30.11.2015

Lauantain tekstiin ihmisen suulla...

Ihminen täällä nyt haluaa vähän sanoa jotain... Koska jossakin suunnassa tuota lauantain tekstiä on ajateltu väärin, toivon, että nämä sanani tavoittavat ne, jotka kuvittelevat, että tuon tuomarin sanat jotenkin saivat minut pettymään Penaan tai Penan kasvattajaan.
Pena on edelleen minulle se maailman paras kissa, juuri se, jonka halusinkin, ei voi maailmassa olla toista yhtä ihanaa otusta, ei mitenkään. Penan hommasin itselle lemmikiksi ja seuralaiseksi. Näyttelyhommelit tuli kuin itsestään siihen lisäksi. Ensimmäiseen näyttelyyn lähdin tietäen, että Penalla on vaaleampi laikku kaulan alla, mutta en tiennyt onko se sellainen medaljonki, jota ei standardin mukaan saa olla. Näyttelypaikalla Pena oli 'hieman' pahalla päällä ja näin kasvattaja ei päässyt kaulakarvoja näkemään, joten päätin luottaa yksin tuomarin arvioon Penasta. Tuomarihan sitten antoi hyvät arvostelut pojalle ja olin tyytyväinen, ilmeisesti pojan rintamuskarvat eivät siis medaljonki kuitenkaan ole, kun tuomari ei niistä mitään sanonut. Näin jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi ehkä erikseen pitänyt näyttää tuomarille tuota epäilyttävää länttiä ja kysyä hänen mielipidettään, mutta en ymmärtänyt näin tehdä, harmi, sillä nyt voisi olla parempi mieli.
Ensimmäisen näyttelyn jälkeen mietin mielessäni, että kun tämä nyt meni näin kohtuullisesti eikä tuomari pojassa medaljonkia nähnyt, kokeillaan vielä seuraavakin näyttely. Seuraavassakaan näyttelyssä ei valkoiset ketään häirinneet ja silloin päätin, että poitsu saa käydä näyttelyissä kunnes valmistuu ensimmäiseen titteliinsä jos valmistuu, ulkomaille en lähtisi. Kun poitsu sitten valmistui, oli minulla jo tämä viikonloppu varattuna varoiksi. Ensin mietin, että en viitsi näitä kahta päivää enää näyttelyttää, mutta sitten tuli mieleen, että jos kuitenkin yrittäisi seuraavaa titteliä vieä - vihre, suuri virhe! Jos olisin tyytynyt ensimmäiseen suunnitelmaan ja jättänyt tämän bonuskierroksen käymättä, ei tätä hirvittävää mielipahaa olisi eivätkä ihmiset olisi minua niin julmetun väärin ymmärtäneet... Miten kukaan voi kuvitella, että olisin jotenkin pettynyt Penaan? Miten voi niin väärin ymmärtää kaiken mitä sanon?
Penan kasvattaja on mahtava, ei mitään moitittavaa, aina saa apua ja tukea kun vaan kysyy ja on mulla ollut harkinnassa häneltä Penalle kaveri hankkia, mutta ei vaan ole ollut mahdollisuutta ja kun toisaalta takaraivossa on myös kummitellut ajatus Penan lapsesta Penan kaverina... Kun minulta kysytään (on kysytty) mistä kannattaa abypentua ruveta kyselemään on vastaukseni edelleenkin, että samalta kasvattajalta kuin mistä Penan löysin (tai Pena löysi minut), sieltä tulee vain täydellisiä otuksia maailmaan oli niistä joku tuomari mitä mieltä tahansa. Kaikille siis tiedoksi, että mikään tästä viikonlopun murinastani ei kohdistu mitenkään Penan kasvattajaan, hän on hommansa hoitanut mielestäni kiitettävästi ja luotan häneen kissa-asioissa täydellisesti. 

