18.6.2017

Meillä asuu hullu kassialma?

Me luvattiin esitellä ihmisen kaikki kassit. Ihan kaikista ei saatu kuvaa, matkalaukut on kellarissa, ja sinne ihminen ei suostunu lähtemään. Luultavasti näissä kuvissa on kaikki ihmisen kaspussit. Tai sitten jossain kaapissa on vielä joku yllätyspino piilossa.
Ihmisen ihan ehdoton lemppari. Lehmykäsilaukku, joka on kerran saanut yhden
espanjalaisnaisen melkein sekoamaan junassa.
Paras lahja ikinä, jos kissoja ei lasketa, tyyppi toi joskus kauan sitten ollessaan töissä eräällä
varastolla. Toista samanlaista ei ihminen ole missään ikinä nähnyt.
Kangaspusseja enimmäkseen. Saa laskea, me ei jaksettu.
Meidän pentupakkaukset. Pena toi kotiin hopeamitalikangasta, ja Punkku repun.
Ihmisen pullokassit. Näissä se raahaa tyhjiä pulloja jonnekin, mistä saa sitte rahaa niistä. Toi musta on
ollu täynnä vaikka kuinka kauan jo, ihminen ei ikinä muista ottaa sitä mukaan, kun se on eri kaapissa, kuin toi
ihmisen lemppari, johon mä oon tunkemassa päätäni.
Nää on sellasia, jotka kulkee enemmän pihalla, niin ihminen ei halunnu niitä lattioille lillumaan. Kuvattiin parvekkeella. Toi missä on punaista ei oo ihmisen omistuksessa, mutta sillä hallussa, siks pääsi sekin kuviin.
Edessä on oikeella kamerareppu, joka on myynnissä, jos ketä sattuu kiinnostamaan.

Me ei ihan kauheesti sitte kuitenkaan jaksettu auttaa ihmistä noissa kuvauspuuhissa. Kameran edessä ei saa olla liian rennosti, tai se on kohta taas koko ajan naamassa kiinni.  

Meillä kävi toissayönä kylässä ampiainen! Kello oli jotain neljä, ja ihminen heräs, kun Punkku yritti ottaa ampiasta kiinni. Ei saatu leikkiä sen kanssa yhtään. Ihminen otti kupin ja pahvia, pyydysti niillä sen ampiaisen ja päästi ulos parvekelasin raosta. MÄLSÄÄ! Jotain se tossa nytkin selittää, että ne ampiaiset on vaarallisia, mut miten ne voi olla, kun ne surisee niin ihanasti?

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille, me palataan meille heitetyn haasteen merkeissä lähipäivinä. Terkuin Pena ja Punkku

14.6.2017

Kurkku on parasta!

Mä oon Punkku, ja mä oon kurkkuaddikti. Instaa käyttävät tän näkee sielläki, mut tää onki erityisesti niille, jotka ei käytä instaa.
video

Toivottavasti kaikilla on ollu kiva päivä!

11.6.2017

Ihmisen kesäpipo

Me ei oo muistetttu aikasemmin esitelläkään tätä ihmisen kesäpipoa, jonka se voitti elämää ja elämyksiä blogin arvonnasta tossa joskus talvella. Nythän se on tullu sellanen aika, että kesäpipoa jo voi hyvin käyttääkin.
Sen lisäksi, että siinä on tuollainen hauska yksityiskohta, me on
koristeltu sitä karvoilla. Antaa tyylikkään vaikutelman ihmisestä,
kun kulkee kesällä karvapipossa.
Sen alle voi piiloutua näin.
...tai vaikka näin,
ja sitä voi käyttää jalkakylpynä samalla, kun tiirailee tiputöllöä.

Personal Design Hat on kesäpipon valmistaja, ja jos ihminen olisi taitavampi mitan kanssa, olisi pipo sen päässä vähän tiukempi, nyt on vaarassa, että tuulessa ottaa ja lentää jonnekin pois päästä. Pitää vaan olla tarkkana. Kannattaa käydä tuolla nettisivuilla, siellä on kaikenlaista hienoa päävaatetta!

