29.11.2016

365+1 Days of their lives, part 47

Täs ois näit meidän kuvia reilulta viikolta. Meillä on ollu aika rauhallista, paitsi Punkku ei yhtenä päivänä ollu kauheen rauhallinen muuta ku kotona. Ihminen kertoo siitä tuolla kuvien välissä jotain.
"Anna mä laulan sulle!"
Hiukkasen karvaa harjassa
"Kuhan roikuskelen"
Loppuun leikitty
"Jos mä vaikka tän ottaisin."
Tämän jälkeen ihminen ei ollut kovin rakastettu hetkeen.
Ihminen halus tähän kertoo ihan ite, me ois kuulemma selitetty jotain ihan höpöjä kuitenki: En oo koskaan nähnyt mitään sellaista, minkä viime lauantaina näin, enkä halua enää ikinä nähdä, joten Punkun näyttelyt olivat nyt tässä. Näyttelypaikalla kaikki meni ihan normaalin kaavan mukaan, eikä mikään valmistanut mua tulevaan. Kun sain häkin valmiiksi ja kissan häkkiin, tapahtui jotain aivan omituista, käsittämätöntä jopa. Häkissä Punkku sai varmaankin jonkinlaisen paniikkikohtauksen, se pyöri selällään ympyrää ja huusi ja sähisi, kaikkea ohi menevää piti läiskiä kynsillä ja silmissä oli silkkaa pakokauhua. Kun viimein sain otettua kissan ulos häkistä, omiin rattaisiin, hän rauhoittui ja oli taas oma ihana itsensä, mutta siitä huolimatta kävin sihteeristössä ilmoittamassa, että emme sittenkään osallistu, ja pian sen jälkeen Miukumaan mami ystävällisesti tuli hakemaan meidät näyttelypaikalta kotiin. Lyhin näyttelypäiväni näytteilleasettajana ikinä, mutta jos kissa ei halua, niin sitten en halua minäkään. Tavallaan harmittaa kovasti, mutta toisaalta nyt saa molemmat kissat keskittyä olemaan kissoja, eikä niitä enää raahata muutaman kerran vuodessa kauneuskisoihin ihmettelemään ja ihmeteltäväksi. Ihmisten pitää vaan tulla meille kylään, jos haluavat nähdä poikia.
Taidetaan muuten olla yksi paita velkaa Punkun isoisän Morin ihmiselle, kun siihenkin osui vähän joku kynsi, onneksi vain paitaan.
Punkku tipunsa kanssa.
"Se on TYHJÄ! Jos et nyt anna ruokaa, sulatan sut näillä nälkäsäteilläni!"
Jotain jännää repussa. Muutakin, kuin tuo kissa siis.
Hyvää viikkoa kaikille toivottavat Pena ja Punkku, joiden mielestä elämä eläkkeellä on parasta! 
P.S. Tuolla lehdessä voi olla ehkä joku tuttukin: Kissaposti (pdf)

20.11.2016

365+1 Days of their lives, part 46

Meidän tiputelkkarin edestä on vihdoinkin kaikki esteet pois! On jo nähty tipuja ja oravia ainakin. Keväällä voi kyllä olla, että menee töllö vielä piiloon, kun noi meidän seinät on vielä vähän kesken, eivät ehtineet laittaa niihin sitä jotain rapaa ennen pakkasia. Nyt se pakkanen on tietty muisto vaan enää, mutta nyt ne ei ylety laittaa sitä rapaa, kun ne vei ne ihmisten kiipeilypuut pois tosta seiniltä. 
Meillä on ollu ihan kiva viikko, ihminen on ollu paljon kotona ja tyyppi kävi eilen vähän meitä moikkaamassa. Perjantaina täällä oli jotain vieraita äijiä, joiden takia meidän piti olla makkarissa piilossa ainakin kaks tuntii. Ne äijät oli laittanu meille uuden ikkunan keittiöön. Se on nyt kiva, kun siinä on sivussa sellanen pienempi ikkuna, jonka voi avata, että saa raitista ilmaa sisään. Vanhassa ei ollu. Harmi vaan, että ihminen ja tyyppi teki sille pienelle ikkunalle eilen jotain temppuja, ja nyt se aukee vaan niin vähän, että ei mahdu kissa luikahtamaan pihalle. Mälsää. Vaiks kukapa tonne sateeseen haluiskaan...
Ihmisellä alkaa ideat loppua, ja kuvat alkavat toistaa
itseään ties monennenko kerran. Jaksais ny vielä reilun
kuukauden, niin sitte tää ois ohi.
Nyt meidän eteisessä on siistiä, kun on kaks näitä purkkeja.
"Kiitti vaan Miukumaan mami, tosi kiva tää tuliainen!"
"Joo kiitti vaan mun puolestakin, nautin ihan törkeesti tästä tuliaisesta!"
Karvaiset varpaat
Melkein unessa
Ihminen on ihan innoissaan tosta joulutakista, jonka Miukumaan mami toi meille sieltä Epsanjasta jostain, haluaa koko ajan pukea sen meille, ja ottaa jotain joulukuvia. Ihan kamalaa, sanokaa sille, että ei saa kiusata kissoja.
Hauskaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka tykkäävät, kun tiputöllön lähetykset toimii taas!

