12.11.2018

Muuttojuttu

Silloin, kun me lähdettiin tänne Ruotsiin oltiin kaikki ihan innoissaan, kun tiedettiin, että meidän koti ois maantasalla ja takana ois pieni piha ihan vaan meille. No, aika pian lähti karu totuus paljastumaan, meidän koti toki oli juuri sellainen, kuin pitikin olla, mutta ihan kamalia ongelmia alkoi ilmaantua aika pian muuton jälkeen pihakissojen muodossa.
Pojat tulivat alkuun hyvin toimeen keskenään, kaikki oli melko ok, mutta pian alkoi meidän ikkunan takana käydä Rinsessa, joka sai poikien välit tulehtumaan siihen pisteeseen, että alkoi tuntua ihan idioottimaiselta ratkaisulta koko Ruotsiin lähtö.
Viime vuonna vähän ennen joulua varasin Penalle ajan pallienpoistoon, mutta eläinlääkäriin tutustuttuani vastaanotolla tulin siihen tulokseen, että en uskaltanut antaa leikata, tässä tilanteessa soitin myös Penan kasvattajalle, ja sain tosi hienoa apua, valmiita kysymyksiä, mitä eläinlääkäriltä kysyn. En saanut oikein kunnollisia vastauksia, joten päädyin implanttiin, koska kollittelu oli pakko kuitenkin saada loppumaan. Hirvitti ajatus, että antaisin nukuttaa Penan tietämättä onko joku koko nukutuksen ajan valmiina antamaan lisähappea, jos tuleekin nukutusainereaktio, ei se eläinlääkäri osannut edes sanoa, onko heillä siellä olemassa lisähappea vai ei... Implantin laittokin meni niin huonosti, että teki mieli kävellä ulos vastaanotolta ilman implanttia, mutta lopulta kahden ihmisen voimin osasivat implantin pistää pojan niskaan, kolmena kappaleena se sinne meni kolmannella tai neljännellä pistolla. Vieläkin hirvittää, kun tulee ajatuksiin se epävarmuus ja ylimielisyys, jonka sillä vastaanotolla kohtasin. Ei enää ikinä tuohon paikkaan, jos ei ole niin akuuttijuttu, että on kertakaikkiaan pakko. 
Implantin jälkeen ensimmäinen kuukausi tai vähän yli oli aivan kamalaa, pojat riiteli enemmän kuin ikinä, kerran sain minäkin vähän hampaasta osumaa, kun menin Penan ja ikkunan väliin laskemaan verhoa, jotta Pena ei enää näkisi Rinsessaa, joka hakkasi ikkunaa ja huusi kuin kipeä näätä murhanhimoissaan ulkona. Nätti pieni arpi somistaa toista kulmakarvaa vieläkin. Vähän kannattaa katsoa mihin päänsä tunkee. :D HUOM!!! Pena ei tarkoituksella siis hyökännyt mun päälle, vaan ihan itse aiheutin arpeni, kun laitoin pääni liian lähelle syljen lennätystä!
Alkuvuodesta harkitsin jo vakavasti poikien erottamista toisistaan. Monet illat ja yöt meni tilannetta miettiessä ja vahtiessa, että pojat eivät syö toisiaan. Penan kollittelu paisui ihan uusiin mittoihinsa implantin toimintaa odotellessa, ja Punkkukaan ei tilanteissa mikään enkeli ollut, välillä oli pakko erottaa pojat työpäivien ajaksi, kun oli niin isoja riitoja, että pelkäsin näiden tappavan toisensa.
Olin jo järjestämässä matkoja ja majoitusta toiselle pojista Suomeen, kun sain kunnon flunssan, ja jouduin olemaan pari viikkoa kotona. Tuon parin viikon aikana sain uutta ymmärrystä poikien riidoista, ja edelleen ne selvästi liittyivät ulkona riekkuvaan Rinsessaan, mutta Punkku myös hyökkäili Penan päälle toisinaan ihan yllättäin. Näiden hyökkäysten vuoksi varasin Punkulle ajan isoon geehen tohtorille, jotta katsottaisiin onko poika kunnossa, ja lähestulkoon kaikki olikin kunnossa, mitä nyt alaleuka on ahdas, ja pari hammasta vähän vinossa. Punkulla oli silloin ientulehdus, johon sai särkylääkkeen ja ehkä jotain muutakin, en enää niin muista, mutta tuon käynnin jälkeen tilanne rauhoittui aika hyvin, ja aloinkin miettiä, että jos muutettaisiinkin yläkertaan, jonne pihakissat ei pääse ikkunan taakse riekkumaan. Pian kävinkin jo puhumassa mahdollisuutta muuttoon tuolla vuokrafirmassa,  ja sain erikoisluvan hakea uutta asuntoa ennen, kuin vanhassa tuli vuosi täyteen. Aika pian siitä sain tietää, että asunto yläkerrasta olisi tarjolla kesäkuun alussa, ja toki tartuin tarjoukseen välittömästi. Nyt asutaan pihan toisella puolella yläkerrassa, eikä meidän ikkunan takana rieku muut kuin pikkulinnut ja harakat. Pojat on taas kavereita, ja elämä on asettunut uomiinsa, vain olohuoneen verhoja ei saa sulkea, silloin meille astuu pelko, eivätkä pojat uskalla liikkua vapaasti. Olohuoneen ikkunan takana Rinsessa enimmäkseen kävi riekkumassa tuolla alakerrassa, pojat muistavat sen hyvin. Toivottavasti joskus vielä meilläkin voidaan laittaa verhot kiinni ilman, että pelko tulee kylään.  

