23.11.2017

Herkkukanaa ja herkkuankkaa

Herkkuja testiin
Syksyllä, vähän sen jälkeen kun muutettiin Ruotsiin, pojat osallistuivat instassa PrimaCatin arvontaan, jossa palkintona oli PrimaCatin uusia höyrykypsennettyjä herkkuja. Muutama päivä osallistumisen jälkeen pojat saivat kaksi pakettia PrimaCateilta. Pakettien sisältö oli niin herkullinen, että ihmisen sormet muistavat sen vielä pitkään.



Paketeista paljastui pari pussukkaa kanan- ja ankanmakuisia Tender Fillets herkkuja, ja pari hauskasti rapisevaa palloa. Jo ennen, kuin ehdin yhtäkään pussukkaa avata, jouduin häätämään kissoja kauemmas, tuoksu tuntui selvästi voimakkaammin kissan, kuin ihmisen nenään.

Harmillista, että näitä herkkuja ei saa täältä meiltä missään. On ehkä ryhdyttävä opiskelemaan höyrykypsennystä. Tokihan vihanneksia tulee höyrykattilassa toisinaan keiteltyä, mutta voiko vastaavalla tavalla käsitellystä lihasta tulla kissoille mahtavaa herkkua? Vaikea uskoa. Pitää kokeilla.




Kiitos PrimaCat näistä herkuista, pojat osoittivat rakkautensa näitä herkkuja kohtaan kuolaamalla lattian märäksi odottaessaan muovipussukoiden aukeamista. Niin ja puremalla ihmistä sormiin, joista file oli jo kadonnut sinne missä kissan nälkä asuu.

Hauskaa iltaa kaikille toivottaa ihminen!

20.11.2017

Elämää ruotsalaismetsässä

Meidän tietsikka on ollu jumissa, ja ihminen on laiska toimimaan kirjurina kännykällä. Siks me on siis oltu hiljaa. Pahoittelut siitä. Yritetään taas olla aktiivisempia.
Meille on tullut ikkunoihin kaihtimet, se on vähän vähentäny öisiä häiriöitä, mutta eihän ne estä ääniä kuulumasta ulkoa, eli saan edelleen lauleskella vähän joka yö. Niin ja eihän tota takaoven kaihdinta voi pitää ihan alas asti kiinni, kun sitte penska rämpyttää sitä. Ihminen ei tykkää.
Mä käyn joka päivä ulkona, vähintään ovelta katsomassa sataako. Monena iltana meitä on seurattu, ihminen on tyylikkään otsalamppunsa valossa nähnyt metsässä kiiluvat kissan silmät, mä en oo niistä niin välittäny, sielläpä kiiluvat, ois vaan nätti tyttö, niin vois tulla lähellekin, ois vähän sellaselle tytölle tarvis. Ihminen uhkailee taas sillä jollain nipinipi-jutulla, kun sitä kuulemma ärsyttää öinen peiton merkkailu. Ihmeellinen juttu, kun mä kuitenkin vaan suojelen ihmistä.
Kerran oltiin ulkona, niin tuolla yhen talon pihalla seiso mummo, alko siinä ruottiks selittää, että onpas ihanan nätti kissa narun päässä ja vähän naureskeli mun heijastimia. Sitten mummo yhtäkkiä totes, että on siinä oottelemassa omaa kissaansa kotiin, eikä menny ku hetki, niin sieltähän se tuli pusikosta sellanen murhanhimoinen hillittömän kokoinen katti, joka ois varmaan murhannu mut, jos mummon ne jotku refleksit tai sellaset ei ois ollu ihan supermahtavat. Mummo nappas katin kiinni lennosta ja viskas sisälle sellasella vauhdilla, että meidän ihminen ei oikein vieläkään usko nähneensä tapahtunutta. Oon pari kertaa raahannu ihmisen narun päässä sinne talolle, mut sitte toi alkaa inistä, et ei oo hyvä idea ja raahaa mun väkisin pois sieltä. Tosi noloo, kun se ottaa mut syliin ja mä sitte joudun pyristelemään itteni olkapäälle, et en sentään kainalossa joudu pihalla olemaan.
Mitähän muuta? Meillä on lunta, ja tänään oli sitä pakkasta sen verran, että mun suusta tuleva ilma meni sellaselle huurulle, ja se nauratti ihmistä. Sit sitä nauratti kans ihan älyttömästi, kun mä yritin häätää yhellä ikkunalla istuvaa kissaa, se kissa istuu siinä melkein joka kerta, kun mä käyn ulkona. Ihan, kuin se omistais koko ikkunan. Häätää pitäs sellanen häirikkö.

