Silloin, kun me lähdettiin tänne Ruotsiin oltiin kaikki ihan innoissaan, kun tiedettiin, että meidän koti ois maantasalla ja takana ois pieni piha ihan vaan meille. No, aika pian lähti karu totuus paljastumaan, meidän koti toki oli juuri sellainen, kuin pitikin olla, mutta ihan kamalia ongelmia alkoi ilmaantua aika pian muuton jälkeen pihakissojen muodossa.
Pojat tulivat alkuun hyvin toimeen keskenään, kaikki oli melko ok, mutta pian alkoi meidän ikkunan takana käydä Rinsessa, joka sai poikien välit tulehtumaan siihen pisteeseen, että alkoi tuntua ihan idioottimaiselta ratkaisulta koko Ruotsiin lähtö.

Implantin jälkeen ensimmäinen kuukausi tai vähän yli oli aivan kamalaa, pojat riiteli enemmän kuin ikinä, kerran sain minäkin vähän hampaasta osumaa, kun menin Penan ja ikkunan väliin laskemaan verhoa, jotta Pena ei enää näkisi Rinsessaa, joka hakkasi ikkunaa ja huusi kuin kipeä näätä murhanhimoissaan ulkona. Nätti pieni arpi somistaa toista kulmakarvaa vieläkin. Vähän kannattaa katsoa mihin päänsä tunkee. :D HUOM!!! Pena ei tarkoituksella siis hyökännyt mun päälle, vaan ihan itse aiheutin arpeni, kun laitoin pääni liian lähelle syljen lennätystä!

Olin jo järjestämässä matkoja ja majoitusta toiselle pojista Suomeen, kun sain kunnon flunssan, ja jouduin olemaan pari viikkoa kotona. Tuon parin viikon aikana sain uutta ymmärrystä poikien riidoista, ja edelleen ne selvästi liittyivät ulkona riekkuvaan Rinsessaan, mutta Punkku myös hyökkäili Penan päälle toisinaan ihan yllättäin. Näiden hyökkäysten vuoksi varasin Punkulle ajan isoon geehen tohtorille, jotta katsottaisiin onko poika kunnossa, ja lähestulkoon kaikki olikin kunnossa, mitä nyt alaleuka on ahdas, ja pari hammasta vähän vinossa. Punkulla oli silloin ientulehdus, johon sai särkylääkkeen ja ehkä jotain muutakin, en enää niin muista, mutta tuon käynnin jälkeen tilanne rauhoittui aika hyvin, ja aloinkin miettiä, että jos muutettaisiinkin yläkertaan, jonne pihakissat ei pääse ikkunan taakse riekkumaan. Pian kävinkin jo puhumassa mahdollisuutta muuttoon tuolla vuokrafirmassa, ja sain erikoisluvan hakea uutta asuntoa ennen, kuin vanhassa tuli vuosi täyteen. Aika pian siitä sain tietää, että asunto yläkerrasta olisi tarjolla kesäkuun alussa, ja toki tartuin tarjoukseen välittömästi. Nyt asutaan pihan toisella puolella yläkerrassa, eikä meidän ikkunan takana rieku muut kuin pikkulinnut ja harakat. Pojat on taas kavereita, ja elämä on asettunut uomiinsa, vain olohuoneen verhoja ei saa sulkea, silloin meille astuu pelko, eivätkä pojat uskalla liikkua vapaasti. Olohuoneen ikkunan takana Rinsessa enimmäkseen kävi riekkumassa tuolla alakerrassa, pojat muistavat sen hyvin. Toivottavasti joskus vielä meilläkin voidaan laittaa verhot kiinni ilman, että pelko tulee kylään.
Näiden vaikeuksien henkisestä kuormasta en taatusti olisi selvinnyt ilman ystävien apua, erityiskiitokset (ei missään erityisessä järjestyksessä!) Tassulinnaan, Miukumaahan, 12 tassun terapiaan, Karvaformuloille sekä molempien poikien kasvattajille. Kiitos, että jaksoitte kuunnella ja olla avuksi näiden murheiden aikana!