Näiden vaikeuksien henkisestä kuormasta en taatusti olisi selvinnyt ilman ystävien apua, erityiskiitokset (ei missään erityisessä järjestyksessä!) Tassulinnaan, Miukumaahan, 12 tassun terapiaan, Karvaformuloille sekä molempien poikien kasvattajille. Kiitos, että jaksoitte kuunnella ja olla avuksi näiden murheiden aikana!

Hyvää viikkoa kaikille toivottaa ihminen!

Iso gee = Göteborg

22 kommenttia:

  1. Kyllä ihmisellä oli murhetta ja harmitti, kun oli niin kaukana avusta. Onneksi yläkerrasta löytyi kuitenkin ratkaisu. Mietin tuota olkkarin verhoa; onko ne samat verhot kuin alakerrassa, voisiko ihan uusilla, erivärisillä verhoilla, olla helpotusta pelkoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet verhot on tarkoitus vaihtaa ikkunaan, pitäs vaan saada sellaiset, joissa on näille tyhmille ruottalaisille tangoille sopiva kuja ylhäällä, ja joissa leveys riittää koko matkalle. Verhoja on, mutta ei täytä kumpaakaan vaatimusta mitkään niistä... Verho-ostoksille vissiin ois pakko mennä.

      Poista
  2. Hui hurrrrjaa. TOivottavasti teille palannut rauha on ja pysyy. Isot tsempit täältä kiskattityttöjen valtakunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivotaan, että rauha on ja pysyy, sitten en enää tiedä mitä tehdä, jos epäsopu tekee paluun.

      Poista
  3. Onneksi tuo muutto toi ratkaisun ja teillä on taas rauha maassa. Kiva kun voimme olla avuksi näin virtuaalisesti, vaikka aika orpo olo sitä on, kun ei pääse konkreettisemmin auttamaan.
    Tassulinnan ehdotus uusista verhoista voisi olla toimiva 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihan ihmeellistä miten helposti lopulta siitä kaikesta huolesta ja murheesta pääsi ohi, käytti vaan viikon kesälomasta tavaroiden kantamiseen pihan toiselta puolelta toiselle. :) Onneks täällä oli kantoapua, ettei sitä sentään tarvinnut virtuaalisesti yrittää teiltä saada. :D

      Poista
  4. Onneksi löysitte ratkaisun tilanteeseen ja pojista tuli taas kavereita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ois se ollu ihan kamalaa, jos olis joutunut jotain loppuelämän mittaista ratkaisua toiselle näistä otuksista miettimään.

      Poista
  5. Huh huh! Onneksi muutto auttoi asiaan ja elämä asettui uomiinsa. Todella hurja kurja kokemus. Hyvä kun jaoit, ehkä joku saa ja löytää tämän jutun avulla ratkaisun mahdollisiin ongelmiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta kertaa tätä kirjoittanut ja kirjoittanut uudestaan, nyt tuli vihdoin julkaisukelpoista tekstiä. Ehkä tästä joskus on jollekin apua, vaikka toivon, että kukaan ei joudu samanlaisen tilanteen eteen ikinä.

