6.1.2019

Panomatkalla

Viime vuoden viimeisenä perjantaina meillä oli jotain outoa ilmassa. Ihminen oli ihan höpsö, se pakkas jotain laukkua, ja se hyöri ja se pyöri ja se rutisti ja se venutti ja se sössötti ja se hermoili. Ja se tuli töistä ekan tunnin jälkeen kotiin, kun ei se pystyny siellä keskittymään.
Päivä kun alkoi kääntyä iltapäiväksi ihminen rutisteli vielä kovemmin, sitten sen puhelin soi monta kertaa ja pian sitten soi meidän ovikello. Ovesta tuli sellanen iso setä, joka puhu pelkkää enkkua, ja sillä oli mukana koppa. Mun pesä laitettiin sinne koppaan, ja kun mä tietty menin katsomaan miks mun pesä meni sinne, ni huomasinki yhtäkkiä olevani kopassa jumissa. Olin niin ihmeissäni, et en ees ehtiny huutamaan yhtään.
Huijasivat koppaan!
Hetken ihminen jutteli sen ison sedän kanssa siin jotain ja sit tapahtu jotain kamalaa! Se iso setä otti kopan, jossa mä siis olin vielä sisällä, ja sen ihmisen pakkaaman laukun, ja sit mua vietiin. Ihminen tuli sen ison sedän kanssa ulos ja käveli mun vieressä parkkipaikalle. Parkkipaikalla se huuteli mulle vielä, että pitää olla kiltti ja tulla terveenä takasin. Varoiks siinä sit huutelin takas, ja lupasin tulla kunnolla takas ja olla nätisti. En tajunnu yhtään miks tollasia piti huudella. Pian se iso setä sit nosti mut kopassa autoon ja sit mentiin. Olin sen ison sedän kanssa tosi pitkään autossa, ja sit tultiin perille johonki vieraaseen paikkaan, mikä haisi kissoille tosi paljon. Mä sain siellä oman asunnon alakerrasta, ne muut kissat oli yläkerrassa. Kerran mä tapasin ne kaikki kuus, mut muuten sain vaan tehdä tuttavuutta kahden kanssa.
Ne kaks oli tyttöjä, ekana iltana mä otin niihin vähän lähikontaktia, mut loppuajan mä sit enimmäkseen makoilin ikkunalaudalla kyttäämässä tipuja. Ne likat kävi kyllä vähän väliä pyllistelemässä mulle, mutta ei mua niin jaksanu kiinnostaa. Aika paljon helpommalla pääsin, ku vaan laitoin silmät kiinni ja nukuin, tai käänsin katseen kohti ikkunaa.
Ihminen oli pakannu mulle mun omaa ruokaa mukaan, mutta enhän mä sitä suostunu syömään, ku niiden likkojen ruoka tuoksu paremmalta. En silti onnistunu lihoamaan matkalla, vaan oon vähän jopa laihtunu. Ainakin silmämääräisesti sanoo ihminen.
Siis se tulee kotiin vielä joskus? Epistääää!
Eilen mä sit tulin kotiin, se iso setä toi mut taas sillä autolla. Penska on mulle vähän kiukkunen, sitä kai harmittaa, kun se ei enää saa ihmisen ihan koko huomiota vaan itelleen, mut ei se ny enää ihan joka käänteessä ärise mulle, eilen se vielä sähisi ja suhisi ja ärisi joka kerta, ku ees yritin mennä samaan huoneeseen. Ihan nyt just tätä kirjoittaessa Penska tuli antaa mulle pusun. Ollaan kai taas välilöissä.

Tän verran voitiin eilen olla lähekkäin.
Tai siis aina, kun oli syötävää saatavilla kelpasin penskan kaveriks.
Ihminen saa musta migreeniä, ku mä haisen sen kyläpaikan kukkaistuoksuille niin kovasti. Monta kertaa mut on jo läästitty ihan märäks ja päälle on kaadettu kuplavettä, mutta ei mun tuoksut ihan niin vaan häivykään. Vähän pelkään, että joudun kohta kylpyyn. Yäk.

Hedelmällisin terkuin Pena.

P.S. Valitettavasti Penan kyläpaikasta (ei myöskään tapaamistaan kahdesta neidosta) meillä ei ole kuvia. Oletin toki, että kun kissani lähtee kylään, saisin sieltä edes yhden kuvan, ja vähän päivittäin raporttia, mutta yhtään kuvaa ei tullut, ja mitään päiväraportteja oli turha odottaa. Pari kertaa viikon aikana sain tiedon, että Pena yleensäkin on vielä hengissä, kun tarpeeksi monta kertaa jaksoin kysyä. Puhelimeen ei täällä ilmeisesti osata vastata. Naurattaa, ja itkettää tämä kommunikoinnin vaikeus, ei oikein tiedä kumpaa enemmän. Ainakin opin tästä sen, että jos tähän vielä ryhdytään, niin sopimukseen tulee pykälä, jossa velvoitetaan raportoimaan edes lyhyellä "kissasi on kunnossa" -viestillä kerran päivässä, jotta ei tarvitse ihan huolesta sairaaksi murehtia. Varmasti nytkään ei mitään syytä ollut murehtimiseen, sillä kuitenkin kyläpaikkana oli paikka, jossa nämä hommat on hallussa, mutta kun tämän ihmisen mieli on taipuva turhaan murheeseen, niin siksi tuo tuollainen ihan pieni viesti olisi ollut kultaakin kalliimpi ihan joka päivä. -ihminen