Hyvää viikkoa kaikille toivottaa ihminen!
Iso gee = Göteborg
Kyllä ihmisellä oli murhetta ja harmitti, kun oli niin kaukana avusta. Onneksi yläkerrasta löytyi kuitenkin ratkaisu. Mietin tuota olkkarin verhoa; onko ne samat verhot kuin alakerrassa, voisiko ihan uusilla, erivärisillä verhoilla, olla helpotusta pelkoon?
VastaaPoistaUudet verhot on tarkoitus vaihtaa ikkunaan, pitäs vaan saada sellaiset, joissa on näille tyhmille ruottalaisille tangoille sopiva kuja ylhäällä, ja joissa leveys riittää koko matkalle. Verhoja on, mutta ei täytä kumpaakaan vaatimusta mitkään niistä... Verho-ostoksille vissiin ois pakko mennä.
PoistaHui hurrrrjaa. TOivottavasti teille palannut rauha on ja pysyy. Isot tsempit täältä kiskattityttöjen valtakunnasta.
VastaaPoistaSamaa toivotaan, että rauha on ja pysyy, sitten en enää tiedä mitä tehdä, jos epäsopu tekee paluun.
PoistaOnneksi tuo muutto toi ratkaisun ja teillä on taas rauha maassa. Kiva kun voimme olla avuksi näin virtuaalisesti, vaikka aika orpo olo sitä on, kun ei pääse konkreettisemmin auttamaan.
VastaaPoistaTassulinnan ehdotus uusista verhoista voisi olla toimiva 😀
On kyllä ihan ihmeellistä miten helposti lopulta siitä kaikesta huolesta ja murheesta pääsi ohi, käytti vaan viikon kesälomasta tavaroiden kantamiseen pihan toiselta puolelta toiselle. :) Onneks täällä oli kantoapua, ettei sitä sentään tarvinnut virtuaalisesti yrittää teiltä saada. :D
PoistaOnneksi löysitte ratkaisun tilanteeseen ja pojista tuli taas kavereita!
VastaaPoistaNiinpä! Ois se ollu ihan kamalaa, jos olis joutunut jotain loppuelämän mittaista ratkaisua toiselle näistä otuksista miettimään.
PoistaHuh huh! Onneksi muutto auttoi asiaan ja elämä asettui uomiinsa. Todella hurja kurja kokemus. Hyvä kun jaoit, ehkä joku saa ja löytää tämän jutun avulla ratkaisun mahdollisiin ongelmiinsa.
VastaaPoistaMonta kertaa tätä kirjoittanut ja kirjoittanut uudestaan, nyt tuli vihdoin julkaisukelpoista tekstiä. Ehkä tästä joskus on jollekin apua, vaikka toivon, että kukaan ei joudu samanlaisen tilanteen eteen ikinä.
PoistaTuollaiset eläinlääkärikokemukset ovat aina harmillisia. Luulisi että implantin laittokin on aika perusjuttuja, meilläkin ne on saatu nätisti noille karvasukkuloille eli freteille, vaikka lantin ja sen vaatiman neulan koko suhteessa eläimeen on vähän eri luokkaa. Mutta onneksi siitä on ollut apua, vaikka se menikin sisään vähemmän tyylipuhtaasti! Ja että prinsessakin jäi sitten edellisen ikkunan taakse.
VastaaPoistaOli kyllä sellanen lekuri, että huh huh. Penan eka implantti laitettiin Turussa, ja meni niin nätisti paikalleen, että en tainnu heti edes tajuta, että koko homma oli niin helposti tehty. On se aika hurjan kokonen neula kissaankin työnnettäväks, mutta fretin rinnallahan se on ihan järjettömän kokoinen neula! Iiks!
