30.11.2015

Lauantain tekstiin ihmisen suulla...

Ihminen täällä nyt haluaa vähän sanoa jotain... Koska jossakin suunnassa tuota lauantain tekstiä on ajateltu väärin, toivon, että nämä sanani tavoittavat ne, jotka kuvittelevat, että tuon tuomarin sanat jotenkin saivat minut pettymään Penaan tai Penan kasvattajaan.
Pena on edelleen minulle se maailman paras kissa, juuri se, jonka halusinkin, ei voi maailmassa olla toista yhtä ihanaa otusta, ei mitenkään. Penan hommasin itselle lemmikiksi ja seuralaiseksi. Näyttelyhommelit tuli kuin itsestään siihen lisäksi. Ensimmäiseen näyttelyyn lähdin tietäen, että Penalla on vaaleampi laikku kaulan alla, mutta en tiennyt onko se sellainen medaljonki, jota ei standardin mukaan saa olla. Näyttelypaikalla Pena oli 'hieman' pahalla päällä ja näin kasvattaja ei päässyt kaulakarvoja näkemään, joten päätin luottaa yksin tuomarin arvioon Penasta. Tuomarihan sitten antoi hyvät arvostelut pojalle ja olin tyytyväinen, ilmeisesti pojan rintamuskarvat eivät siis medaljonki kuitenkaan ole, kun tuomari ei niistä mitään sanonut. Näin jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi ehkä erikseen pitänyt näyttää tuomarille tuota epäilyttävää länttiä ja kysyä hänen mielipidettään, mutta en ymmärtänyt näin tehdä, harmi, sillä nyt voisi olla parempi mieli.
Ensimmäisen näyttelyn jälkeen mietin mielessäni, että kun tämä nyt meni näin kohtuullisesti eikä tuomari pojassa medaljonkia nähnyt, kokeillaan vielä seuraavakin näyttely. Seuraavassakaan näyttelyssä ei valkoiset ketään häirinneet ja silloin päätin, että poitsu saa käydä näyttelyissä kunnes valmistuu ensimmäiseen titteliinsä jos valmistuu, ulkomaille en lähtisi. Kun poitsu sitten valmistui, oli minulla jo tämä viikonloppu varattuna varoiksi. Ensin mietin, että en viitsi näitä kahta päivää enää näyttelyttää, mutta sitten tuli mieleen, että jos kuitenkin yrittäisi seuraavaa titteliä vieä - vihre, suuri virhe! Jos olisin tyytynyt ensimmäiseen suunnitelmaan ja jättänyt tämän bonuskierroksen käymättä, ei tätä hirvittävää mielipahaa olisi eivätkä ihmiset olisi minua niin julmetun väärin ymmärtäneet... Miten kukaan voi kuvitella, että olisin jotenkin pettynyt Penaan? Miten voi niin väärin ymmärtää kaiken mitä sanon?
Penan kasvattaja on mahtava, ei mitään moitittavaa, aina saa apua ja tukea kun vaan kysyy ja on mulla ollut harkinnassa häneltä Penalle kaveri hankkia, mutta ei vaan ole ollut mahdollisuutta ja kun toisaalta takaraivossa on myös kummitellut ajatus Penan lapsesta Penan kaverina... Kun minulta kysytään (on kysytty) mistä kannattaa abypentua ruveta kyselemään on vastaukseni edelleenkin, että samalta kasvattajalta kuin mistä Penan löysin (tai Pena löysi minut), sieltä tulee vain täydellisiä otuksia maailmaan oli niistä joku tuomari mitä mieltä tahansa. Kaikille siis tiedoksi, että mikään tästä viikonlopun murinastani ei kohdistu mitenkään Penan kasvattajaan, hän on hommansa hoitanut mielestäni kiitettävästi ja luotan häneen kissa-asioissa täydellisesti. 

