäs vaan

Ihminen eilen anto mulle leikkeihin vähän tota serrrpentiiniä ja tänään se sitte tuliki tarpeelliseks... Mulle tuli tänään paketti sieltä jostain kaukaa ja siinä oli jotain uutta sapuskaa. No, ihminen sitte anto mulle sitä sapuskaa syötäväks ja en kyl oikein tykänny. Ihan hirveetä kamaa. Tolleen se jopa näyttää paljon paremmalta.
Siellä se on sapuska syömättömänä serpentiinin alla sievästi piilossa.
Mä ehkä esittelen sitä pakettii vähän tarkemmin tässä joku päivä jos muistan. Pari ihan kivaa leluu siellä oli ja sitte tota mitä ei voi syödä.

Hauskaa maanantaita kaikille sanoo Pena, joka ei edes kestä nähdä tuota uutta sapuskaa.

18.9.2015

Tuttuja vieraita kissoja

Vajaa kuukausi sitten meillä kävi kylässä kissaihmisiä. Kahden luokse pääsin vastavierailulle ja kolmannen luona haluaisin joskus käydä, mutta kun on mennyt asumaan tonne jonnekin ihan kamalan kauas...
"Mamiiiii, nää vieraat ihmiset ahdistelee!"
"Mihin mun peitto meni???"

"Ooh, nam, mitkä herkulliset terveiset Penalta!"
"Täält on hyvä tähystellä, näkee tärkeimmät eli ruokakipot."
"Antaa noitten nuorten riekkua, mulla on tässä muuta."
"Mä oon täällä se, joka määrää kaapin paikan."



"Siis ihminen toi kengässään sellaset huumaustuoksut ettei oo totta!
Mä pyörryn nyt tähän."

Kiitos kivasta päivästä Kattimaniaan, Miukumaahan ja Tassulinnaan
Mites turkulaiset kissabloggaajat, oisko joskus taas kierroksen paikka? Kuukauden päästä?

Hauskaa perjantaita kaikille sanoo ihminen, joka ei ole joutunut tänään pesemään yhtään lakanaa tai peittoa! 

15.9.2015

Oma koti, oma haju

Ihminen haki mut kotiin perjantaina sieltä tyypiltä. Ihan kiva olla kotona taas, mutta oon kuulemma lihonnu niin herkkujen määrää taas pienennetään... Ei oo reilua.
"Ei oo reiluu jos ei herkkuja tipu entiseen malliin!"
Viikonloppu meillä meni ihan ilman suuria draamoja, vähän mä merkkasin sohvaa ja olohuoneen seinää ja keittiön verhoja lauantaina, mut sunnuntaina tais olla ihan vaan lepopäivä. Ihminen sai nukkuukki ihan rauhassa aamuun asti. Paitsi eilen ku meidän toinen palovaroitin ilmoitti, että meinaa patteri loppua. Oli se aika hauska katella vähän ennen viittä ku ihminen raahas keittiön pöytää makuuhuoneeseen, jotta yletty ottamaan sen vinkuvan vimputtimen alas tuolta katosta.
Siinä sen palovaroitinhomman jälkeen mä vähän merkkasin makuuhuonetta, verhoja ja lattiaa ja sitte syötiin aamupalaa. Ihminen lähti sinne töihin-juttuun ja mä jäin kotiin nukkumaan. Päivällä joskus sitte ku ihminen tuli kotiin, mä annoin sille oikein kunnon halipusukehräyshellyydet ja estin sen pääsyn koneelle ja telkkarin viereen.

