7.8.2017

Vi ska flytta till Sverige

Lilla Le järvi sumuisena aamuna.
Kuten jotkut jo vähän arvailivatkin, on se just niin, että me muutetaan, nyt ei mennäkään kaupungin reunalta keskelle tai toisin päin, vaan mennään toiseen maahan. Me muutetaan Ruotsiin. Ihminen on ollu tosi pitkään ilman töihin-juttua, ja se on jo jonkun aikaa harkinnut, että ottaa yhteyttä sen entiseen töihin-juttuun, joka on siellä Ruotsissa. Ei se sitte heti saanut kuitenkaan aikaiseksi sitä yhteysjuttua, kun toivoi, että löytyis lähempää niitä töihin-juttuja. Vähän aikaa sitten sille tuli sellasesta jostain rekrytoimistosta postia, että sinne ruotsalaiseen paikkaan haetaan työntekijöitä. Sitäkin ihminen mietti monta päivää, että pitäskö vai eikö, ja lopulta totes, että antaa mennä vaan, ei sitä loputtomiin voida elää halvimmalla mahdollisella ruualla* ja tinkiä jokaisesta jutusta. 
Stora Le
Ihminen sai töihin-jutun sieltä Ruotsista, ja siellä se aloittaa 5.9., me muutetaan jo vähän aikaisemmin, että ehdittäis tottua uuteen kotiin ennen, kuin ihminen menee töihin-juttuun. Jos joku siis haluaa nähdä meitä vielä ennen, kuin lähdetään, niin nyt alkaa jo olla hoppu!
Edissä asuu paljon sorsia.
Isoja ja pieniä.
Mihin me sitten mennään? No se kaupunki, sen nimi on Ed, ja se on Göteborgin ja Oslon puolivälissä suunnilleen. Ed on Dals-Edin kunnan keskustaajama ja taajamassa asuu noin 5000 ihmistä ja paljon sorsia. 







Edissä on myös joku ihmeellinen tarha, siellä on jotain tollasia päättömiä hirviöitä! 

Ihminen on aiemmin asunut tuolla, ja tää juttu on kuvitettu ihmisen lemppariasioilla, joita tuolla oli silloin ja on varmaan vieläkin.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka toivovat, että kohta jo loppuis tämä jatkuva muuttaminen.

*Toim. huom. Ihminen siis on elänyt halvimmalla mahdollisella ruualla, eivät kissat!!!



2.8.2017

Muutoksesta

Tässä joku päivä Miukumaan mami tuli meille. Sillä oli mukana kaksi koppaa. Mentiin molemmat koppaan makoilemaan, mä toiseen ja penska toiseen. Ei varmasti ois menty, jos ois tiedetty mitä on tulossa.
Piikkiä massunahkaan ja oma sininen kirja.
Mullekin piikkiä ja sininen kirja.
Miukumaan mami ja meidän ihminen raahas meidät lekuriin! Meitä väännettiin ja kääneettiin, jollain koneella katottiin, että meidän sirut on paikallaan ja sitte laitettiin piikkiä massunahkaan. Ihan kauheeta.
Meidän siniset kirjat ja ihmisen tuttipullo.

Tää oli ihan kauhee huijaus, me luultiin, että saatiin uudet pedit, mutta ei, saatiinki siniset kirjat. Niitä kuulemma tarvitaan ihan pian jossain rajalla.
Lällis lää, en kerrokaan enempää!
Sellasta meillä tällä viikolla. Nää liittyy niihin meidän suuriin muutoksiin. Ei paljasteta nyt liikaa. Saatte arvailla. Hauskaa loppuviikkoa kaikille toivottaa Pena ja penska kanssa.

29.7.2017

Olin apuna

Joitakin päiviä sitten oli Sofin ja Olgan aika käydä rokotuksilla ja manikyyrissä, menin kantoavuksi mukaan, vaikka Miukumaan mami olisi tästä hommasta selvinnyt varsin hyvin yksinäänkin. Olin utelias näkemään tytöt vieraassa ympäristössä. :D Tytöt menivät kuljetuslaukkuihinsa helpommin, kuin kuvittelin ja automatka oli omituisen hiljainen. 





