Mikä tässä viikonlopussa sai minun pettymykseni kasvamaan näin järkyttäviin mittasuhteisiin? Huono kykyni kohdata vastoinkäymisiä, kyllä. Ymmärrys siitä, että olin itse sittenkin alun alkaen sittenkin oikeassa ja Penalla tosiaan on medaljonki, jos olisin alusta asti luottanut omaan silmääni, olisi Pena säästynyt monelta turhalta stressiltä. Tunnen, että olen turhaan suorastaan kiduttanut kissaa viemällä sitä näyttelyihin kun oltaisi voitu olla viikonloput kotona sohvalla kaksistaan katsomassa töllöä. Tämä tunne tästä turhasta kidutuksesta on se, mikä minua tässä kaikessa kaikkein eniten ottaa päähän, olen ihan turhan takia kiusannut sitä, jota maailmassa eniten rakastan. Miten voin ikinä hyvittää tämän kiusaamisen tuolle mahtavalla olennolle? En ehkä mitenkään, mutta jatkossa voin varmistaa, että sama kiusaaminen ei jatku. 

Mitä opin tästä viikonlopusta? Opin, että selän takana puhutaan ja sanotut sanat ymmärretään helposti väärin, kirjoitetut vielä helpommin. Opin, kenelle kannattaa mainita yhtään mitään yhtään mistään ja sen, että jos ei asioita väännä rautalangasta, niitä ei kannata vääntää ollenkaan. 

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille sanoo ihminen, joka samalla pyytää kysymään, jos tuntuu, että tässä vielä on jotain epäselvää. Olettamuksista syntyy vain lisää pahaa oloa.

29.11.2015

Maailman...

...rakkain, ihailluin, paras, kaunein, täydellisin, upein, komein ja mitä näitä nyt on, kissa on nyt näyttelynsä näytellyt ja jää eläkkeelle kunhan kello lyö sen verran, että näyttelypaikalta saa viimein poistua.
Nyt se on ohi, jatkossa vaan kotiviikonloppuja.
Hyvää sunnuntaita kaikille sanoo ihminen, joka tänään pääsi ilman haukkuja vaikka tuomio oli sama kuin eilen.

28.11.2015

Näyttäytymiskelvoton

Mä olin tänään taas näyttäytymässä. Oli mälsää ja ihminen on vieläki ihan ärrinmurrin. Joidenkin mielestä ei pitäs olla, mut ihminen sanoo, että siinä ei oo mitään väärää jos ottaa koppaan ja myös antaa sen näkyä. Tulee kuulemma sisuskalut kipeeks jos patoaa harmistuksen jonnekin sisälle.
Me päästiin aamulla yhden kivan tädin kyydillä sinne näyttäytymispaikalle. Siellä ihminen laitto mun häkin kuntoon ja mut häkkiin. Hetkeks jäin yksin ku ihminen meni hakee mulle vettä ja sillä aikaa mä kerroin naapureille oikein tehokkaalla sylkisähinällä mitä mieltä niistä olin, naapuri laitto välipahvit niin, että en nähny niiden puolelle.
Mun näyttäytymisvuoro oli toisena ja meinattiin jo ihan kyllästyy oottelee kun se tuomari sitä yhtä tosi nättii poitsuu siinä tuomaroi, mut tuli se mun vuorokin sitte. Mussa ei sitte sen tuomarin mielestä ollu oikein mitään hyvää ja ihminenkin oli sen mielestä ihan pässi ja kaikki sen tuomarikollegat myös. Mun pää oli muuten hyvä, mutta ei oikein oikeen mallinen, melkein vaan. Mun silmät oli vihreet, eiku ruskeet, eiku keltaset, tai siis ei oikein minkään väriset ja sitte ne on ihan väärän muotoset. Häntä on liian pitkä, mutta hyvän muotoinen. Korvat on hyvät, niissä ei ollu moitittavaa, ei edes mun korvakarvat. Turkki oli hyvässä kunnossa ja ticking erinomainen näin nuorelle pojalle, vanhemmilla kuulemma vasta pitäs olla sen näkönen turkki ku mulla on. Karva on liian lyhyt, eiku siis pitkä, eli ei nyt tiiä kumpi, arvostelusetelissä lukee pitkä, mutta tuomari sano, että lyhyt. Sitten se pongas sen minkä ihminen tietää mulla aina olleen, mutta jota ihminen ei oo vakavasti ottanut kun ei siitä oo kukaan muu mitään sanonu - jep, mulla on ihan pieni valkonen läntti tossa kaulan ja rintamuksen välimaastossa. Tää pieni valkoinen läntti aiheutti sen, että ihminen sai haukut, ei pitäs näyttelyttää kissaa, jossa on tollanen vika ja sitte se tuomari haukku kaikki ne tuomarit, jotka on mulle aiemmin antanu sertejä - ei voi antaa sertiä jos on tollanen vika ja siks mä en sen mielestä oo oikeesti mikään herkkusieni. Ei voi olla herkkusieni jos on tollanen vika. Sitten kun se oli siinä aikansa ihmetelly ja aiheuttanu ihmiselle kurjaa oloa, se haki vielä toisen tuomarin ja se toinen jo kaukaa huuteli, että 'joo, on siinä medaljongi' ja sitte ne siinä ihmetteli vielä sitä, että miten mä voin olla herkkusieni ku oon tolleen viallinen.
Ihminen siinä katteli ja ihmetteli ja ihmettelee vähän vieläkin. Jos toi mun pieni valkonen läntti on noin paha asia, niin miks meille ei oo kukaan siitä aikasemmin sanonu? Miks niitä sertejä on annettu jos se on noin kauhee asia? Ehkä ne muut tuomarit on ollu silmälääkärin tarpeessa tai taitamattomia.
Tässä mä haaveilen vapaudesta. Tai että pääsis
ees kotiin jo. Tässä ei näy ne väärät valkoset.
Mä joudun huomenna vielä näyttäytymään, mutta sitte mä jään eläkkeelle tai ainaki pitkälle tauolle. Ihminen totes, että mä olin niin hermona tänään sitte ku ihmisiä ja kissoja lamppas siinä häkin vieressä, ettei enää viitsi, ei halua kiusata mua enempää. Ja vaikutti siihen vähän noi valkoset karvatki, ei se haluu toistakertaa joutua parin karvan takia haukuttavaksi.

