Kiipeilytolppa

Mä jo jonkin aikaa sitten jollekin lupasin, että esittelen mun kiipeilytolpan lähipäivinä. No, vähän venahti, mutta tässä se viimein on:

Mun kiipeilytolppa

Muistatte varmaan vielä tän: Kasa tavaraa? No, pikkuhiljaa siitä tuli sitte mulle kiipeilytolppa ja se on tosi kiva! Idean ja ohjeet ihminen löysi tähän jostain ihmeen rotuyhdistyksen lehdestä, johon se yks Jutta oli kirjoittanu jutun tollasen tekemisestä. Ihminen vähän muokkaili ohjetta, mut hyvä tosta silti tuli. Tota naruu piti saada jatkettua ja siinä kesti tosi pitkään ennen ku ihminen löysi auttajan siihen hommaan, mut lopulta sitte meillä kävi sellanen Meri, joka jutteli mun kanssa ja teki noihin naruihin jonku pleissauksen tai sellasen. Niin ja se Meri myös samalla sitte pyöritteli yhden rullan narua tolpan ympärille. Ihminen pyöritteli kaks. Puut leikkas ihmiselle yks sen kaveri Samuli, se on kuulemma vähän kuin ihmisen pikkuveli, mut ei oo oikeesti sellanen. Se ei oo ollenkaan pelottava vaikka sillä on kauheen karvanen naama. Tyyppi autto tolpan pystytyksestä ja seinään kiinnittämisessä ja mä nautin siinä kiipeilystä joka päivä. Valmiina se on ollu jo monta kuukautta, mutta vasta eilen aamuyöllä saatiin noi kuvat ku olin ensin herättäny ihmisen oikein ajoissa. Herättelyn aloitin joskus yhden jälkeen ja vähän ennen viittä ihminen sitte luovutti ja nousi pois peiton alta. Ei ollu aluks kovin onnellinen, mutta kyl se ihan selvästi tykkäs ku sai viettää mun kanssa monta tuntia aamulla ilman kiirettä.

Ekaks mä vähän katon, että tuuleeko hyvästä suunnasta...

...ja sitte eiku ylöspäin!

Melkein perillä.

Mun paikka, tänne ei ihminen yletä eikä mahdu.

Tollasta narua on kiva raapia ja siitä saa hyvän kiipeilyotteen.

Hauskaa torstaita sanoo Pena, joka on keksinyt, että yöllä laulaminen on parasta viihdettä.