Ensin oli Sofin vuoro tulla pöydälle, neito antoi lääkärin tehdä tehtävänsä. Rokotuskin upposi niin, että Sofi ei varmasti edes huomannut piikkiä takamuksessaan. Kynsien leikkaus meni niin hienosti, että hetken epäilin kissan vaihtuneen jossakin vaiheessa, mutta kyllähän se oikea kissa kuitenkin oli. Lääkärillä selvästikin varmempi ote, kuin mulla ja Miukumaan mamilla yhteensä.
Sisko, älä sitte tuu ulos sieltä, jos noi houkuttelee! Niillä on juoni!
Olga ei olisi halunnut tulla kopasta tutkittavaks ollenkaan, mutta kun tutkimus alkoi, sai lääkäri tehdä työnsä rauhassa. Olga hiukan kapinoi kynsien leikkuuta, mutta kyllä ne leikatuksi tulivat, melkoiset tikarit Olga olikin jo ehtinyt kasvattaa. Tikarin jämistä ei valitettavasti tullut kuvaa. :)
En haluu, kun Sofi sanoo, että juonitte jotain!
Molemmat tytöt todettiin terveiksi ja hyväkuntoisiksi, molemmilla on hieman hammaskiveä, Olgalla muistaakseni vähemmän. Kumpikin on juuri sopivan painoinen ja turkit hyvässä kunnossa.

Oli oikein mielenkiintoista nähdä miten erilaisesti kissat käyttäytyvät kodin ulkopuolella. Kiitos, että sain tulla mukaan!

Meidän elämä on muuttumassa melko hurjasti tulevan kuukauden sisään, siitä enemmän lähipäivinä! Viettäkäähän ihania kesäpäiviä. Terkuin ihminen.

12.7.2017

Esittelynäyttely 9.9.2017

Somakiss ry ja Pyhä Birman Kissa ry järjestävät yhdessä kaikille rokotetuille, mikrosirutetuille ja yli 4kk:n ikäisille kissoille avoimen esittelynäyttelyn Salon VPK:n talolla 9.9.2017. Näyttelyyn valitaan ilmoittautuneiden joukosta mahdollisimman kattava otos eri roduista ja väreistä sekä tietenkin myös koti-/maatiaiskissoista. Ilmoittautuminen näyttelyyn on avoinna täällä: Esittelynäyttelyn ilmoittautuminen.
Kai se riittää, että mä esittelen täällä
tän venutuksen?
Näyttelyssä on ainakin arpajaiset, muutama tarvikemyyjä, agilityä ja lapsille lelukissanäyttely, jonka arvostelee tämän blogin ihminen asiaan kuuluvassa puvussa tietenkin. 

Nyt kaikki joukolla ilmoittautumaan mukaan näyttelyyn! Paikkoja on vielä reilusti vapaana.

Mukavaa päivää kaikille toivottelee ihminen, joka vieläkin ihmettelee mitä tuli luvanneeksi, kun lupasi tuomaroida lelukissat.

EDIT: TAPAHTUMA ON OSALLISTUVILLE KISSOILLE JA HEIDÄN IHMISILLEEN MAKSUTON!

5.7.2017

Aika kuluu niin kovin nopeasti


Vasta hetki sitten Pena mahtui nukkumaan käsivarrellani, nyt hyvä kun mahtuu syliini. Iso poika siitä on tullut. Kolme vuotta tänään. Onnea Pena-mussukkani.

Hyvää synttäriä toivottavat ihminen ja Punkku

3.7.2017

Päikkärit, parasta aikaa päivästä

Me oltiin ihan rauhassa päikkäreillä, ja sit ihminen tuli häiriköimään. Pitäs kuulemma saada isommat pedit molemmille.

















Rauhallisia päikkäreitä kaikille toivottavat Pena ja Punkku, mestarinukkujat.

2.7.2017

10 asiaa Penasta ja Punkusta

Mimmi ja Alfred haastoivat meidät kertomaan 10 asiaa meistä. Toivottavasti tässä on jotain uuttakin, eikä kaikki vanhaa tuttua.

1. Punkku tykkää leipoa ihmisen kaulaa niin kauan, että ihminen luulee tukehtuvansa.
2. Pena tykkää nukkua keinutuolissa.
3. Punkku osaa ihan itse hakea kaapista juuri sen pussin, jossa on kanankauloja. Miksiköhän kaikissa kaapeissa onkaan ne lapsilukot?