Mikä tässä viikonlopussa sai minun pettymykseni kasvamaan näin järkyttäviin mittasuhteisiin? Huono kykyni kohdata vastoinkäymisiä, kyllä. Ymmärrys siitä, että olin itse sittenkin alun alkaen sittenkin oikeassa ja Penalla tosiaan on medaljonki, jos olisin alusta asti luottanut omaan silmääni, olisi Pena säästynyt monelta turhalta stressiltä. Tunnen, että olen turhaan suorastaan kiduttanut kissaa viemällä sitä näyttelyihin kun oltaisi voitu olla viikonloput kotona sohvalla kaksistaan katsomassa töllöä. Tämä tunne tästä turhasta kidutuksesta on se, mikä minua tässä kaikessa kaikkein eniten ottaa päähän, olen ihan turhan takia kiusannut sitä, jota maailmassa eniten rakastan. Miten voin ikinä hyvittää tämän kiusaamisen tuolle mahtavalla olennolle? En ehkä mitenkään, mutta jatkossa voin varmistaa, että sama kiusaaminen ei jatku. 

Mitä opin tästä viikonlopusta? Opin, että selän takana puhutaan ja sanotut sanat ymmärretään helposti väärin, kirjoitetut vielä helpommin. Opin, kenelle kannattaa mainita yhtään mitään yhtään mistään ja sen, että jos ei asioita väännä rautalangasta, niitä ei kannata vääntää ollenkaan. 

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille sanoo ihminen, joka samalla pyytää kysymään, jos tuntuu, että tässä vielä on jotain epäselvää. Olettamuksista syntyy vain lisää pahaa oloa.

19 kommenttia:

  1. Meille ainakin oli alusta lähtien ihan selvää, että Pena on sen oman ihmisen paras kissa ja hurjan rakas! Harmistuskin tajutiin kohdistuneen muualle kuin Penaan, koska ..no hei..Pena <3

    VastaaPoista
  2. Mutta Penahan rakastaa sinua ja sinä rakastat Penaa! Me tiedetään se ja tiedetään sekin ettei teidän välinen rakkaus ole loppu vaan syvenee entisestään lisää ja lisää! Ootte ihania! - Pepsi, Max ja Tuija

    VastaaPoista
  3. Nyt tuli paha mieli sun ja Penan puolesta. Ihmiset ovat juuri tuollaisia.

    Jos on tätä sun blogia seurannut, niin tietää, että Pena on sulle erittäin rakas eikä se rakkaus tähän lopu. Taitaa vaan kasvaa entisestään, kun eläkepäivät näyttelyistä ovat alkaneet.

    Pitäkää häntä korkealla! - Alex ja Outi

    VastaaPoista
  4. Leevi luval Leevin Ukko: Puhelttin täst tapauksest Leevin kans oikke vakaval miälel ja Leevi tykkäs, et sem poja assiat ova nys sit parhal mallil. Sen kun kehrä hyrise ain sillon ku vähä liki pääse ja otta hyvä asenno, et silittely onnistu parhal taval, Tulis vaan kärpässi huusholli. Niit olis kiva pyyrystellä, eikä morkataiska iha niim paljon kun talitintist,.Sit Leevi käänsi kylkke ja sanos, et tämä puali olis kans krahnutuksen tarppes.

    VastaaPoista
  5. Ei meille ainakaan tullut mitään tuommoisia tuntemuksia, meistä tuomari oli vain epäkohtelias ja värivirheet on vaan plussaa <3

    VastaaPoista
  6. Oltiinpa tuolla mekin ja tuli paha mieli noista tuomarin kommenteista Penalle. Täysin epäasiallista ilmoittaa ettei kissan olisi koskaan kuulunut saada yhtään serttiä. Bättiksen kasvattaja (myös Penan sukulaisten kasvattaja) oli su paikalla. Hän selvensi asiaa sen verran, että valkoista karvaa voi myöhemmin kasvaa lisää rintaan ja kun leuan aluset ja rintakarvan valkoiset saattavat sitten sulautua yhteen syntyy medaljonki. Jotenkin näin. Voilà, Penalla siis ei ehkä aiemmin ole ollut medaljonkia vaan se on kehittynyt vasta nyt. Terveisiä tuomarille.