Mukavaa kesäistä sunnuntaita kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka ensi viikolla esittelevät kaikki ihmisen kassit täällä blogissa. Niitä on ihan liikaa.

30.5.2017

Pieniä hetkiä 2

Elämä koostuu useista pienistä hetkistä, hyvistä ja huonoista. Nämä ovat kaikki niitä parempia. Toivottavasti niitä huonompia ei tule kovin usein.
Herkullinen paisti ikkunan takana pistää kuolaamaan.

Leikin jälkeen väsyttää.

Laatikkoleikki
Paljon hyviä hetkiä kaikille toivottavat ihminen ja pojat.

21.5.2017

Rotuesittely

Mä kävin ihmisen ja Elinan ja Silmun ja Saanan kanssa esittelemässä somppuja Ravattulan Musti ja Mirrissä perjantaina. En ollu kauheen rento, ettei ihminen luulis mun haluavan useamminki johonki ihmisten näkyville. Menomatka tehtiin ihmisen isukin kyydillä, pääsin autossa valjaista pakoon, ja piilouduin ihmisen penkin alle. 
Mä meidän huonoissa rattaissa. Huonot ne on siks, ku pääsen
helposti ulos niistä tosta kuomun ja kopan välistä. Isommat
kissat ei pääse.

Saana on todellinen kaunotar.

Silmu on upea pikkuinen.
Tuolla kaupassa ihminen otti mut rattaista kävelylle, ihan ekana löysin ihan mahtavan nukkumapaikan sellasen - miksiköhän ihminen sitä sanokaan - rullakon alta, mutta en saanu sinne jäädä. Seuraavaks menin yhteen hyllyyn ruokapussien taakse, mutta en saanu sielläkään nukkua. Mä myös pääsin nenuttelemaan ihanan Silmun kanssa, mut ihan varoiks sähisin sille vähän. Sitte ihminen työnteli mua rattaissa ympäri kauppaa, ja se olikin ihan hauskaa. Saana ja Silmu kävi paljon kävelyllä kaupassa, Saanakin ois halunnu ruokien taakse piiloon torkuille, mutta ei onnistunut.
Kaupassa ei kauheen montaa ihmistä käyny, eikä ne oikein jaksanu meistä kiinnostua, mut kyllä mä voisin joskus kokeilla uudelleenkin. Ei se NIIN kamalaa ollu. Ehkä. Eikä saa kertoo ihmiselle.

Kotimatka me tehtiin Miukumaan mamin kyydissä, ja vaikka ihminen oli kiristäny mun valjaat, pääsin mä taas valjaista irti matkalla, ja matkustin taas ihmisen penkin alla. Mä saan kuulemma uudet valjaat, erilaiset ku mun on, sellaset, joista on vaikeempi päästä pois. Syytön kai mä siihen oon, että ihminen oli vahingossa ottanu mulle Penan valjaat eikä mun omia, kai mä nyt Penan pallomahavaljaista pääsen miten päin vaan irti, ku oon söpö ja solakka. Ei me varmaan enää ikinä päästä Miukumaan mamin kyytiin, kun mä tolleen karkasin valjaista, ku ei siitä turvavyöstä oo mitään iloa, jos mä en pysy valjaissa.

Ihminen käski sanomaan, että jos joku haluaa ostaa kissan rattaat, voi ottaa meihin yhteyttä sähköpostilla abyssinian.angel[at]gmail.com, yks on kuulemma ollu vähän jo kiinnostunut, mutta silti kannattaa kysellä.

Hyvää sunnuntaita kaikille toivottaa Punkku, the edustuskissa. Kiitos Ravattulan Mustiin ja Mirriin, että saatiin tulla! Oli kivat pari tuntia.

10.5.2017

Pieniä hetkiä

Ollaan me vielä olemassa!
Haavehetki kesken leikkien

Hetken lepo ja sitten jatkuu

Tuoksuu herkullisen hyvälle

"Ei saa nauraa! Auta mut pois tästä!"

Hauskaa loppuviikkoa kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka viettävät lomapäiviä tyyppiä herätellen.

