29.9.2018

Hyvää synttäriä Punkku!

Kolme vuotta sitten Turussa maailmaan putkahteli pieni somppupentu toisensa perään. Tiesin kyllä, että lähellä asuvalla kasvattajalla perhe kasvoi, mutta en siinä vaiheessa tiennyt, että pian meidänkin perhe kasvaisi! Siitä pentueesta meille tuli se kaikkein ihanin ja valloittavin rämäpää, punainen pieni höntsäntyyrä Punkku. Minun pieni vahinkopentuni* Punkku täyttää tänään kolme vuotta, onnea rakas pieni tuholaiseni!
"Siis mitä? Ai kolme jo? Oonpa mä jo vanha!"

Tänään aamujumpattiin näin.
Hyvää synttäriä Punkku punainen, rakas karvapallero hupsuinen!


Toivottavat ihminen ja Pena.

*Punkku oli siis vanhinko meille, ei kissavanhemmilleen tai kasvattajalleen, heille kaikki tämä oli täysin suunniteltua. Punkun omalta sivulta voi lukea tarkemmin miksi Punkku on meidän vahinko, jos tarinaa jo ei etukäteen tiennyt!

20.9.2018

Ilon ja onnen päivä!

Tänään meidän postiluukusta putosi mainosten lisäksi sisään valkoinen kirjekuori, joka tuoksui taivaalliselta. Oltais voitu haistella sitä vaikka koko päivän, mutta ihminen tuli kotiin ja otti kuoren pois. Kiitti, kun ei oltu riuhdottu kuorta auki. 

Lopulta ihminen avasi kuoren ja mikä ihanuus! Kuoressa oli pieni pussillinen iloa, maailman parasta vihreää, ihan tuoretta kissanminttua!




Kiitos tästä mahtavasta arvontavoitosta Ame ja Tuike!




Illalla ihminen yhtäkkiä huijas meidät pois keittiöstä. Keittiön ovien alta alkoi tulla ihania tuoksuja olkkariin ja eteiseen. Yritin kovasti avata keittiön ovia, mutta ihminen oli muistanut laittaa ne lukkoon. Lopulta ovet aukesivat ja mikä meitä odottikaan! Onni, kupillinen onnea kummallekin! Katsokaa mikä herkkupala, ihan ihka-aito possun sydän! 



Siitä on yli vuosi, kun tätä herkkua on saatu maistella, onneksi sitä riitti pakkaseenkin moneksi päiväksi. 

Ihminen kerto, että meidän kylälle on kesällä auennut pieni lihakauppa, ja pari viikkoa sitten ihminen viimein rohkaisi mielensä ja kävi kysymässä saisiko kaupan kautta tilattua possun sydäntä. Tilaus onnistui, ja tänään ihminen haki neljä ihanaa sydäntä meille ruuaksi. Lupasi kysellä seuraavaksi myös lampaan sydäntä, sellasesta me ei oltu ennen ees kuultu, mutta kelpais kyllä sekin varmaan. Ja kanan kivipiirakin ois kiva ylläri. 



Koska ihminen oli meille kiltti, niin pakko kai sille on antaa tilaa mainostaa...


Meillä on menossa kulttuuriviikot, hakivat Stora Le aiheisia kuvia valokuvanäyttelyyn.
Kaivoin arkistoista kuvan vuodelta 2012 ja tuossa se nyt tönöttää, keskellä yläriviä!!!



Hauskaa loppuiltaa ja mukavaa lähestyvää viikonloppua toivottaa kaikille Punkku, the red hurricane!