4. Pena yrittää raapia eteisen naulakosta kaiken vessaan, kun on käynyt kakkosella. Myös vessan vieressä oleva ovi yritetään raapia tavaraa peittämään. Mikähän siinä on, että se hiekka ei riitä, ei vaikka sitä olis millainen määrä siellä vessassa?
5. Punkku tykkää leikkiä Penan hännällä.
6. Pena tykkää salaa siitä, kun Punkku leikkii Penan hännällä.
7. Punkku on käynyt mikroaaltouunissa. Tapahtui kyseisen härvelin pesuaikaan, johto ei ollut seinässä, joten käristymisvaaraa ei ollut.
8. Pena ei pidä kyseisestä mikroaaltouunista, sen äänet pelottavat.
9. Punkku pelkää partaisia miehiä, vaikka kukaan parrakas ei ole millään tavalla koskaan uhannut Punkkua.
10. Pena osaa murista todella pelottavasti soivalle ovikellolle.

Me ei jatketa haastetta kenellekään erityisesti, vaan toivotaan, että sen nappaavat tästä mukaansa ne, jotka eivät siihen ole vielä vastanneet.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivotaan, että se aurinkokin välillä näkyis jossain edes. Terkuin Pena, Punkku ja ihminen.

P.S. Tämä kirjoitus oli viikon odottamassa, että saataisiin aiheeseen sopivat kuvat mukaan, mutta kukaan ei suostunut kömpimään mikroaaltouuniin tai keinutuoliin koko viikkoon, joten ei tullut niitä kuvia.

18.6.2017

Meillä asuu hullu kassialma?

Me luvattiin esitellä ihmisen kaikki kassit. Ihan kaikista ei saatu kuvaa, matkalaukut on kellarissa, ja sinne ihminen ei suostunu lähtemään. Luultavasti näissä kuvissa on kaikki ihmisen kaspussit. Tai sitten jossain kaapissa on vielä joku yllätyspino piilossa.
Ihmisen ihan ehdoton lemppari. Lehmykäsilaukku, joka on kerran saanut yhden
espanjalaisnaisen melkein sekoamaan junassa.
Paras lahja ikinä, jos kissoja ei lasketa, tyyppi toi joskus kauan sitten ollessaan töissä eräällä
varastolla. Toista samanlaista ei ihminen ole missään ikinä nähnyt.
Kangaspusseja enimmäkseen. Saa laskea, me ei jaksettu.
Meidän pentupakkaukset. Pena toi kotiin hopeamitalikangasta, ja Punkku repun.
Ihmisen pullokassit. Näissä se raahaa tyhjiä pulloja jonnekin, mistä saa sitte rahaa niistä. Toi musta on
ollu täynnä vaikka kuinka kauan jo, ihminen ei ikinä muista ottaa sitä mukaan, kun se on eri kaapissa, kuin toi
ihmisen lemppari, johon mä oon tunkemassa päätäni.
Nää on sellasia, jotka kulkee enemmän pihalla, niin ihminen ei halunnu niitä lattioille lillumaan. Kuvattiin parvekkeella. Toi missä on punaista ei oo ihmisen omistuksessa, mutta sillä hallussa, siks pääsi sekin kuviin.
Edessä on oikeella kamerareppu, joka on myynnissä, jos ketä sattuu kiinnostamaan.

Me ei ihan kauheesti sitte kuitenkaan jaksettu auttaa ihmistä noissa kuvauspuuhissa. Kameran edessä ei saa olla liian rennosti, tai se on kohta taas koko ajan naamassa kiinni.  

Meillä kävi toissayönä kylässä ampiainen! Kello oli jotain neljä, ja ihminen heräs, kun Punkku yritti ottaa ampiasta kiinni. Ei saatu leikkiä sen kanssa yhtään. Ihminen otti kupin ja pahvia, pyydysti niillä sen ampiaisen ja päästi ulos parvekelasin raosta. MÄLSÄÄ! Jotain se tossa nytkin selittää, että ne ampiaiset on vaarallisia, mut miten ne voi olla, kun ne surisee niin ihanasti?

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille, me palataan meille heitetyn haasteen merkeissä lähipäivinä. Terkuin Pena ja Punkku

14.6.2017

Kurkku on parasta!

Mä oon Punkku, ja mä oon kurkkuaddikti. Instaa käyttävät tän näkee sielläki, mut tää onki erityisesti niille, jotka ei käytä instaa.
video

Toivottavasti kaikilla on ollu kiva päivä!