PoistaRinsessa jäi pihalle pyörimään, mutta meidän vanhassa asunnossa on nyt kissoja ja koiria, niin ei Rinsessa Räyhänhenki taida enää pahemmin uskaltaa sinne ikkunalle häiriköimään. Alkuun oli kuulemma pyrkinyt sisälle asti sinne kissojen ja koirien joukkoon kylään, mutta nopeat lähdöt oli tullut.
Voi sentään, mutta tiedän kokemuksesta, että jokin ulkopuolinen häiriö kuten tuo kissa ikkunan takana saa kissat pois tolaltaan ja ehkä hakevat omaan pelkoonsa syyn kaveristaan.
VastaaPoistaMeillä kilppari Fanny sai aina joskus tuollaisen raivarin ja kävi oman isänsä päälle. Aina ei syyt selvinneet, mutta yleensä meillä oli ja on ollut sopu kissojen kesken.
Tsemppiä sinne teille ja tosiaan tuo Tassulinnan ehdotus verhojen vaihdosta voisi olla hyvä juttu.
En olis ikinä osannut edes ajatella, että joku ikkunan takana keikistelevä Rinsessa voi aiheuttaa niin paljon harmia meillä sisällä, mutta näköjään voi. Onneks ei enää pääse meitä kiusaamaan!
PoistaOn teillä kyllä ollu koettelemus. Onneksi nyt menee paremmin!
VastaaPoistaNyt on mukavaa, kun pojat makoilee tuossa vierekkäin ja tuhisevat hiljaa unissaan, eivät taida enää edes uneksia Rinsessa Räyhänhengen seikkailuista.
PoistaHerranjestas, en ole kuullutkaan näistä tapahtumista! Onneksi teillä on nyt paremmin.
VastaaPoistaEihän näistä kovin moni ole tätä ennen kuullut, kun en ole saanut tänne kirjoitettua ja muutenkin tulee huonosti pidettyä yhteyksiä ihmisiin.
PoistaPenalta erikoisterkut, sanoo, että voisit tulla meille kylään, hän vois pusutella mielellään. :)
Onpa teillä ollut rankat ajat! :/ Muutto taisi olla ainoa oikea vaihtoehto. Meilläkin noita ulkokissoja pyörii, enkä ihmettelisi yhtään, vaikka osa Mimmin ja Alfredin riidoista johtuisi juuri niistä. Tosi kurjaa kaikkien kannalta. Onneksi Pena ja Punkku pärjäävät taas keskenään ja toivottavasti pelko ei kauaa enää vieraile teillä! <3
VastaaPoistaKyllä ehdottomasti muutto oli se, mikä tilanteen sai rauhoittumaan. Rinsessaa yritin häätää vaikka millä karkoitteilla, mutta ei se niistä välittänyt, en usko, että olis edes pihan eristäminen verkkoaidalla auttanut tilanteeseen, kun siinä olisi näkö- ja ääniyhteys kuitenkin säilyneet.
PoistaSaattaapa hyvinkin olla, että Mimmi ja Alfred joutuvat riitoihin pihakissojen takia. Harmi, että ihmiset ei ymmärrä minkälaisia ongelmia niiden vapaana kulkevat karvapallerot saa ihmisten kodeissa aikaan.
Nuo on kyllä ikäviä juttuja, kun kaverustenn välit menemät ruttuun. Meilläkin oli vielä vuosi sitten samaa hommaa, ei tosin talouden ulkopuolisista kissoista johtuen.
VastaaPoistaOnneksi teilläkin välit paranivat, ja toivottavasti joskus unohtuu moiset ikkunapelot :)
Ärsyttää niiiiiin kovin kun ulkokissojen omistajat eivät ota tätä huomioon!! On todella yleistä, että ulkona liikkuva kissa tulehduttaa talouden kissojen välit pahastikin. :( Onneksi teillä toimi tuo ratkaisu ja Punkun tulehduskin tuli huomattua siinä yhteydessä ja sai tarvittavat lääkkeet. ♥
VastaaPoistaToivottavasti tosin nyt kierre ei mene siihen, että teidän asuntoon muuttaneiden eläinten välit ajautuu samaan tilanteeseen. :(