Mut hei, ei nää blogimaailman kissat kaikki ihan viallisia oo, Viktorilla tais mennä aika hyvin jos oikein siitä arvostelusetelistä bongattiin tuloksia... Ehkä ne kertoo blogissa jossain vaiheessa. Ja nähtiin me Viggobatman myös, eikä hänelläkään kovin huonosti tainnu mennä, vaikka hännässä meinaskin olla vikaa, mutta ei sitte ollutkaan...

Hauskaa iltaa kaikille sanoo Pena, jolla on liikaa valkoisia karvoja.

26.11.2015

Villapaita

Pitääkö mun enää muuta sanoa?


Hyvää talvea kaikille sanoo Pena, joka vihaa villapaitoja. Paitsi jos niitä saa raapia.

19.11.2015

Kiipeilytolppa

Mä jo jonkin aikaa sitten jollekin lupasin, että esittelen mun kiipeilytolpan lähipäivinä. No, vähän venahti, mutta tässä se viimein on:
Mun kiipeilytolppa
Muistatte varmaan vielä tän: Kasa tavaraa? No, pikkuhiljaa siitä tuli sitte mulle kiipeilytolppa ja se on tosi kiva! Idean ja ohjeet ihminen löysi tähän jostain ihmeen rotuyhdistyksen lehdestä, johon se yks Jutta oli kirjoittanu jutun tollasen tekemisestä. Ihminen vähän muokkaili ohjetta, mut hyvä tosta silti tuli. Tota naruu piti saada jatkettua ja siinä kesti tosi pitkään ennen ku ihminen löysi auttajan siihen hommaan, mut lopulta sitte meillä kävi sellanen Meri, joka jutteli mun kanssa ja teki noihin naruihin jonku pleissauksen tai sellasen. Niin ja se Meri myös samalla sitte pyöritteli yhden rullan narua tolpan ympärille. Ihminen pyöritteli kaks. Puut leikkas ihmiselle yks sen kaveri Samuli, se on kuulemma vähän kuin ihmisen pikkuveli, mut ei oo oikeesti sellanen. Se ei oo ollenkaan pelottava vaikka sillä on kauheen karvanen naama. Tyyppi autto tolpan pystytyksestä ja seinään kiinnittämisessä ja mä nautin siinä kiipeilystä joka päivä. Valmiina se on ollu jo monta kuukautta, mutta vasta eilen aamuyöllä saatiin noi kuvat ku olin ensin herättäny ihmisen oikein ajoissa. Herättelyn aloitin joskus yhden jälkeen ja vähän ennen viittä ihminen sitte luovutti ja nousi pois peiton alta. Ei ollu aluks kovin onnellinen, mutta kyl se ihan selvästi tykkäs ku sai viettää mun kanssa monta tuntia aamulla ilman kiirettä.
Ekaks mä vähän katon, että tuuleeko hyvästä suunnasta...