11.6.2017

Ihmisen kesäpipo

Me ei oo muistetttu aikasemmin esitelläkään tätä ihmisen kesäpipoa, jonka se voitti elämää ja elämyksiä blogin arvonnasta tossa joskus talvella. Nythän se on tullu sellanen aika, että kesäpipoa jo voi hyvin käyttääkin.
Sen lisäksi, että siinä on tuollainen hauska yksityiskohta, me on
koristeltu sitä karvoilla. Antaa tyylikkään vaikutelman ihmisestä,
kun kulkee kesällä karvapipossa.
Sen alle voi piiloutua näin.
...tai vaikka näin,
ja sitä voi käyttää jalkakylpynä samalla, kun tiirailee tiputöllöä.

Personal Design Hat on kesäpipon valmistaja, ja jos ihminen olisi taitavampi mitan kanssa, olisi pipo sen päässä vähän tiukempi, nyt on vaarassa, että tuulessa ottaa ja lentää jonnekin pois päästä. Pitää vaan olla tarkkana. Kannattaa käydä tuolla nettisivuilla, siellä on kaikenlaista hienoa päävaatetta!

Mukavaa kesäistä sunnuntaita kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka ensi viikolla esittelevät kaikki ihmisen kassit täällä blogissa. Niitä on ihan liikaa.

30.5.2017

Pieniä hetkiä 2

Elämä koostuu useista pienistä hetkistä, hyvistä ja huonoista. Nämä ovat kaikki niitä parempia. Toivottavasti niitä huonompia ei tule kovin usein.
Herkullinen paisti ikkunan takana pistää kuolaamaan.

Leikin jälkeen väsyttää.

Laatikkoleikki
Paljon hyviä hetkiä kaikille toivottavat ihminen ja pojat.

21.5.2017

Rotuesittely

Mä kävin ihmisen ja Elinan ja Silmun ja Saanan kanssa esittelemässä somppuja Ravattulan Musti ja Mirrissä perjantaina. En ollu kauheen rento, ettei ihminen luulis mun haluavan useamminki johonki ihmisten näkyville. Menomatka tehtiin ihmisen isukin kyydillä, pääsin autossa valjaista pakoon, ja piilouduin ihmisen penkin alle. 
Mä meidän huonoissa rattaissa. Huonot ne on siks, ku pääsen
helposti ulos niistä tosta kuomun ja kopan välistä. Isommat
kissat ei pääse.

Saana on todellinen kaunotar.

Silmu on upea pikkuinen.
Tuolla kaupassa ihminen otti mut rattaista kävelylle, ihan ekana löysin ihan mahtavan nukkumapaikan sellasen - miksiköhän ihminen sitä sanokaan - rullakon alta, mutta en saanu sinne jäädä. Seuraavaks menin yhteen hyllyyn ruokapussien taakse, mutta en saanu sielläkään nukkua. Mä myös pääsin nenuttelemaan ihanan Silmun kanssa, mut ihan varoiks sähisin sille vähän. Sitte ihminen työnteli mua rattaissa ympäri kauppaa, ja se olikin ihan hauskaa. Saana ja Silmu kävi paljon kävelyllä kaupassa, Saanakin ois halunnu ruokien taakse piiloon torkuille, mutta ei onnistunut.
Kaupassa ei kauheen montaa ihmistä käyny, eikä ne oikein jaksanu meistä kiinnostua, mut kyllä mä voisin joskus kokeilla uudelleenkin. Ei se NIIN kamalaa ollu. Ehkä. Eikä saa kertoo ihmiselle.

Kotimatka me tehtiin Miukumaan mamin kyydissä, ja vaikka ihminen oli kiristäny mun valjaat, pääsin mä taas valjaista irti matkalla, ja matkustin taas ihmisen penkin alla. Mä saan kuulemma uudet valjaat, erilaiset ku mun on, sellaset, joista on vaikeempi päästä pois. Syytön kai mä siihen oon, että ihminen oli vahingossa ottanu mulle Penan valjaat eikä mun omia, kai mä nyt Penan pallomahavaljaista pääsen miten päin vaan irti, ku oon söpö ja solakka. Ei me varmaan enää ikinä päästä Miukumaan mamin kyytiin, kun mä tolleen karkasin valjaista, ku ei siitä turvavyöstä oo mitään iloa, jos mä en pysy valjaissa.

Ihminen käski sanomaan, että jos joku haluaa ostaa kissan rattaat, voi ottaa meihin yhteyttä sähköpostilla abyssinian.angel[at]gmail.com, yks on kuulemma ollu vähän jo kiinnostunut, mutta silti kannattaa kysellä.

Hyvää sunnuntaita kaikille toivottaa Punkku, the edustuskissa. Kiitos Ravattulan Mustiin ja Mirriin, että saatiin tulla! Oli kivat pari tuntia.