15.11.2016

Tyttöjen mysteerituoksut

Me ollaan kirjoitettu tää Penan ja Punkun ihmisen kanssa yhdessä viimesen kahden viikon aikana. Ai ketkä me? No, me tietty, ne tytöt, joiden haisuja poitsut on saaneet haistella melkein joka päivä pariin kertaan, eli Sofi ja Olga naapurista!
"Mä oon Sofi, ja mä rakastan rapsuttelua ja harjausta."
"Mä olen Olga, ja mä olen kerhräysmoottori. Tykkään roikkua sylissä."
Miks toi ihminen sitte kävi meillä melkein joka päivä? No, se oli varamamina meille, kun meidän mami oli jahtaamassa jotain palloa jossain etelässä! Ennen me on aina menty sellaseen hoitolaan, kun mami on lähteny jonnekin kauas, mut nyt saatiin olla kotona, ja oli ihan huippua! Omat paikat ja omat touhut. Tai no, ehkä touhut oli välillä vähän erilaisia. Ainaki jotkut leikit, ja erityisesti niinä päivinä, kun meillä kävikin tyyppi, eikä toi poitsujen ihminen.
"Tyypin mielestä kaipasin uutta hymyä."
Aika hyvin noi poitsut on ton ihmisensä kouluttanu. Ehkä vähän liikaa sellasta sylissä palluttamista on havaittavissa, mutta kyllä siihenki tottu tässä parin viikon aikana. Joka päivä tuli tuoretta vettä ja ruokaa, hiekasta hävis epäpuhtaudet ja turkkia kammattiin oikein ahkerasti. Niin, ja leikeistä ei tullu pulaa, ei ollenkaan.
"Kyllä nyt turkki kiiltää, kun on kunnolla kammattu!"
Pari päivää sitten toi poitsujen ihminen alko puhua, että mami on tulossa kotiin, me oltiin molemmat heti ihan innoissamme ja kuunneltiin tarkasti jokaista ääntä rappiksesta. Ei oltu hoksattukaan kuin hirvee ikävä meillä oikeesti oli!
"Kuuletko sisko, joku kulkee oven takana!"
"Joo, jokohan se ois mami?"
Eilen poitsujen ihminen kävi meillä vielä kaks kertaa, ensin aamulla, ja sitte päivällä. Silloin päivällä se sitte sano, että kun ovi seuraavan kerran aukee, sieltä tuleekin jotain tosi kivaa. Arvatkaa vaan oliko jännää odotella sitä oven aukeemista? Oltiin ihan täpinöissämme täällä, ja sitten kun se ovi viimein aukes, meidän oma mami käveli sisään! Se kyllä haisi ihan oudolle, ja sen värikin oli tummempi, kuin ennen, mutta kyllä se on meidän oma mami! Parasta maailmassa!

Hauskaa päivää kaikille toivottelevat Olga ja Sofi, naapurin mahtavat tytöt. Nähdään meidän omassa Miukumaassa sitte taas seuraavalla kerralla!

14.11.2016

Lemmikkimessuilla ja jatkot Ilonan ja Zetorin luona

Lauantaina vietin kivan päivän Helsingin messukeskuksessa Meidän viikonloppu -tapahtumassa. Pääasiassa kiinnosti lemmikkimessut, mutta toki kaikki osiot piti käydä kiertämässä. Kotiin tuomisina oli valtava kassillinen tavaraa, johon ei mennyt lanttiakaan rahaa. Suurimman sponsoripaketin lahjoitti Primacat, ruokaa tuli niin iso kasa, että ei vieläkään meinaa uskoa todeksi. Lisäksi näytteitä jakoivat Royal Canin, Husse, Tessu, Puuilo ja Purenatural.
Nuo Tessun naudanlihalastut Punkku kävi ihan ite kaivamassa kassistani esille melkeinpä heti, kun olin kassin käsistäni lattialle laskenut. Lastujen maku on herroille ilmeisen mieleinen, sillä sitä kaappia jossa nuo ovat, yritetään säännöllisin väliajoin repiä auki molempien toimesta. Onneks tuli laitettua lapsilukot kaikkiin ihan just vähän aikaa sitte, kun Punkku keksi miten ovet aukeaa. 
Primacatin lahjoittamista ruuista piti osa laittaa heti pois näkyviltä, joten kuvassa ei ihan kaikkea näy, mitä sieltä lahjaksi tuli, mutta kyllä tuosta näkee, että iso kasa sitä ruokaa tuli. Kuvassa edustettuna myös Purenaturalin ruokanäyte. RC:n ruokanäytteet annoin eteenpäin lahjoitettavaksi ja Hussen ja Puuilon lahjat jäivät tällä kertaa kuvaamatta, mutta Husselta saatiin kolmea erilaista kuivanappulaa ja Puuilon kassissa oli ainakin sadeviitta, kissanhiekkalapio ja ruokakippo.
Alla kuvasatoa Meidän Viikonlopusta. Kaikenlaista tuli nähtyä...