...ja sitte eiku ylöspäin!
Melkein perillä.
Mun paikka, tänne ei ihminen yletä eikä mahdu.

Tollasta narua on kiva raapia ja siitä saa hyvän kiipeilyotteen.

Hauskaa torstaita sanoo Pena, joka on keksinyt, että yöllä laulaminen on parasta viihdettä.

15.11.2015

Miukumaassa kyläilemässä

Eilen pääsin vierailemaan Miukumaassa. Viime kerralla käydessäni olivat kissaneidit ujoja ja pysyivät kaukana vieraista, mutta nythän meistä tuli ihan kaverit! Kumpikin kävi puskemassa ja molempia sai silittää ja palluttaa ihan kunnolla. Ihan eri kissat kuin silloin kun meitä oli lauma hassuja kissaihmisä kälättämässä paikalla. 
Harmi, ei tullut otettua kunnon kameraa mukaan, joten joudutte tyytymään näihin pariin kännykkäräpsyyn. 
"Tää on mun raapimamatto, et tuu tänne!"

"Ihan varmasti tuolla liikahti joku. Vai olikoan se nami..."
Kiitos Miukumaan ihmiselle tarjoilusta, oli hyvää ja opin, että kaikki maailman oliivit ei sittenkään ole pahoja. :) 

Hauskaa sunnuntaita kaikille toivottelee ihminen, joka toivoo, että eräs implantti jo alkaisi tehota. 

12.11.2015

Pikkujouluriemua Turussa

 

Tollasii hopisee ihminen ja muistuttaa vielä, että nää illanistujaiset on siis 5.12. kello 18.0 alkaen tuolla: Dragon Palace ja ilmoittautumiset osoitteeseen abyssinianangel@gmail.com viimeistään 23.11.2015 illan viimeisellä minuutilla.

9.11.2015

Impotent... eiku implantti

Tänään ku ihminen tuli sieltä töihin-jutusta kotiin, se melkein heti laitto mulle valjaat. Mä vähän ihmettelin, että miks, mut pari tuntia myöhemmin se sitte selvis - me lähdettiin autoilemaan. Ihmisen isukki tuli hakee meidät tosta pihalta ja mä sain matkustaa ihmisen sylissä. Oli tosi kiva katella maisemia. Meidän matka vei sinne eläinlääkärilään missä mä kävin silloin kesällä kun mun silmät, pallit ja polvet tarkastettiin. 
Sinne eläinlääkärilään mä menin sisälle ihmisen olkapäillä ja siellä tiskin takana yks täti huudahti, että "Onko tää Pena?" meidät nähdessään. Sitte se sano, että voidaan mennä sinne kissojen koppiin oottelee, mutta varoitti, että siellä on toinen kissa. Mä en nähny siellä ketään, vähän kuulin jotain ääntä, mutta en nähnyt ketään ja otin ihan rennosti ihmisen sylissä ja kiipeilypuussa. Pian siitä huoneesta lähti sellanen kiva täti kassin kanssa ja kissan äänet loppu myös. Mä jatkoin kiipeilyä.
Siellä kissojen huoneessa oli ihan kivaa ku sai
riekkua ympäriinsä.
Täs vois olla vähän sellasta movember-meininkiä
myös. Ainaki jos mun viikset näkyis vähän ees
paremmin.

Lekun kiipeilypuussa oli kiva pesä, ihminen
luuli, että meen tonne pissalle, mut en menny.
 