24.4.2017

Eläinystäväni-tapahtuma ja muut siinä sivussa

Lauantaina aamulla heräilin hirmuisen aikaisin suunnatakseni Helsinkiin. Innosta puhkuen lähdin matkaan ja pääsin perille. Kampista päätin mennä messukeskukseen raitiovaunulla, koska vaikutti kaikkein kätevimmältä vaihtoehdolta. Raitiovaunu oli 20 minuuttia myöhässä, ja jossain siinä Hakaniemen jälkeen käskettiin kaikki ulos, ja vaihtamaan takana tulevaan vaunuun. Muutaman pysäkin päästä näin tutun hahmon seisoskelevan pysäkillä, kyytiin nousi Ilonan ja Zetorin oma ihminen, sattumalta vieläpä juuri sen vaunun ovesta, jossa istuin, joten pääsimme vähän jutustelemaan jo ennen messuja (messuillahan heti sitten kadotimme toisemme). Vihdoin päästyämme perille messukeskukseen oli ensimmäinen ajatukseni "missä on se järkyttävä ihmismäärä, joka täällä viimeksi oli". Messuista kaikkiaan jäi tunne, että ihmisiä oli vähemmän kuin aiemmilla kerroillani vastaavassa tapahtumassa.
Messukeskuksessa ensin käynti lehdistötiloissa, vessassa ja sitten näinkin Tassulinnan emännän, joka johdatti minut käymään parilla parhaalla tiskillä nopeasti ennen varsinaisen kiertelyn alkua. Kun parhaat tiskit oli käyty nopeasti katsomassa olikin minun aika tavata varsinainen messuseurueeni, eli sukulais'lapsi' lapsineen.

Kissojen puoli alkaa tästä.
Aiemmilla messukerroilla järjestäjä on ollut eri, ja Eläinystäväni-tapahtumaa vastaava tapahtuma ollut mielestäni laajempi, laadukkaampi ja lämpimämpi.
Messujärjestäjä tietenkään ei voi vaikuttaa siihen, miten paljon kukakin haluaa messukävijöitä muistaa pienillä näytepusseilla ja esitteillä, mutta näitä oli Eläinystäväni-tapahtumassa todella vähän tarjolla, ja varmasti ainakin osittain esitteiden puuttumisen vuoksi näytteilleasettajista ei jäänyt ihan kauheasti muistiin nimiä. Muutamilla tiskeillä oli väsyneen näköisiä ihmisiä, jotka vastailivat aiheeseen liittyviin kysymyksiin jopa tylysti, tuli tunne, että häiritsen. Toisilla tiskeillä oltiin iloisia, ja vastaukset olivat hyviä, ja selvästi aiheesta tiedettiin kunnolla. Yhtenä esimerkkinä hyvästä asiakaspalvelusta haluan mainita Mushin tiskin, jossa kysymyksiini sain asiallisia vastauksia ja asiat päässäni selkenivät hyvin. Myös Royal Caninin tiskillä oli asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua sekä kissa- että koiraihmisille.

Haisunäätä, joka ystävällisenä ei suihkinut haisujaan ihmisten päälle.
Eläinystäväni-tapahtumassa pääsin silittelemään papukaijaa ja frettiä, sekä ihastelemaan haisunäätiä. Lisäksi näin paljon kissoja, ja joitakin pupuja. Varsinaisen kissanäyttelyn puolella en ihan niin paljon päässyt kiertelemään, kuin toiveissa oli, mutta hirmuisesti oli ihania kisuja paikalla. Koiranäyttely jäi oikeastaan kokonaan näkemättä, pari koiraa vain näin.



Lapsimessuilla tungosta riitti.
Näissä kelpaa pikkuväen asustaa.

Lapsimessuilla kiertelimme aika paljon, sillä sukulais'lapsen' lapsi on vielä pieni, ja äitinsä innoissaan kaikesta mitä vauvamaailmaan kuuluu. Keräsimme heille ihan mukavan potin näytteitä kotiin mukaan, ja itselleni tarttui kätösiin 2 kuukauden ilmainen pätkä Viaplaytä. Lapsimessuilla tungosta oli mielestäni eniten, paikoitellen meinasi pakokauhu iskeä, mutta sieltä selvittiin kuitenkin Modelexpon puolelle, jossa hurmaannuimme nukkekodeista, niiden tarvikkeista sekä pienoismalleista, joita oli jos jonkinlaisia. Käsityöpuoli jäi harmillisesti väliin, johtui varmasti siinä kohtaa eniten jo messuväsymyksestä, olimmehan kulkeneet messuilla jo viitisen tuntia.