"Mun sohva, mun hajut."
Sitte jossain vaiheessa tuli taas sellanen olo, että pitää merkata ja mähän merkkasin! Sohvan päällä on ihmisellä aina sellanen tyyny ja peitto, niin ne molemmat piti merkata, mut se ei vielä ihan riittäny ni kävin keittiössä merkkaamassa seinää hellan vierestä. Ja olohuoneessa kiipeilytolpan yläpäässä olevaa seinää. Ihminen oli jotenki tosi onnellisen olonen kun se siivos täällä seiniä iltamyöhäsellä. Sitte ku ihminen sai seinät pestyä, oliki jo nukkuma-aika. Ihminen hoiti iltahommat ja meni petiin, otti kirjan käteen ja taas mulle tuli sellanen olo, että pitää muistuttaa kuka täällä asuu - menin siihen ihmisen pedille ja ruiskis, ihmisen peitto oli märkä. Ihminen pisti kirjan pois ja raahas peiton kylppäriin, suihki siihen jotain kauheen hajusta ainetta ja kaiveli kaapista uuden peiton ja pussilakanan. Se ei heti laittanu sitä peittoo päällensä ku sille oli tullu lämmin ja niinpä kun se peitto oli silleen kivasti kasassa siinä ihmisen vieressä oli mun ihan pakko taas... Jep, eilisen saalis kankaiden osalta on siis yks verho, kaks tyynyä ja kolme peittoa sekä yks pussilakana. Ihminen tykkää pyykkäämisestä tosi paljon, ni mun pitää antaa sille pyykättävää.
Tää on ihmisen uus paras kaveri.
Yöt mä oon ollu siis ihan hiljaa ja siitä ihminen tykkää. Viime yönä oli pakko ihan vähän antaa hammaspusua ihmisen leukaan joskus kolmelta... Vieläki kaikuu seinissä se ääni mikä ihmisestä siinä kohtaa lähti.
 
Hauskaa iltaa kaikille sanoo Pena joka rakastaa niin, että roiskuu.
 
P.S. Mä kuulin, että ton ihmisen äippä ja iskä on hankkinu kissan, niille onnea uudesta perheenjäsenestä! Ihminen lupaa kertoo siitä tarkemmin täällä pian.

9.9.2015

Kuvia kyläreissulta, paljon kuvia.

Mä oon vieläki täällä tyypin luona. Tyyppi on koko ajan kameran kanssa mun perässä, kattokaa vaikka...
Ihan parhaat unet tulee jus tässä.

Tyypin vieressä on kiva olla.

Ja tää tekee sen vieressä olemisesta vielä
mukavampaa. Ihminen on vähän kateellinen kun mä
en sen kainalossa näin viihdy.

Välillä pitää omissa kärryissä käydä lepäämässä.

Täs jääkaapin vieressä on hyvä väijypaikka - ruokaa
voi ilmestyä.

Ihan taju pois. Talon parhaalla tuolilla taas.

Tyypin sormet maistuu hyvälle.

Talon parhaassa tuolissa talon paras hohtava kissa.

Ihminen meinas kuolla nauruun ku näki tän, mua ei
niin kauheesti naurata.

Mun nenu.

Mun tassu.

Mun nenu. Ihminen tykkää täst kuvasta ihan hirveesti.

Mun korvakarvat. Aika komeet vai?

Taas unilla talon parhaalla paikalla.

Vähän jos nukuttaa...

...menee simmut kiinni ennen kuin huomaakaan.

Tyypin kainalossa, täs on hyvä olla, mut missä herkut?


Tuli uni.
Mun uus kaveri. Se on tosi rohkee. Se asuu tossa
toisella puolella tietä viidennessä(!) kerroksessa
ja sieltä se kujertelee mulle ilman mitään suoja-
verkkoja. En kuulemma saa kaveria kotiin mukaan
sitte ku joskus meen taas kotiin.

Hauskaa iltaa kaikille sanoo Pena, joka ei kauheen kauan enää kuulemma saa olla pois kotoa - ihmisellä on jo ikävä. Arvasin kyl ettei se niin kauheen kauan musta erossa haluu olla...

Tyypille kiitos kuvatulvasta! Ilman näitä ois ihmisellä vielä kamalampaa yksin kotona.