Messuilla kierreltiin monta tuntia Tassulinnan emännän kanssa ja messujen jälkeen mentiin sitte leikittämään Ilonaa ja Zetoria. Ilona ei juossut heti sängyn alle piiloon, ja leikki ja söi vieraiden nähden. Zetor oli ihan villipeto, leikki niin, että matot ja tyynyt vaan lenteli. Ihania kissoja molemmat!
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottelee ihminen, joka tuumii, että mieluummin kylmä ja luminen, kuin lämmin ja märkä talvi.

13.11.2016

365+1 Days of their lives, parts 44 and 45

Niinhän siinä taas kävi, että ei sitte kuitenkaan päästy joka viikko kirjoittelemaan tänne. Ihminen lupas yrittää parantaa tapansa. Täs ois meidän touhuja parilta viime viikolta. Ihmisellä on ollu kauhee kiire koko ajan, joka päivä se käy jossain ja tulee tytöiltä haisevana kotiin. Kai se kohta meillekin kertoo mikä tää juttu oikein on.
"Ihan ite sisustin"
simmut solmussa
"Nami nami"
"Naulaisit sen lattiaan kiinni, niin se ei menis ihan itestään rullalle koko ajan"
miu
Tässä laatikossa tuli arvontavoitto, ihmisen kesähattu. Just täydellinen laatikko kissalle.
Jotain siellä varmaan oli...
On pitkä häntä.
Painitaan!
Ulos on nähtävä, oli verhot kiinni tai ei.
Krooooooooh...
...
"Tän herkun mä haluan nyt!"
Hauskaa iltaa kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka eilen haistoi ainakin kuuden vieraan kissan haisuja ihmisessä, kun ihminen tuli kotiin sieltä jostain messuilta. Toi viimesen kuvan herkku on sieltä messuilta, ja maistuu HYVÄLTÄ! Ihminen kirjoittaa niistä messuista varmaan huomenna jotain.

6.11.2016

Arvonnan voittaja on...


...Viggobatman! Arvovaltainen kissatuomaristomme kieltäytyi leikkimästä arvontalaitetta, joten annoimme arvonnan random.org:n suoritettavaksi. Ensin luotiin lista osallistujista ja sitten arvottiin voittajanumero. Kuvatodisteet:







Kone arpoi ensin kilpailijoille nämä numerot.
Ja sitten toinen kone arpoi numeroiden joukosta voittajan.


Onnea voittajalle! Tarkastahan sähköpostisi pian, niin saadaan lippujen toimitus sovittua!

2.11.2016

Arvonta! Kaikki kiireesti osallistumaan!

Meidän ihminen sai bloggaripassin Meidän viikonloppu -tapahtumaan Helsingin messukeskukseen. Tapahtuma on 11. - 13.11. eli ihan pian jo. Passin lisäksi ihminen sai kaksi yhden päivän vapaalippua arvottavaksi teidän kaikkien kesken. Arvotaan molemmat liput yhdelle ihmiselle, niin pääsee sitten kaverinsa kanssa messuille. Me suositellaan joko lauantaita tai sunnuntaita, koska silloin on myös lemmikkimessut. Koko viikonlopun ohjelma täällä: http://meidanviikonloppu.messukeskushelsinki.fi/.

Arvontaan voitte osallistua kommentoimalla tätä postausta, jos meillä ei oo teidän sähköpostiosoitetta, laittakaa se kommenttiin mukaan. Arvontaan ehtii osallistua 6.11. klo 20.00 asti.

Hauskaa iltaa ja arpaonnea kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka vähän ihmettelevät miksi ihminen katoaa joka päivä pariksi tunniksi johonkin, ja tulee sitten kotiin tytöiltä tuoksuen.