Tarvikkeita nukkekotiin. Kuulin, että ylävasemmalla näkyvät
matot on kudottu oikeilla kangaspuilla, sellaisilla, joilla tehdään ihan
oikeitakin mattoja!
Kävimme päivän mittaan myös Outlet-Expossa, joka oli tänä vuonna pettymys. Myyjiä oli mielestäni vähemmän, kuin vaikka viimeksi vastaavassa tapahtumassa, ja myyntipisteet olivat sekavasti aseteltuja. Myynnissä oli lähinnä kosmetiikkaa, nahkalaukkuja ja kolhiintuneita kenkiä sekä kirjoja. Säästin koko mukaan varaamani ostosbudjetin jonnekin toisaalle.

Vaipanvaihtopaikat suoraan edessä ja oikealla.
Kaikkiaan minulle jäi messuista hyvä fiilis, vaikka vähän petyin Eläinystäväni-tapahtuman tarjontaan ja henkeen. Lapsimessuille iso kiitos vaipanvaihtopisteestä, ei jouduttu jonottamaan ahtaaseen hoitohuoneeseen!








Kissanäyttelyn puolella oli edustettuna myös Somakiss ry,
joka on siis meidän rotuyhdistys.
Kiitos yhdistyksen tiskillä notkuneille, ja kissojaan esitelleille.

Suuri kiitos Messukeskuksen ihmisille bloggaajapassista, oli kiva päästä näkemään tämä tapahtuma, toivottavasti onnistuu seuraavallakin kerralla!

Sellaisia tuumasi ihminen, joka ei ehkä ikinä toivu messureissun tuottamasta väsymyksestä.

19.4.2017

Sellanen pääsiäispärskijäinen

Meillä oli vähän erilainen pääsiäinen, täynnä huolta ja murhetta, eikä yhtään pääsiäismunaa. Ensin oksensi Punkku, ja kun Punkku vihdoin lopetteli, aloitti Pena. Yhden päivän Punkku makasi kuin märkä tiskirätti kiipeilypuun yläpedissä, välillä kävi vähän kokeilemassa josko vesi tai kanaliemi pysyisi sisuksissa, mutta ei. Toisena päivänä Punkku sai vähän jopa syötyä, mutta suurin osa tuli ylös kuitenkin. Jossain välissä Pena tuli makkarista ja päästi sellaiset yrjöt, että huippatirallaa, olinpa sopivassa paikassa suu auki just silloin. Siinä kohtaa meinasin minäkin ykätä. Ennen taudin siirtymistä Penaan olin jo soittamassa päivystävälle eläinlääkärille, että laittaa laitteet tulille, ja katsotaan onko Punkku syönyt vaikka jonkun lakanan tai muuta yhtä fiksua, mutta tavallaan onneksi Penakin sitten oksensi, niin meitsin huoli- ja murheasteikko pääsi vähän viilenemään, eikä lekuria tarvittu. Nelisen päivää tätä taisi kaikkiaan kestää, ja on vissiin meikäläisen käsissä siirtynyt eteenpäinkin. 
Ympäri Suomen olen kuullut lähipäivien oksuista kissoilla, ja mietinkin, että ollaanko me kaikki käyty jossain samassa tapahtumassa hakemassa pöpö, joka nyt sitten jyllää...
Onneksi nyt on kaikki kunnossa, ja pojat löytäneet paikkansa auringossa.
Onks tässä sitä aurinkoa saatavilla?
Aah, miten ihanan lämmintä!
Tääl mitään aurinkoo oo.
Tai no, joku kyl lämmittää mun pyllyy.
Toi valo ei siis tuu mun pyllystä!
Ai se arska oliki tässä!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille toivottelee ihminen ja kaksi auringosta onnellista kissaa.
Ketkäs kaikki on lauantaina tulossa Eläinystäväni-tapahtumaan Helsingin messukeskukseen?