5.9.2015

Poissa kotoa

Ihminen inisi eilen tyypille, että ei oo oikein saanu nukutuks kunnolla viikkoon kun mä oon nykyään öisin vähän äänekäs. Tyyppi sitte ehdotti, että ihminen vois viedä mut sen luokse kylään pariks yöksi, mut ihminen oli vähän silleen 'mä oon ihan hirviö jos vien toisen pois kotoa ihan vaan, jotta saisin nukkua' eikä ihan heti uhkaillu, että joutuisin pois kotoa.
Tänään aamulla mä alotin konsertin neljältä, istuin ihan siihen ihmisen viereen sen tyynylle ja sanoin noin sata kertaa mrauuuuuuuuu, mutta ihminen ei reagoinu muuten ku veti peittoa paremmin korville. Mä sitten hiivin sen peiton alle ja otin kynnet ja hampaat avuks, mutta ei se vieläkään halunnu nousta ihailemaan mun konserttia, vaan vasta suunnilleen kaks tuntia myöhemmin se luovutti ja nousi ylös. Mä olin tietty tosi onnellinen ku sain ihmisen hereille ja annoin tulla konserttia keuhkojen täydeltä, ihminen katteli mua silmät punasena ja totes jotain 'nyt se on ratkaistu, sä lähdet tyypille kylään pariks päiväks vähintään' ja niin se sitte alko ihminen pakata reppuun kaikkee mun tavaraa.
Siinä sitte ku aamu kunnolla valkeni ihminen veti vaatetta päälle ja lähti johonkin, sitte ku se tuli takas selvis, että se oli käyny kaupassa ja torilla hakemassa meille molemmille ruokaa, itelleen jotain rehuja ja mulle lihaa. Sitte se leikkas lihat ja ei laittanutkaan niitä kaikkia pakkaseen vaan lykkäs osan sellaseen pakkaspussiin ja sitte reppuun. Seuraavaks mulla oliki yhtäkkiä valjaat päällä ja ihmettelin, että miks pitää kiduttimet laittaa ku just on vasta ruokaa kotiin tuotu. 
Ihminen sitte meni sen vaatekaapista hakemaan jotain paitaa ja mä livahdin sinne kaappiin sisälle, huomasin, että siellä ei ollu mun merkkiä vielä, niin mä sitte merkkasin kaapin, mutta ihminen ei arvostanu kun siinä kaapin lattialla oli mun näyttelyverhot ja parit ihmisen housut ja villapaidat siistissä nipussa kun ne ei täällä oikein muualle mahdu. Ihminen vähän jotain siinä inisi, että just oli ollu niin onnellinen ku kerranki oli vaan pari koneelista pyykkiä viikonlopuks, mutta mun merkkaus muuttikin sen sitte viideks koneelliseks. Mä oon vähän sellanen tehostaja.
Siitä sitte ku ihminen oli siivonnu ne kastuneet rievut pois sieltä kaapin lattialta ja pyyhkiny kaapin seinät sellasella hirveen hajusella rievulla mä jo löysinki itteni rattaista. Rattailla mentiin kovaa vauhtia kaupungin läpi bussiin ja bussilla sinne missä tyyppi asuu. Tyyppi oli selvästi tosi onnellinen kun mä menin sinne ja nyt mä oonki sitte koko illan istunu ja nukkunu ihan rauhallisesti siinä tyypin parhaassa tuolissa. Ehkä mä yöllä vähän konsertoin tai sitte en. Se nähdään sitte parin tunnin päästä.
Tässä mä makoilen tyypin parhaassa tuolissa.
Tyypille kiitos kuvasta.
Hyvää viikonloppua kaikille sanoo Pena, joka julmasti vietiin pois kotoa ihan vaan jotta ihminen sais nukkua pari yötä kunnolla ja joka perjantai-iltaan mennessä on merkannut ihmisen molemmat vaatekaapit, pesukoneen sisältä, ihmisen vanhan kirjoituspöydän ja uuden kirjoituspöydän ja perjantai-iltana vielä makuuhuoneen verhotkin. Tyttöystävä pitäs löytää pian. Nih.