31.12.2017

Tervemenoa 2017 - Tervetuloa 2018!

Meidän mennyt vuosi ei kaikilta osiltaan ollut onnistunut, mutta ei se ihan pieleenkään mennyt. Alkuvuosi oli huomattavasti helpompi, kuin tämä viimeinen pätkä vuotta, erityisesti muuton jälkeen alkoivat asiat mennä vähän niin ja näin.
Pitkin vuotta Penan piti päästä tytöille, mutta aina tuli jotain, miksi asiat eivät siihen asti edenneet, joten tuskin pääsemme ikinä laulamaan jouluaattona mieleeni ponnahtanutta laulua, joka mukailee erästä vanhaa jouluista rallatusta. Jos Pena saisi tytön tiineksi ja siitä tuloksena olisi poika, laulettaisiin udistuneessa laulussa näin:
Ei Apollon poika, vaan Apollo itse äitinsä kanssa.
Kuva: Vuokko Pekkola
"Peitolla pentupesän pehmoisen nukkuu poika Apollon, ihmislasten tie
kohta luokse vie, suloisuutta suurinta katsomaan!"
Lauluun oli pidemmätkin sanat, joita yksinäni jouluaattona rallateltiin, mutta kun ei tullut kirjattua ylös mihinkään, jäi vain tuo pätkä elämään.




Ennen Ruotsiin muuttoa Pena kollitteli, mutta ei pahasti. Välillä meinasi olla hermot kireänä ja teki mieli toimittaa poika tyypille hoitoon, mutta vähänpä arvasin minkälaiseksi voisi kollittelu mennä, kun ikkunan takana juoksee vieraita kissoja ihastelemassa sisäkissojen elämää. Ruotsissa alkoi aivan mahdoton meno, ulinaa kellon ympäri, merkkailua siten, että piti verhotkin ottaa ikkunoista kokonaan pois, Punkku rassukkakaan ei ole Penan kollittelulta säästynyt, olemme kaikki olleet erittäin stressaantuneita, mutta kyllä se taas tästä helpottuu. 
Jonkin aikaa sitten suuntasin innosta hihkuen Penan kanssa lähimmälle eläinlääkärille; nyt lähtisi pallit, mutta kuinkas kävikään? Ei lähtenyt ei, lääkäri ei ollut koskaan kuullut näiden rotujen herkkyydestä tietyille nukutuksessa käytettäville aineille, eikä hän myöskään halunnut sanaani uskoa, kun kerroin, että näin on.
Ootko nyt ihan varma? Eiks
mentäis vaan kotiin?
Olin myös etukäteen puhelimessa tästä kertonut, ja lähettänyt sähköpostia kyseiselle eläinlääkäriasemalle, eikä sieltä kukaan viitsinyt etukäteen kertoa, että heillä on vain nämä meidän roduille huonot aineet käytössä. Paniikkiin taipuva järkytykseni oli suuri, kun lääkäri lähes ensimmäisessä lauseessaan ilmoitti, että aikoo käyttää näitä aineita. Kesken tämän lääkärikäynnin soitin Penan kasvattajalle, ja häneltä sain järkeviä ajatuksia keskelle oman pääni kaaosta, ilman tätä apua en tiedä mitä olisin tehnyt. Kiitos Vuokko, olet mahtava. Kasvattajalta myös kuulin, että tämä ylenmääräinen herkkyys näille tietyille aineille on yleisestikin huonosti tunnettu tosiasia Suomen ulkopuolella, joten ihan hiukan pitää antaa anteeksi ruotsalaislääkärille, joka ei viitsinut etukäteen varoittaa miten aikoo homman hoitaa. Penalle tulikin sitten implantti, sekin upposi vasta kolmannella pistolla, mutta nyt se vihdoin tuntuu vaikuttavan. Meillä on nukuttu nyt kahtena päivänä kahdet niin pitkät unet, että en enää edes muistanut, että niin pitkään voi kerrallaan nukkua! Nipinipi tehdään sitten jollakin lomalla Suomessa, täällä en uskalla antaa leikata, ainakaan jos täällä muutkin lääkärit ovat samanlaisia, kuin tuo ensimmäinen tapaamamme ruotsalainen. 
Punkun elämä on ollut varmasti ihan kamalaa siitä lähtien, kun Penan kollittelu lähti kunnolla käyntiin, mutta hienosti poika on ihan näihin päiviin asti kestänyt.
Pikku-Punkku, reilut kaksi vuotta sitten.
Tapanani on ollut järjestää Punkulle ihan omaa aikaa joka päivä, jotta hän ei joutuisi tuntemaan jäävänsä jostain paitsi, sillä varmasti on Punkun silmin saattanut näyttää kuin antaisin Penalle erityisen paljon hellää huomiota, kun olen kantanut Penaa tuhat kertaa päivässä pois Punkun selästä ja pissimästä nurkkiin ja huonekaluille.
Penan implantin tuottama pahin hormonimyrsky taisi ajoittua tälle viikolle, ja pojat ottivat niin kovasti yhteen yhtenä iltana, että olin jo valmis postittamaan pojat postipaketissa eri osoitteisiin. Ihmistä tässä kohtaa auttoivat keskellä yötä Punkun sukulaisihminen siellä kaukana Itä-Suomessa, tyyppi ja Miukumaan mami. Ilman teitä olisin luultavasti jo lyönyt pääni seinästä läpi naapuriin.