10.4.2017

Ja voittajat ovat...

Arvovaltainen arvontalautakuntamme on suorittanut voittajien arvonnan.
"Mut nää ei oo mitään herkkua? Nää maistuu paperille!"
Jokaiselle voittajalle yksi lippu. Arvontaan tuli osallistujia täällä blogissa ja instassa yhteensä monta kymmentä.
Voittajien joukossa pari tutumpaa nimeä, ja pari ihan ennenstään tuntematonta. Voittajat (osallistumiskanava suluissa) ovat:
  • zinniz11 (insta)
  • kristiinamannisto (insta)
  • Viggobatman (blogger)
  • Keltsu (blogger)
  • ilmarisavikko (insta)
Viggobatman ja Keltsu, teidän säpöt meillä on tiedossa, joten tarkkailtaa inboxianne. Zinniz11, kristiinamannisto ja ilmarisavikko, saatte instan kautta pian tiedon onnellisesta osumasta! 

Onnea voittajille ja mukavaa päivää messuilla toivottavat Pena, Punkku ja ihminen.

6.4.2017

Arvotaan lippuja

Ihminen kävi tiistaina Helskinkissä asti Eläinystäväni-tapahtuman bloggaajatilaisuudessa. Tilaisuus pidettiin Royal Caninin tiloissa ja tuliaisina sieltä ihmisellä oli uusi laukku, lemmikkipassiin kannet, peitto, kynä ja ruokalahjakortti, joka menee eteenpäin niille, joilla ei ole ruokaa ja omaa kotia. Tilaisuudessa ihminen oli selvästi syöny kauheen kasan karkkia ja sipsiä, sillä oli ihan sellainen ilme. Niin ja juonu salaa limpparia. Muutaman suklaapatukanki se tais tuoda kotiin. Tärkein tuliainen oli kasa lippuja Eläinystäväni-tapahtumaan, samalla lipulla pääsee yhteensä viiteen eri messutapahtumaan, eli näihin: www.lapsimessut.fi, www.kadentaitotapahtuma.fi, www.elainystavani.fi, www.outletexpo.fi ja www.modelexpo.fi. Messutapahtuma on avoinna perjantaina 21.4. klo 9–18 (HUOM! Ei Eläinystäväni, joka on avoinna vain la–su), lauantaina 22.4. klo 9–18 ja sunnuntaina 23.4.klo 9–17. 

Messukeskus kertoo näin Eläinystäväni-tapahtumasta:
Lemmikkitapahtuma Eläinystäväni on avoinna la-su 22.-23.4. Messukeskuksessa Helsingissä ja se on tarkoitettu kaikille pieneläimistä ja lemmikeistä kiinnostuneille. Ohjelmassa on mm. Cavalier Club Show, Suomen Griffon -yhdistyksen erikoisnäyttely ja kansainvälinen kissanäyttely, jossa on päivittäin 500 upeaa eläintä. Uutuutena on ohjelmassa dogbic, joka laittaa sekä koiran että omistajan liikkeelle. Lajin kehittäjä Meri Satama koiransa Urhon kanssa sekä dogbic-ohjaajat esittelevät lajia. Dogbic lanseerataan kilpailumuotona Suomessa ensimmäistä kertaa Eläinystäväni-messuilla.


Kiinnostuitko? Me arvotaan täällä blogissa yhteensä viisi lippua, kolme paperista, ja kaksi sähköistä, joilla pääsee yhtenä päivänä kaikkiin yllämainittuihin tapahtumiin, joista Eläinystäväni muista poiketen avoinna vain lauantaina ja sunnuntaina. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän viestiin  10.4.2017 klo 12.00 mennessä. Kerro kommentissasi, mikäli aiot mennä messuille jo perjantaina, niin voiton sattuessa kohdallesi tiedämme sitten laittaa sellaisen lipun, jolla pääsee perjantaina sisään myös.