-Pena, suuri ja mahtava pihan valtias.

-------------------------------
Mä olen saanu joka päivä olla jonkun verran ihan rauhassa kotona kattelemassa
ikkunalla, kun Pena käy ulkoiluttamassa ihmistä. Jotain ihmeellisiä hepuleita Pena saa tossa meidän ikkunan takana, ja ihminen sille selittää kauheesti jotain, että "sä oot ihan hölmö, se on sun paras kaveri, joka siellä on".
Mä oon leikkiny vaiks kuin paljon mun synttärilahjalla, ja nyt ihminen sanoo, et pitää vähentää sitä leikkimistä, ku mulla kuulemma meinaa kyljet levitä.
Ihminen käy joka päivä siellä töihinjutussa, ja meillä on ruokaa riittäny hyvin, saadaan melkein joka päivä kanan sydämiä, ja jos ei saada, ni yritän päästä jääkaappiin katsomaan, et eihän ihminen vaan o unohtanu niitä sinne. Penalta on läskit hävinny tosi hyvin, mut se varmaan johtuu siitä, et sillä on niin kiire vahtia kotia, et se ei oikein ehdi koskaan syömään koko ruoka-annosta. Sellasta se on, kun on tollanen petoeläin.
Mä en oo käyny ulkona, pari kertaa oon antanu eteisessä laittaa valjaat päälle, mut sit, kun ovi aukee, oon peruuttanu mahdollisimman kauas, en suostu. Yks päivä kyl meinasin mennä ilman valjaita rappikseen, ihminen oli niin ihmeissään, et meinas vielä päästää mut sinne. Viime hetkellä hokas, et ei ehkä kannata. Kyllä joskus vielä meen ulos. Tai sitte en.
Meil on käyny nyt tosi vähän vieraita, kun ei me niin kauheesti niist vieraista välitetä, ja ihminenki viihtyy enemmän ilman vierailijoita. Se sanoo, että on helpompi pitää koti just sellasena, kuin haluaa, ku ollaan keskenään vaan. Kyllä se lupaa, että meille saa tulla kylään, kunhan vaan ilmoittaa etukäteen, yllätysvieraita se inhoaa, ja niin inhoan minäki. Varsinki inhosin, kun meillä kävi kahtena päivänä joku sellanen sähköukko. Se teki meidän pihalle sellasen pistorasian ja keittiöön. Ois voinu tehä kylppäriinki, ku siel on se pesukone, mut ei sellsta sähköreikää sille, ni sit ihmisen on pakko laittaa johto tulemaan keittiöön, ja sitä johtoo ois kiva pureskella, mut se on kiellettyä. MÄLSÄÄ. Mut, kun johtoo ei saa pureskella, niin mä vähän taistelin sen imurivehkeen kanssa, annoin sille melkein kuoliniskun, sen kärsässä on nätit reijät, sellaset hampaan mentävät. Arvatkaa tykkääks ihminen?

-Punkku, timmerinjärven pikkuinen kunkku.


P.S. Toimitus pahoittelee heilahtaneita ja muutenkin epämääräisiä kuvia. Ei ole kamera pariin kuukauteen käynyt laatikostaan ulkona.