10.5.2017

Pieniä hetkiä

Ollaan me vielä olemassa!
Haavehetki kesken leikkien

Hetken lepo ja sitten jatkuu

Tuoksuu herkullisen hyvälle

"Ei saa nauraa! Auta mut pois tästä!"

Hauskaa loppuviikkoa kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka viettävät lomapäiviä tyyppiä herätellen.

24.4.2017

Eläinystäväni-tapahtuma ja muut siinä sivussa

Lauantaina aamulla heräilin hirmuisen aikaisin suunnatakseni Helsinkiin. Innosta puhkuen lähdin matkaan ja pääsin perille. Kampista päätin mennä messukeskukseen raitiovaunulla, koska vaikutti kaikkein kätevimmältä vaihtoehdolta. Raitiovaunu oli 20 minuuttia myöhässä, ja jossain siinä Hakaniemen jälkeen käskettiin kaikki ulos, ja vaihtamaan takana tulevaan vaunuun. Muutaman pysäkin päästä näin tutun hahmon seisoskelevan pysäkillä, kyytiin nousi Ilonan ja Zetorin oma ihminen, sattumalta vieläpä juuri sen vaunun ovesta, jossa istuin, joten pääsimme vähän jutustelemaan jo ennen messuja (messuillahan heti sitten kadotimme toisemme). Vihdoin päästyämme perille messukeskukseen oli ensimmäinen ajatukseni "missä on se järkyttävä ihmismäärä, joka täällä viimeksi oli". Messuista kaikkiaan jäi tunne, että ihmisiä oli vähemmän kuin aiemmilla kerroillani vastaavassa tapahtumassa.
Messukeskuksessa ensin käynti lehdistötiloissa, vessassa ja sitten näinkin Tassulinnan emännän, joka johdatti minut käymään parilla parhaalla tiskillä nopeasti ennen varsinaisen kiertelyn alkua. Kun parhaat tiskit oli käyty nopeasti katsomassa olikin minun aika tavata varsinainen messuseurueeni, eli sukulais'lapsi' lapsineen.

Kissojen puoli alkaa tästä.
Aiemmilla messukerroilla järjestäjä on ollut eri, ja Eläinystäväni-tapahtumaa vastaava tapahtuma ollut mielestäni laajempi, laadukkaampi ja lämpimämpi.
Messujärjestäjä tietenkään ei voi vaikuttaa siihen, miten paljon kukakin haluaa messukävijöitä muistaa pienillä näytepusseilla ja esitteillä, mutta näitä oli Eläinystäväni-tapahtumassa todella vähän tarjolla, ja varmasti ainakin osittain esitteiden puuttumisen vuoksi näytteilleasettajista ei jäänyt ihan kauheasti muistiin nimiä. Muutamilla tiskeillä oli väsyneen näköisiä ihmisiä, jotka vastailivat aiheeseen liittyviin kysymyksiin jopa tylysti, tuli tunne, että häiritsen. Toisilla tiskeillä oltiin iloisia, ja vastaukset olivat hyviä, ja selvästi aiheesta tiedettiin kunnolla. Yhtenä esimerkkinä hyvästä asiakaspalvelusta haluan mainita Mushin tiskin, jossa kysymyksiini sain asiallisia vastauksia ja asiat päässäni selkenivät hyvin. Myös Royal Caninin tiskillä oli asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua sekä kissa- että koiraihmisille.

Haisunäätä, joka ystävällisenä ei suihkinut haisujaan ihmisten päälle.
Eläinystäväni-tapahtumassa pääsin silittelemään papukaijaa ja frettiä, sekä ihastelemaan haisunäätiä. Lisäksi näin paljon kissoja, ja joitakin pupuja. Varsinaisen kissanäyttelyn puolella en ihan niin paljon päässyt kiertelemään, kuin toiveissa oli, mutta hirmuisesti oli ihania kisuja paikalla. Koiranäyttely jäi oikeastaan kokonaan näkemättä, pari koiraa vain näin.



Lapsimessuilla tungosta riitti.
Näissä kelpaa pikkuväen asustaa.