Arvontaonnea ihan jokaiselle toivottavat Pena ja Punkku, jotka nauttivat lintujen laulusta ja kevään tuoksuista täysin tassuin.

3.4.2017

Ruokajuttuja

Tammikuun loppupuolella me kirjoitettiin Mush Barfille, ja kysyttiin mistä niiden uutta Vaisto Cat sikanauta-pullaa saa täällä meillä päin ostaa, kun tohon meidän lähikauppaan ei oo sitä tullu ollenkaan. Siinä kirjottaessa tuli mieleen, että kysytäänpä rohkeasti, jos vaikka arvostelua vastaan sais lahjakorttia, ja ilo oli suuri, kun lahjakortti luvattiin! Meni päivä tai pari ja lahjakortti, tai siis kolme lahjakorttia, saapui. Suuri kiitos näistä!
Yhden sijasta kolme, suuri kiitos isosta kasasta sapuskaa!
(kännykällä kiireessä napsaistu otos, vähän tuo salaman heijaste
käy simmuun, sorry.)

Lahjakorteilla haettiin pussi jokaista Vaisto Cat makua, ja kaikki maistuvat todella hyvin. Meidän suosikki on se pinkki pussi, mutta ei värin takia, vaan siksi, että maku vaan on niin herkullinen.
Valkea nauta-sika, pinkki kana-possu ja keltainen kana-nauta.
Näistä meidän suosikki tuo pinkki keskellä, vasemmalla uutuusmaku nauta-sika, joka taitaa olla yksi
harvoista valmisraakaruuista, joissa ei ole kanaa, sopii siis myös siipikarja-allergisille. Keltainen kana-nauta sopii koostumuksensa puolesta myös pennuille.
Kaikki nämä ruuat ovat hyviä, maistuvat herkulliselle ja koostumus on vähän kaikille sopiva; niille, jotka tykkää mössöstä, voi sulaneen pallon helposti mössätä kippoon, ja niille, jotka tykkää isommista paloista, voi pallon jättää vaikka kokonaiseksi ja hieman kohmeiseksi, niin on hampailla kunnolla hommaa. Pena tykkää mössöstä, ja mulle on ihan yks lysti, kunhan on ruokaa, että ei tarvi syödä kaikkee kummallista herkkua.

Mitä ihminen sitten on mieltä näistä ruuista? No, ihminen arvostaa ruokinnan helppoutta, ja sitä, että nämä ovat täysravintoa, eli ei ole vitamiinirumbaa harrastettavana, ellei sitten itse väkisin halua varmistaa vitamiinien tarpeellista määrää pienellä annoksella lisäravinteita. Uusi, nautasika, on ihmisen mielestä ihanan kiinteää ja tasakokoista pullaa, kun taas kanapossu ja kananauta, ovat vähän höttöisempää ja varsinkin meidän suosikki kanapossu tuppaa olemaan vähän epätasaisemman kokoista pullaa, välillä joukossa on ihan pieniä paloja, ja toisinaan taas vähän isompia pullia. Jos kissalla on taipumusta ylipainoon, näillä ruuilla on helppo lähteä pudottamaan painoa, Pena on laihtunut jonkin verran sen jälkeen, kun siirryttiin pelkästään näihin Vaisto-pulliin ja toiveissa on seuraavan vuoden aikana saada Pena takaisin bikinikuntoon. Hyi ihmistä, kun on antanut Penan syödä liikaa! Näistä vähiten rasvaa on onneksi juurikin tuossa meidän suosikissa, kanapossussa, joten sillä mennään toistaiseksi, jotta ei lähtis toi Pena uudelleen paisumaan palloksi. 

Lisätietoa näistä löytyy näistä linkeistä:

Minkälaisista ruuista te tykkäätte? Ootteko maistaneet näitä, tai aiotteko maistaa nyt, kun ootte niistä lukeneet täällä?
Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottaa Punkku, joka ihmettelee mihin ihminen on laittanu ne kahdeksan kuvaa, joiden piti tulla tähän juttuun mukaan.