      Poista
  6. Tuollaiset eläinlääkärikokemukset ovat aina harmillisia. Luulisi että implantin laittokin on aika perusjuttuja, meilläkin ne on saatu nätisti noille karvasukkuloille eli freteille, vaikka lantin ja sen vaatiman neulan koko suhteessa eläimeen on vähän eri luokkaa. Mutta onneksi siitä on ollut apua, vaikka se menikin sisään vähemmän tyylipuhtaasti! Ja että prinsessakin jäi sitten edellisen ikkunan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä sellanen lekuri, että huh huh. Penan eka implantti laitettiin Turussa, ja meni niin nätisti paikalleen, että en tainnu heti edes tajuta, että koko homma oli niin helposti tehty. On se aika hurjan kokonen neula kissaankin työnnettäväks, mutta fretin rinnallahan se on ihan järjettömän kokoinen neula! Iiks!
      Rinsessa jäi pihalle pyörimään, mutta meidän vanhassa asunnossa on nyt kissoja ja koiria, niin ei Rinsessa Räyhänhenki taida enää pahemmin uskaltaa sinne ikkunalle häiriköimään. Alkuun oli kuulemma pyrkinyt sisälle asti sinne kissojen ja koirien joukkoon kylään, mutta nopeat lähdöt oli tullut.

      Poista
  7. Voi sentään, mutta tiedän kokemuksesta, että jokin ulkopuolinen häiriö kuten tuo kissa ikkunan takana saa kissat pois tolaltaan ja ehkä hakevat omaan pelkoonsa syyn kaveristaan.
    Meillä kilppari Fanny sai aina joskus tuollaisen raivarin ja kävi oman isänsä päälle. Aina ei syyt selvinneet, mutta yleensä meillä oli ja on ollut sopu kissojen kesken.
    Tsemppiä sinne teille ja tosiaan tuo Tassulinnan ehdotus verhojen vaihdosta voisi olla hyvä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olis ikinä osannut edes ajatella, että joku ikkunan takana keikistelevä Rinsessa voi aiheuttaa niin paljon harmia meillä sisällä, mutta näköjään voi. Onneks ei enää pääse meitä kiusaamaan!

      Poista
  8. On teillä kyllä ollu koettelemus. Onneksi nyt menee paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on mukavaa, kun pojat makoilee tuossa vierekkäin ja tuhisevat hiljaa unissaan, eivät taida enää edes uneksia Rinsessa Räyhänhengen seikkailuista.

      Poista
  9. Herranjestas, en ole kuullutkaan näistä tapahtumista! Onneksi teillä on nyt paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän näistä kovin moni ole tätä ennen kuullut, kun en ole saanut tänne kirjoitettua ja muutenkin tulee huonosti pidettyä yhteyksiä ihmisiin.
      Penalta erikoisterkut, sanoo, että voisit tulla meille kylään, hän vois pusutella mielellään. :)

      Poista
  10. Onpa teillä ollut rankat ajat! :/ Muutto taisi olla ainoa oikea vaihtoehto. Meilläkin noita ulkokissoja pyörii, enkä ihmettelisi yhtään, vaikka osa Mimmin ja Alfredin riidoista johtuisi juuri niistä. Tosi kurjaa kaikkien kannalta. Onneksi Pena ja Punkku pärjäävät taas keskenään ja toivottavasti pelko ei kauaa enää vieraile teillä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ehdottomasti muutto oli se, mikä tilanteen sai rauhoittumaan. Rinsessaa yritin häätää vaikka millä karkoitteilla, mutta ei se niistä välittänyt, en usko, että olis edes pihan eristäminen verkkoaidalla auttanut tilanteeseen, kun siinä olisi näkö- ja ääniyhteys kuitenkin säilyneet.
      Saattaapa hyvinkin olla, että Mimmi ja Alfred joutuvat riitoihin pihakissojen takia. Harmi, että ihmiset ei ymmärrä minkälaisia ongelmia niiden vapaana kulkevat karvapallerot saa ihmisten kodeissa aikaan.

      Poista
  11. Nuo on kyllä ikäviä juttuja, kun kaverustenn välit menemät ruttuun. Meilläkin oli vielä vuosi sitten samaa hommaa, ei tosin talouden ulkopuolisista kissoista johtuen.
    Onneksi teilläkin välit paranivat, ja toivottavasti joskus unohtuu moiset ikkunapelot :)

    VastaaPoista
  12. Ärsyttää niiiiiin kovin kun ulkokissojen omistajat eivät ota tätä huomioon!! On todella yleistä, että ulkona liikkuva kissa tulehduttaa talouden kissojen välit pahastikin. :( Onneksi teillä toimi tuo ratkaisu ja Punkun tulehduskin tuli huomattua siinä yhteydessä ja sai tarvittavat lääkkeet. ♥

    Toivottavasti tosin nyt kierre ei mene siihen, että teidän asuntoon muuttaneiden eläinten välit ajautuu samaan tilanteeseen. :(

    VastaaPoista

Tähän saapi kertoa mitä on mieltä meidän höpinöistä! :)