27.3.2016

365+1 Days of their lives, part 12

Taas on viikko menny ihan kauheeta vauhtia. Ihminen on ollu monta päivää kotona, mikä on ollu kivaa ja tyyppiki on käyny pari kertaa. Mä oon ihan malliks tyypille näyttäny, että kyllä mä osaan vielä leikkiä vaiks ihminen epäilee, että en osaa ku en sen kanssa viitsi. Ihminen ei vaan osaa leikkiä sellasia leikkejä, jotka kelpaa prinssille.
"En kyllä nuku tässä, se oli Punkku ku sun sängyn valtas!"
"Ihminen osti uudet verhot. Hirvee tuijotus keittiössä."
Kiipeilyä
"No nyt oli hyvää sapuskaa! Saataisko samaa useamminkin?"

Kiire.
Punkku seinällä.

"Ihminen mokas, se unohti ottaa päivän kuvan. Tää meni kuus minuuttia seuraavan päivän puolelle..."
"Kattokaa, mä lennän!"


Hauskaa yötä/aamua/päivää/iltaa kaikille sanoo Pena, joka ei akkojen leikeistä innostu.


19.3.2016

365+1 Days of their lives, part 11

Tänään on tosi laiska päivä, ihminenkin vaan istuu ja haukottelee. Tai kävi se aamulla kaupassa tuolla naapurikaupungissa hakemassa meille sapuskaa, mutta muuten ei oo kyl tehty mitään. 
Täs ois vähän kuvia meidän ihan selkeesti vessaviikosta.

vasta pesty puhdas vessa
Näin komeen pallon Pena osas pissata.
Ihmistä ärsyttää ihan kamalasti kun mä teen sille siivottavaa tohon koko ajan. Laittais kuulemma
tohonki umpivessan, mutta ku Pena tykkää kakkia tossa enemmän ku noissa umpinaisissa
niin saa olla. Tätäkään noi ei ois tienny ellen mä ois muuttanu tänne. Ihminen osti mun tuloa varten
avovessan ku aatteli, että jos mä en heti haluu mennä umpivessaan ja Pena sitte tykästyki tohon MUN vessaan.
Ruhtinas Punkku I
Varattu.
Rasvainen selkä.
Mut kyl mä osaan tota hiekkaa potkii umpivessataki ulos. Tää kaikki tuli ulos sieltä viis minuuttii
sen jälkeen ku ihminen oli tunkenu sen imurivehkeen takas pesäänsä.
Ihminen ei sitte päässytkään päikkäreille tänään.

Kaunista viikonloppua kaikille toivottaa Punkku, joka osaa yksinkin jo täyttää ihmisen pedin niin, että ihmisellä ei oo siihen mitään asiaa.

12.3.2016

365+1 Days of their lives, part 10

Tiiättekö, kevättä on ilmassa. Lintuja on ilmestyny jostain ihan kamalasti ja parvekkeelle asti kuuluu niiden laulu. Ihminen uhkailee, että kun on seuraava lämmin päivä, se vie meidät kävelylle. Enpä tiiä lähetäänkö.
Täs ois taas meidän viikon tapahtumia.
Vähän erilaiset energiatasot iltaruuan jälkeen
"Voinko mä vaan söpöillä tässä?"

"Älä vaan päästä irti siitä!"

"Mä tässä vähän vaan leikin"
"Saisko sitä ruokaa. Nyt."
"Se syö mut elävältä! Apua!"

Hauskaa iltaa kaikille sanoo Pena ja Punkku, jotka tänään yllätti ja antoi ihmisen tiskata ihan rauhassa.


5.3.2016

365+1 Days of their lives, part 9

Tällä viikolla ihmistä on tympinyt tää projekti oikein kunnolla eikä se oo meinannu muistaa kuvata meitä, mutta silti on joka päivälle saatu kuva aikaan.

"Ne syö mut!"
"Mees ny siitä heilumasta, en kato kameraan."
"Ruokaa. Nyt."
"Kauniita unia"
Punkku venyy ja valuu





Ja sitte viikon suurin uutinen, penskalta putoilee hampaat! Kattokaa vaikka tosta kuvasta:
Tän Punkku oli jättäny nätisti keskelle ihmisen sänkyä viime yönä. Ihminen vaan ihmetteli, että mikä
ihmeen piikki sen selkää pistelee.
Kauniita kevätpäiviä toivottelee Pena, joka näkyy olleen tämän viikon pääosassa.

1.3.2016

Mä oon jo ihan fine ja kiitti Kivikukkaron kauppiaalle

Mä nyt aattelin mainita, että mä olen jo ihan fine. Vähän mulla on ääni vielä käheenä, mutta ruoka maistuu ja aamukonsertti oli oikein lupaava. Kaikille puskupusut ja hyrinät, kiitos kun lähetitte niin paljon rakkautta! Kurrrrrrr.
"Enkä näytä kaljua kohtaa tassussa. Enkä kato kameraan. Mee pois."
Tehän tiiätte, että me syödään yleensä aina raakaa, mutta joskus sitte ku ihminen on unohtanu käydä kaupassa ajoissa tai unohtanu sulattaa ruuat aamuks, on saatu Primacattia. Primacatin kanssa on ollu hankalaa kun sitä ei oo näistä Turun keskustan ruokakaupoista saanu mistään (yhdestä pienestä eläinkaupasta ilmeisesti kyllä, mutta se on vähän syrjässä eika aina hyvään aikaan auki) ja ihminen on sitte joutunu vararavintoa aina hamstraamaan käymällä isommassa kaupassa tuolla monen kilometrin päässä, mutta nyt tuo homma siis helpottuu ja saa lyhyelläkin varoitusajalla vararavintoa jos on asioiden tärkeysjärjestys päässyt menemään sekaisin. Mä ja Punkku erityisesti kiitetään K-Supermarket Kivikukkaron ihmisiä, kun ne on kuulleet ehkä just meidän ihmisen ininän tuon Primacatin perään. Vähän aikaa sitten ihminen vastasi nimittäin johonkin kyselyyn ja siinä mainitsi, että tuollainen tuote tarvittais kaupan valikoimaan ja tänään sitä siellä oli. Ihminen oli oikein tyytyväinen kun sai vararavinnot täydennettyä ilman pitkää reissua syrjemmälle. Me ei tiedetä onko se just meidän ihmisen ininä vai jonkun muun vai monen ihmisen yhteinen ininä, mikä on Primacatit tuonut tuonne Kivikukkaron hyllyille, mutta pääasia on, että sitä siellä on ja siitä kiitos kaupan ihmisille.
"Me syötäis tätä tänään. Jooko?"
Ihanaa päivää kaikille aurinkoisesta Turusta toivottaa Pena, joka joutuu vielä tyytymään keitettyyn kanaan Primacatin sijasta.