Et sitte kertonu miten fiksu olin vuoden
viimeisenä päivänä? Soitin sitä kelloa
ihan ite!
Meillä ei kukaan ole pissannut pitkin seiniä kahteen päivään. Siinä on enemmän aihetta juhlaan, kuin missään vuoden vaihtumisessa. :D

Nyt alkanut vuosi on meillä toivottavasti täynnä keskenään toimeen tulevia kissoja ja hyvin nukuttuja öitä. Kissojen määrää tekisi mieli kasvattaa yhdellä, mutta koska Penan palleista ei vielä päästy, ei meille kolmatta vielä tule. Sitten joskus, kun Penan hormoneista ei ole vaaraa, voidaan tämä haave ottaa uuteen käsittelyyn. Eipä silti, meillä tulee menemään melkoinen summa rahaa uusiin patjoihin, tyynyihin, kiipeilypuihin ja leluihin, jotka Penan innokkaan merkkailun seurauksena haisevat vahvasti kollille, niin senkin puolesta parempi unohtaa kissahaaveet toistaiseksi. :D

Toivomme teille kaikille hyvää vuotta 2018, olkoon se parempi, kuin mikään tähän astisista ja ihan vähän huonompi, kuin sitä seuraava! 

-ihminen, Pena ja Punkku

14 kommenttia:

  1. Sä oot Pena koetellut nyt vähän liikaa ihmisen ja Punkun hermoja; otathan tämän vuoden kiltimmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan mä oon kiltti, minkä mä sille mahdan, jos muilla on huonot hermot?
      -Pena

      On se jo paljon kiltimpi, mä annoin sille just turpaan yks ilta, eikä se ees yrittäny syödä mua sen jälkeen!
      -Punkku

      Poista
  2. Hyvä, että pystyin olemaan avuksi näin matkankin päästä 😀 - P
    Nyt on varmaan jo Penan hormoonit tasaantuneet ja pojat saa taas jatkaa rauhaisaa yhteiseloa uuden vuoden alkajaisiksi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että rauha on palannut tähän valtakuntaan. Harmi vaan, että Rinsessa ei ymmärrä pysyä poissa ikkunan takaa, kun Rinsessan ilmaantuminen välillä meinaa vähän kiristellä poikien välejä vieläkin.

      Poista
  3. Jo on ollut rankka vuosi teillä, ja ihmisellä pitkä pinna. Edessä on onneksi rauhaisampi vuosi. Kauanko edellisen implantin vaikutus kesti? Toivotaan, että Pena pääsee vielä joskus romanttiselle tapaamiselle tytön kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni Pena alkoi esittää ensimmäisiä kollimaisia piirteitä suunnilleen 14 kuukauden kohdalla implantin jälkeen. Siinä oli sellainen piiiiitkä suht tasainen kausi, jolloin implantin hiipumisen huomasi lähinnä mouruamisesta ja satunnaisista Punkun selkään kiipeämisistä. Täällä Ruotsissahan koko homma sitten repesi käsiin, kun on nuo ulkokissat ikkunoiden takana juoksemassa, enpä osannut ennalta aavistaa, että niistä voi tällaisiakin ongelmia tulla.
      Olen melko varma, että luovutan noiden romanttisten treffien suhteen, ja Pena saa siirtyä kastraattikerhoon heti sopivan tilaisuuden tullen. Liian rankkaa tuo kollittelu niin Penalle, kuin mulle ja Punkullekin. Vaiks oishan sellanen pikku-Pena aika kiva. :)

      Poista
  4. Kiitos pitkästä postauksesta! On ollut aika rankkaa :-(( Mutta hei, kumpikin kissa elossa! Sepä vasta repisi, jos ei ois!

    Voihan kesärakkauspoikani! Toivotan paljon parempaa uutta vuotta, ja hyvä että teillä on toimivat tukipisteet olemassa. Ja toimiva implantti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaatten hyvä vaan. On ollut aika rankkaa, mutta ne on molemmat hengissä ja minäkin suunnilleen, niin silloinhan koko homma on toistaiseksi hyvin. :D

      Kurrrrrrrrrrrrrrrr... -Pena

      Poista
  5. Toivotaan, että vuodesta 2018 tulee kaikin puolin parempi ihan kaikille! :)

    VastaaPoista
  6. Voi noita kollitteluja, ikävää tuo on kyllä :( Mulla ei varmaan hermo kestäisi jos kissa pissaa joka paikkaan. Harmittaa ettei pentujutut toimineet ja tuo lääkäri oli tietämätön. Inhottavia juttuja :( Nyt vaan suunta kohta parempaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä ymmärrä mistä sitä voimaa lopulta tuli niin, että en itse hommannut jotain kuohitsemisvälineitä keskellä yötä jostain. Varmasti suurin osa voimista tuli ystäviltä, joille voi chateissa äristä ja murista ja naureskella Penan tempauksia.
      Lääkärireissu ei menny ihan putkeen, mutta nyt sekin jo lähinnä naurattaa. Sinne lääkäriasemalle ei kyllä mennä enää ikinä, jos ei ole ihan pakko.
      Kiitos, hyvää uutta ja parempaa vuotta myös teille! Toivottavasti Ruffen kontrollikäynnin tuloksena on hyviä asioita.

      Poista
  7. Auts, kyllä niin isot respektit yhä edelleen kaikille siitoskollien omistajille! :o On tuossa kestämistä, onneksi saitte apua implantista. Nyt tasaisempaa menoa toivotaan tälle vuodelle! :) Hieno juttu, että nuo vaaralliset aineet on tiedossa! Helpottaa anestesiajännitystä varmasti aikalailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä usko, että monikaan kolli on ihan niin vilkas ja villi, kuin mikä Penasta täällä tuli vieraiden kissojen pyöriessä nurkissa. Penan aiempi kollittelu oli tähän verrattuna melkeinpä lomaa. Onneksi nuo ajat on nyt takana, ja meillä on taas ihanan rauhallinen ja melkein leikkisä sylikissa sen hormonihirviön tilalla. :D

      Poista

Tähän saapi kertoa mitä on mieltä meidän höpinöistä! :)