19.3.2017

Kuvallisia hetkiä

Me ollaan oltu koko tää alkuvuosi tosi laiskoja kirjoittajia, mutta kai tästä taas jokupäivä päästään vauhtiin. Täs ois vähän kuvia kateltavaks sillä aikaa, ku ootatte:

Korva läpivalaisussa
Ihminen teki vanhasta uutta
Iltaunille paras paikka. Eikä mun häntä oo hukassa, vaiks
ihminen kyl luuli niin.
Pesen sut nyt, oo paikallas!
Niin, sitä ruokaa tohon nyt!
Eilen täällä oli nätti päivä.

 Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille toivottelevat Pena, Punkku ja ihminen!




7.3.2017

LIINA ON ULKONA KISSASTA JA ASUNNOSTA

IHAN HETKI SITTEN PUNKKU PYÖRÄYTTI KAAKAN, PITKÄN SELLAISEN JA SIELLÄ OLI ILOINEN YLLÄTYS MUKANA! LIINA NARUINEN TULI JA MENI ULOS!!!
Tässä se on torstaina juuri oksennettuna naruineen
kaikkineen. Viimeisimmästä tilanteesta en ottanut
kuvaa.

Tämä päättyi onnellisesti, toivottavasti vastaavaa tilannetta ei enää ikinä tule. Hermot riekaleina ihminen toivottaa kaikille hyvää loppuviikkoa!

6.3.2017

Olen Punkku, linssiliina-addikti

Viikko sitten sunnuntaina, kaappasin ihmiseltä lelun kädestä ja juoksentelin sen kanssa ympäri kämppää. Sitten sain loistoajatuksen; lelussa oleva liina maistuu hyvältä, se pitää syödä! Ihminen tuli katsomaan mitä touhuan, kun olin juuri nielaissut viimeisen pätkän kyseistä liinaa, mutta eihän se tiennyt varmaksi olinko sen syönyt vai en. Alkoi etsintä, ihminen konttasi ympäri kämppää pari tuntia liinaa etsien, mutta ei löytänyt. Pitkään pohdittuaan, ja henkistä tukea ystäviltään haettuaan, ihminen päätti, että seuraa tilannetta, ja sitten jos menen huonoon kuntoon tai alan oksennella tai tulee ummetusta, lähdetään kiireellä lääkäriin. Ei tarvinnut lähteä, sillä torstaina, juuri kun Tassulinnan emäntä tuli meille kylään oksensin iloisen yllätyksen eteiseen; ihana linssiliinani oli vielä hengissä! Yritin siinä heti maiskuttaa liinan sisuksiini uudelleen, mutta ei onnistunut, ihminen oli nopeampi ja laittoi liinan pussiin, jonka solmi tiukasti kiinni. En nähnyt mihin ihminen liinani vei, mutta hyvässä piilossa se oli aina sunnuntain kauniiseen aamupäivään asti.
Oi ihana linssiliinani, rakas kankainen makupalani, elämäni rakkaus, mun hani!
Silleen mä unelmoin tässä.
Sunnuntaina aamupäivällä Pena meni ihmisen perässä kylppäriin ja jäi sinne nukkumaan. Ihminen ajatteli, että nukkukoon siellä, kun Pena niin tykkää kylppärin lattialämmityksestä. Meni hetki, ja sitten mä sen löysin; liinani sisältävä pussi roikkui kylppärin pyyhenaulakossa! Kävin repimässä pussiin reijän ja vein ihanan liinani keittiöön. Ihminen tuli paikalle juuri, kun sain liinan nieleskeltyä. Hetken annoin ihmisen luulla, että söin vain aamuisella ruualla pudonneita lihamurenia maton uumenista, mutta sitten päätin näyttää mitä olin tehnyt, hain kylppäristä auki revityn muovipussin ja juoksin ihmisen eteen maukumaan. Taisi olla virhe, sillä siitä alkoi kidutus. Ensin ihminen soitti johonkin hädissään, ja sai sieltä ohjeita, joiden mukaan sain kurkkuuni ison kasan suolaa. Suolan oli tarkoitus saada mut oksentamaan, mutta ei, tuli vaan jano. Sitten ihminen sai tyypiltä vinkin, olin aiemmin yökännyt voimakkaasti erään ketjun äänen kuullessani. Ihminen kaivoi ketjun esiin ja heilutteli sitä edessäni. Yökkäsin, mutta en oksentanut. Videossa näkyy mun reaktio ketjuun.
video
Tyyppikin tuli heiluttelemaan ketjua, mutta ei toiminut sen paremmin, hyvän leikityksenkin sain siinä sivussa. Seuraavaksi sain herkullista parafiiniöljyä oikein kunnon tujauksen, ja siitä asti olen kulkenut peräkarvat rasvaisena sotkien paikkoja. Lekurin ohjeen mukaan seurataan taas tilannetta ja odotetaan, että liina tulee itse ulos sisuksistani, itse pitäisin sen siellä ikuisesti, mutta ei kuulemma ole pienelle kissapojalle hyväks. 
Ihminen sanoo, että jos lakkaan syömästä, alan oksentaa ihan hulluna, tai kaakka ei kulje, niin sitten joudun lekuriin. Yritän olla joutumatta. Niin, ja meillä on kaikki kissaa pienemmät kankaat piilotettu kaappeihin. Tänään lähti lakanoista pesuohjelaputkin, kun yritin yhtä vähän maistella. Ihme vouhotusta.
Tassulinnaan ISO kiitos, tää uus peti on ihan mahtava! Tässä on hyvä
unelmoida linssiliinasta!
Mä jouduin melkein sinne myyntipalstalle johonki huutojuttuun, mutta sit ihminen mietti hetken, ja huomas, että ei se vois elää ilman mua. Ainakaan linssiliinan takia.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottelee Punkku, linssiliina-addikti, joka pelkää ketjua.