    Aiemmin on huvittanut joidenkin tuomareiden saama kritiikki, nyt on mieli vähän muuttunut. Meillä oli Penan kanssa sama tuomari. Vigon kevyesti kähähtäessä tuomarin pöydälle laskettaessa totesi tuomarin kissan olevan aggressiivinen, mutta arvostelusetelissä luki sitten oikein herttainen luonne tai jotain vastaavaa. Pääasiassa tuli kehuja kunnes löytyi hirveä virhe. Häntä on täysin epänormaali. Tuomari vaan hoki, että kun kissa on nuori kolli asia on erittäin tärkeä ja kaikki riippuu nyt tästä. Kun kyseltiin, mikä on vikana vastausta ei saatu (paitsi "this is young male") , ja tuomarin paksu slaaviaksentti ei auttanut asiaa. Siinä sitten neljä ihmistä veteli kissaa ihmeissään hännästä kunnes apuun haettu toinen tuomari tuomitsi hännän täysin normaaliksi. Viat pitäisi pystyä yksilöimään.

    Pena korvatupsuineen ja lihaksikkaine vartaloineen on erittäin komea kissa ja tulee aina pysymään championina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole näyttelyissä käynyt "asiakkaana" eikä mulla ole sellaisia kissojakaan, mutta olen kuullut sata tarinaa näistä tuomareista. Joskus tulee mieleen, että a) tietääkö ne omasta alastaan mitään b) onko ne oikeasti täysipäisiä ihmisiä?

      En menis enkä veisi kissaa :-(

      Poista
  7. Tsemppiä sulle ja Penalle! Ihmiset lukee aina rivien välistä mitä itse haluaa ja yleensä väärin. Ne kannattaa jättää omaan arvoonsa, koska ne kuitenkin unohtuvat aikaa myöten, kun kyseisille ihmisille tulee käsittelyyn joku toinen ihan hirveä katastrofi.

    VastaaPoista
  8. No hohhoijaa. Ihmiset vetää meloneja nenäänsä ihan ihmeellisistä asioista. Kuka nyt oikeasti määrittää rakkautensa kissaansa kohtaan sen mukaan, miten se menestyy näyttelyissä? Tuskinpa kukaan. Itse sain siitä tekstistä käsityksen, että olit ainoastaan pettynyt tuomarin tyyliin tuoda asia ilmi. Ja ihan syystä... Penalla on paras koti ja varmasti myös hyvä kasvattaja. Antaa ilkeitten ihmisten ilkeillä yksinänsä.

    VastaaPoista
  9. Höh, en mä ainakaan ajatellutkaan harmituksen kohdistuvan mihinkään muuhun kuin tilanteeseen ylipätään. Ko. tuomarin ulosanti ei ehkä ole se kaikkein diplomaattisin, joten voin hyvin kuvitella, millaiselta kritiikki on kuulostanut. Itsekin olen pahoittanut näyttelyissä usein mieleni, pääasiassa silloin, kun arvostelu on ollut jotenkin epäasiallista. Esim. Tiiti jäi viimeksi ilman sertiä, koska sen turkki oli "huonosti laitettu" ja silmät liian suuret. Kumpikaan ei tietääkseni ole sertin eväävä virhe. Ylipäätään arvostelusta jää paha mieli helposti silloin, jos tuomari on epäystävällinen tai ei tunnu pitävän kissasta (tai omistajan naamasta?).

    Pena tuskin on näyttelyistä käymisestä mitenkään kärsinyt, joten ei siitä kannata huonoa omaatuntoa potea. :) Toki se varmasti olisi mieluummin ollut kotona, mutta koska eläimet eivät menneitä päässään märehdi niin kuin me tehdään, se on taatusti jo koko asian unohtanut.

    Btw on myös ihan ok olla pettynyt siihen, ettei kissaa voikaan käyttää näyttelyssä syystä tai toisesta, vaikka niin olisi halunnut. Ei se tarkoita, että pitäisi kissasta yhtään sen vähempää tai olisi pettynyt kissaan itseensä. Se ON tylsää, jos ei joku asia menekään niin kuin olisi toivonut ja siitä saa olla harmissaan. :)

    VastaaPoista
  10. Me ainakin ymmärrettiin niin, että tilanne sua harmitti. Eikä ihme! Jokaista olisi harmittanut kun joku tulee tuolla tavalla toteamaan rakkaasta lemmikistä!! Ja just tapa millä antaa tuollaista kritiikkiä ollut aika huono... ollut varmaan todella huono päivä tuomarilla. Mutta ei oikeuta tuollaiseen käytökseen!