Tässä mä oon ihan kukkulan kuninkaana.
Jonkin aikaa mä siinä kiipeilin ihan rauhassa ja sitte se täti tuli takas ja silloin mä näin sen: siellä sen laukussa oli kissa! Mun piti tietty heti kertoo sille kuka on pomo ja murisin ja sähisin oikein kunnolla. Ihminen ei oikein tykänny ja niin me mentiin sitte sinne koirien puolelle ja siellä oliki sellanen tosi kiva kaveri, ainaki viis kertaa mua isompi hauveli, jonka kanssa mä juttelin kurisemalla oikein iloisesti. Se siitä sitte lähti aika pian johonkin ja sitte tuliki jo lekutäti huutelee mua. Mentiin sinne lekun huoneeseen ja se kehu mua tosi reippaaks pojaks ja hipelöi mun palleja. Ällöö. Sitte ihminen otti multa valjaat pois ja sinne tuli sellanen toinen täti, joka kääri mut pyyhkeeseen ja piti mua vähän paikallaan ja se leku otti paketista sellasen hervottoman neulan, jonka se tuikkas mun niskaan. Nyt mulla on siis niskassa sellanen impoten... eiku implantti, joka kuulemma ensin kasvattaa mun palleja ja tekee musta ihan villin, mutta sitte kutistaa mun pallit ja tekee musta ihan ku pallittoman. Jos siis kaikki menee niinku yleensä. Nyt en sitte vähään aikaan eti tyttöystävää, vasta sitte ku pallit on ensin kutistunu ja sitte alkaa taas kasvaa uudelleen. Tai tietty jos joku ihan vastustamaton tarjous tulee niin sen jutun mun niskasta saa kyl sitte poiski jos tarvii. Mut ei me uskota, että sellasii tarjouksii tulee ku ei oo muutenkaan tullu.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille sanoo Pena, joka hurmasi tänään ainakin 5 ihmistä ihan täysillä.

5.11.2015

Mä olen nyt eno!

Mun pikkusysteri Lilja on tänään pyöräyttäny maailmaan kolme pientä punaista abya. Kaks poitsuu ja yks tytsy. Musta tuli siis ihan oikee eno. Vähän huikeeta.

Paljon onnea Liljalle ja menestystä pikkuisille!

Tuolla on jo kuvia pienistä: Vorax Cattery.

Näytäks mä nyt jotenki viisaammalta ku musta on tullu eno?


Hauskaa iltaa kaikille sanoo Pena, joka on nyt eno. 
Enkä merkannu eilen kertaakaan sänkyyn.

1.11.2015

Ruma, rumempi, rumin vai sittenki ihan nätti...

Ihminen tossa melkein kaks viikkoo sitten jotain ärisi itsekseen tietokoneella, että ku ei oo vaihtoehtoina kuin ruma, rumempi ja rumin niin otetaan sitte se ruma. Mä ihmettelin, että mitähän se taas on keksiny ja pari päivää ton ärinän jälkeen mä näin sen... Ihminen hommas mulle tollasen hienon valmistumisruusukkeen, mutta ei vissiin oikein ollu tyytyväinen väreihin mitä oli tarjolla. Ihminen sanoo, että tää on ainoo missä oli ees vähän jotain sinisen tapasta, ois kuulemma kaivannu enemmän sinistä tai vaikka mustaa. Ihme inisijä, mun mielestä noi keltaset kukat on kivoja. 


Me yritetään taas olla vähän enemmän äänessä täällä. Ihmisellä on ollu jotain kiireitä niin, että se ei oo 'ehtiny' istuu koneella niin kauheesti ja siks ei olla kirjoiteltu mitään piiiitkään aikaan. Yks sen kiireistä on pyykkääminen, tänään se pesi viikonlopun toisen satsin peittoja ja lakanoita. Tai samat lakanat ja peitot ne oli ku eilenki, mutta toisen kerran kuitenki. Nipi-nipi kuulemma on lähempänä kuin ikinä.

Hauskaa päivää kaikille sanoo Pena, jonka pallit on enää hyvin heikosti paikallaan.

P.S. Jos joku on sattunut miettimään mitä tapahtu meidän "365 days of a cat's life" -posteille, niin heille vaan tiedoksi, että kun entinen tietsikka hajos ja tuli pitkä tauko ilman konetta, tuo projekti kuoli ja päätettiin siirtää alkavaksi uudelleen 1.1.2016.