Joku varmasti pohtii miksi linssiliina jäi kylppäriin roikkumaan... Ihmisen tarkoitus oli näyttää tyypille, millaiseksi liina menee oltuaan kissan sisällä nelisen päivää, mutta nyt jäi näyttämättä. Seuraavan kerran kun liina tulee näkyviin, se kannetaan heti pihan isoon roskikseen vuorokauden ajasta, ja pukeutumisesta välittämättä. Enää sitä ei syödä. -ihminen

25.2.2017

Käytiin pihalla

Ihmisen piti tänään heti aamusta siivota, mutta ei siivonnu. Laiska mikä laiska. Siivouksen sijaan se raahas meidät vuorotellen pihalle. Ensin penska ja sitten mä. Penska oli vartin, mä viis minsaa. Pakkasta oli neljä astetta ja lunta penskan pään yläpuolelle asti, siitä ei vaan saatu kuvaa. 
"Meidän ovi on tossa mun takana, voidaanko jo mennä siitä?"
Lumileijona
Vatsaa myöden lumessa
Vähän mä kävin ovella jo kysymässä jos mentäis takas, mutta ei toi ihminen innostunu, sano vaan, että ehkä illalla tai huomenna. Hauskaa lauantaita kaikille toivottaa Pena, joka salaa tykkää ulkoilusta.

6.2.2017

Kännykkäräpsyjä

Meillä ei oo pitkään aikaan ollu mitään oikein asiaa, ni on tää blogi ollu aika hiljainen. Meiltä on kyllä tulossa lähiaikoina parikin ihan asiajuttua, mutta laitetaan ny pieni kevennys ensin. Ihmisen räpsimiä kännykkäkuvia meistä. Osa varmaan ainaki näkyny siellä instassakin, mutta kaikki ei siellä oo, niin näkee nekin sitte.
Ei eläinkokeille -laite ei kuitenkaan estä jäähtyvällä hellalla lämmittelyä.
ZzzZZZZzzzzZZZzzzZZzzz
Mitäääh?
Jellona
Tääääh?
Arvatkaa onko siemenet vieläkin tossa kasvamassa...
Pena ja luonto-ohjelma
Kukkaispoika, ruusut kävivät vajaan viikkonsa aikana vain kolmesti lattialla.
Täs on vielä pieni pätkä meidän täyden palvelun kasvopesulasta:
video

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka on sitä mieltä, että hellaa ei pidä käyttää, jos ei halua, että kissat käy hellalla lämmittelemässä.