    Tsemppiä sinne ja hyviä eläkepäiviä Penalle ❤ Oot komea kamu, älä vaan usko mitään mitä joku ihme ihminen sulle sanoo!
    - Hannibal, Myrsky & Pesunalle

    VastaaPoista
  11. Minusta tuo lauantain tuomari arvostelussaan ei ollut ollenkaan asiallinen. Jos jotain huomauttamista löytyi se pitäisi osata sanoa kauniisti ja hienovaraisesti. Tuomarin tehtävä on asiallisesti arvostella kissa siinä luokassa mihin se on ilmoitettu, ei tuomita tai kyseenalaistaa edelliset annetut sertit.
    "Kissanäyttelymaailma" on joskus hyvinkin hektinen ja ehkä turhia puheita syntyy melkein kuin tyhjästä, näin voin sanoa kahdenkymmenenviiden vuoden kokemuksella.
    Ymmärrän tunteesi hyvin ja sanon, että älä suotta kanna pahaa mieltä. Pena on ihana kissa ja sinulle rakas ja se on se juttu joka tässä on tärkein.
    Olen nyt lukenut uudelleen blogiasi ja kävin myös Penan kasvattajan sivuilla, te olette nuoria kissaihmisiä ja teille toivon edelleen menestystä ja iloa kissojen parissa.
    Ollaan iloisia siitä kun meillä on oma lemmikkimme ja rakas kehräävä kissa, Pena, Maija tai mikä muu tahansa.

    VastaaPoista
  12. Kurjaa, että näyttelyura päättyi tuollaiseen mielipahaan :/ Ite ainakin pidin lauantain jutussa ihan selvänä, että paha mieli kohdistui tuomariin ja sen käytökseen/ammattitaidottomuuteen eikä mihinkään muuhun..
    Alexin ja Outin tavoin: Häntä korkeelle vaan! :)

    VastaaPoista
  13. Onpas olemassa yksioikoisia ja ikäviä ihmisiä! Tsemppiä ihmiselle ja Penalle. Täällä ei ole jäänyt epäselväksi, kuinka tärkeä ja ihana Pena on ♥

    VastaaPoista
  14. Pena on rakas, se on kyllä käynyt harvinaisen selväksi. Sen on kyllä oltava ihan päivämselvä asia kaikille, jotka tätä blogia lukevat ja jotka teidät ovat tavanneet. En nyt muista mikä oli se näyttely missä Penan ensimmäisen kerran näin, mutta minulla oli sen jälkeen tunne, että myös Pena on erityisen ylpeä omasta ihmisestään. Seisoi sen verran omistajan elkein näyttelyhäkkinsä ovellä ♥

    VastaaPoista
  15. Hyvä Pena ja omistaja,

    Ymmärsin hyvin näyttelyssä mielipahan syyn. En vain osaa aina lohduttaa oikeilla sanoilla. Omasta mielestäni lauantain arvostelu olisi voitu esittää diplomaattisemmin. Arvostelu kestää vain hetken, eikä tuomarit näe aina kissan kaikkia virheitä tai hyviä puolia. Myös rodun turkin kehitys on voinut vaikuttaa siihen, että vasta nyt hieman valmiimpana (muta ei valmiina) tuomari näkee medaljongin paremmin. Pena on hieno mies, jonka kehitykseen ja luonteen hioutumiseen näyttelyt ovat tehneet osuutensa. Onpahan ainakin, mitä muistella vanhempana! Häntä pystyssä kohti uutta!

    VastaaPoista
  16. Se on ihan normaalia ja täysin ymmärrettävää tuntea mielipahaa kun saa haukkuja. Tuskin kukaan niistä tykkää ja erityisen syvälle ne iskee kun kohteena on oma rakas lemmikki. Oli joku yksittäinen rodun kauneusstandardien mukaan katsova ihminen mitä mieltä tahansa, ei se vaikuta mitenkään siihen miten me muut, varsinkaan omistaja, kissan näkee. Ja se on selvää, että rakkautesi Penaan on vahva ja vankkumaton ja sinun (sekä meidän) silmiin Pena on täydellinen sellaisena kuin on. :)

    Nautiskelkaahan Penan kanssa joulun odotuksesta, älä anna tapahtuneen pitää mieltä maassa! Rapsuja poitsulle ♥

    VastaaPoista

Tähän saapi kertoa mitä on mieltä meidän höpinöistä! :)