Lapsimessuilla kiertelimme aika paljon, sillä sukulais'lapsen' lapsi on vielä pieni, ja äitinsä innoissaan kaikesta mitä vauvamaailmaan kuuluu. Keräsimme heille ihan mukavan potin näytteitä kotiin mukaan, ja itselleni tarttui kätösiin 2 kuukauden ilmainen pätkä Viaplaytä. Lapsimessuilla tungosta oli mielestäni eniten, paikoitellen meinasi pakokauhu iskeä, mutta sieltä selvittiin kuitenkin Modelexpon puolelle, jossa hurmaannuimme nukkekodeista, niiden tarvikkeista sekä pienoismalleista, joita oli jos jonkinlaisia. Käsityöpuoli jäi harmillisesti väliin, johtui varmasti siinä kohtaa eniten jo messuväsymyksestä, olimmehan kulkeneet messuilla jo viitisen tuntia.

Tarvikkeita nukkekotiin. Kuulin, että ylävasemmalla näkyvät
matot on kudottu oikeilla kangaspuilla, sellaisilla, joilla tehdään ihan
oikeitakin mattoja!
Kävimme päivän mittaan myös Outlet-Expossa, joka oli tänä vuonna pettymys. Myyjiä oli mielestäni vähemmän, kuin vaikka viimeksi vastaavassa tapahtumassa, ja myyntipisteet olivat sekavasti aseteltuja. Myynnissä oli lähinnä kosmetiikkaa, nahkalaukkuja ja kolhiintuneita kenkiä sekä kirjoja. Säästin koko mukaan varaamani ostosbudjetin jonnekin toisaalle.

Vaipanvaihtopaikat suoraan edessä ja oikealla.
Kaikkiaan minulle jäi messuista hyvä fiilis, vaikka vähän petyin Eläinystäväni-tapahtuman tarjontaan ja henkeen. Lapsimessuille iso kiitos vaipanvaihtopisteestä, ei jouduttu jonottamaan ahtaaseen hoitohuoneeseen!








Kissanäyttelyn puolella oli edustettuna myös Somakiss ry,
joka on siis meidän rotuyhdistys.
Kiitos yhdistyksen tiskillä notkuneille, ja kissojaan esitelleille.

Suuri kiitos Messukeskuksen ihmisille bloggaajapassista, oli kiva päästä näkemään tämä tapahtuma, toivottavasti onnistuu seuraavallakin kerralla!

Sellaisia tuumasi ihminen, joka ei ehkä ikinä toivu messureissun tuottamasta väsymyksestä.

19.4.2017

Sellanen pääsiäispärskijäinen

Meillä oli vähän erilainen pääsiäinen, täynnä huolta ja murhetta, eikä yhtään pääsiäismunaa. Ensin oksensi Punkku, ja kun Punkku vihdoin lopetteli, aloitti Pena. Yhden päivän Punkku makasi kuin märkä tiskirätti kiipeilypuun yläpedissä, välillä kävi vähän kokeilemassa josko vesi tai kanaliemi pysyisi sisuksissa, mutta ei. Toisena päivänä Punkku sai vähän jopa syötyä, mutta suurin osa tuli ylös kuitenkin. Jossain välissä Pena tuli makkarista ja päästi sellaiset yrjöt, että huippatirallaa, olinpa sopivassa paikassa suu auki just silloin. Siinä kohtaa meinasin minäkin ykätä. Ennen taudin siirtymistä Penaan olin jo soittamassa päivystävälle eläinlääkärille, että laittaa laitteet tulille, ja katsotaan onko Punkku syönyt vaikka jonkun lakanan tai muuta yhtä fiksua, mutta tavallaan onneksi Penakin sitten oksensi, niin meitsin huoli- ja murheasteikko pääsi vähän viilenemään, eikä lekuria tarvittu. Nelisen päivää tätä taisi kaikkiaan kestää, ja on vissiin meikäläisen käsissä siirtynyt eteenpäinkin. 
Ympäri Suomen olen kuullut lähipäivien oksuista kissoilla, ja mietinkin, että ollaanko me kaikki käyty jossain samassa tapahtumassa hakemassa pöpö, joka nyt sitten jyllää...
Onneksi nyt on kaikki kunnossa, ja pojat löytäneet paikkansa auringossa.
Onks tässä sitä aurinkoa saatavilla?
Aah, miten ihanan lämmintä!
Tääl mitään aurinkoo oo.
Tai no, joku kyl lämmittää mun pyllyy.
Toi valo ei siis tuu mun pyllystä!
Ai se arska oliki tässä!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille toivottelee ihminen ja kaksi auringosta onnellista kissaa.
Ketkäs kaikki on lauantaina tulossa Eläinystäväni-tapahtumaan Helsingin messukeskukseen?