18 kommenttia:

  1. Ihanaa, että reissu on ohitte ja saa taas olla kotona omiensa kanssa. Oikein sopuisaa tätä vuotta teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihan parasta olla kotona!
      Sopuisaa vuotta myös teille!
      -P&P

      Poista
  2. Olipas sulla ihmeellinen viikko! Iso setä, automatka ja tyttöjä. Nyt pidetään kaikki varpaat pystyssä, että tärppäis kerrasta.
    Ruotsalaisilla on kyllä tapana, että viesteihin ei vastata samalla täsmällisyydellä kuin täällä Suomessa. Tässä tapauksessa se oli kyllä typerää. Kyllähän nyt kissaihmisen pitäisi tajuta, millainen huoli henkilökunnalla on omasta kissasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä ihan outoa olla vieraassa paikassa, ja sit vielä tyttöjen kanssa samassa paikassa. Onneks ihminen sentään eilen tajus pestä musta ne tyttöbakteerit pois!
      -Pena

      Poista
  3. Sulla on ollut kunnon reissu Pena! Miltä ne tirpat näyttivät toisaalla; oliko erilaisia? - Pepsi Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoja tirppoja oli, ei ollu ees papukaijoja, vaikka etelässä asti kävin.
      -Pena

      Poista
  4. Vai sellainen matka Penalle järjestettiin!
    Aikanaan tänne meille tulivat tyttökissat meidän Akun vieraaksi ja Aku oli niin iloinen saadessaan tyttöjä tänne omaan kotiin, että joskus ihan nauratti. Olihan Aku kerran viikon Pohjanmaalla ja se oli täydellinen floppi, Aku ihan masentui ja eipä siitä mitään sitten seurannut muuta kuin kissan laihtuminen, oli se koti-ikävä niin paha paikka.
    Ihmeellisiä ovat kissojen tunteet ❤️
    Hyvä Pena kun olet taas omassa tutussa kodissasi ja voihan niitä pikkukissojakin sitten tulla, jos on tullakseen. 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis kyllä ihmisen hermojen kannalta parempi, jos tytöt tulis meille, mutta kun tila on niin kovin rajallinen. Ei taitais Punkku viihtyä parin pyllistelevän neidon ja mouruavan Penan seurana (vaikka ei tuo siellä vieraissa ollut kuulemma oikein mourunnutkaan)...
      Pena on myös tosiaan silmämääräisesti laihtunut jonkin verran reissussa ja vieläkin nirsoilee vähän ruuan suhteen, sitten vasta maistuu, kun vaihtavat Punkun kanssa kippoja, luulee saavansa toista ruokaa, vaikka molemmilla on samaa. :D
      Hienoa olisi, jos pikkukisuja tulisi, mutta kyllä maailma pyörii ilmankin, jos niin sattuu, ettei tulekaan. Luultavasti kyllä niin käy, että ei tule, tai sitten on ihan älytön tuuri, jos eka ilta on heti ollut tuloksekas.

      Poista
  5. Toivottavasti kaikki meni hyvin ja odotetusti. Reipas oot ollut! - Samaa mieltä ihmisen kanssa: kommunikaatio pitää olla parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin mä ainaki reipas nukkuja ja tipujen tiiraaja. Nih.
      -Pena

      Poista
  6. Toivottavasti tärppäsi! :)

    Kommunikointiasiat on vähän haastavia, kun ihmiset on niin erilaisia. Toiselle ei välttämättä tule ollenkaan mieleen, että jotain pitäisi raportoida ja toinen sitten puree kotona huolissaan kynsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, oli kyllä niin kova hermojen koetus, että ei tiiä selviääkö uusinnasta hengissä, jos sellainen täytyy tehdä. :D
      Sen vielä ymmärtäiskin, jos toinen ei vaan hoksais raportoida mitään, mutta jos pihalla sovitaan, että periltä ilmoitetaan, että perille on päästy, niin sen verran edes voisi tehdä. Oli aika kurjat fiilikset, kun puheluun ja viesteihin ei vastattu, mieli kehitti ties mitä auto-onnettomuuksia ja muuta pahaa illan ratoksi. Eikä ne seuraavatkaan tiedonmurut kovin helpolla irronneet, ihan piti useamman viestin voimin anella kertomaan, että Pena on kunnossa. Lopulta annoin periksi, ja päätin, että no news is good news, vaikka pahaa teki olla tietämättä mitä on meneillään. Vaan kaikki me ollaan erilaisia, ja kaikilla meillä on omat tapamme toimia. Kaikesta oppii, tästäkin.

      Poista
  7. Teilläkin ois pitäny olla käytössä semmonen panokamera :'D Ainakun Muusa on ollut kollin kanssa olen päässyt omalta kotisohvalta katsomaan mitä nuoripari on oikein puuhaillut. Sitä oli ihan mielenkiintoista katsoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ois ollu kyllä ihan loistavaa jos sellanen ois ollu! Jos toiselle kierrokselle joudutaan, niin sitte pitää vaikka väkisin tunkea kamera mukaan, että saavat laittaa kuvaamaan. :D Tai ainakin voin yrittää tunkea.

      Poista
  8. Oi jännää, toivottavasti tärppää ja tulee paljon pikku-Penoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ei o saatu uutisia, pistää siis väkisinkin epäilemään, että tulosta ei heti ekalla kerralla ole saatu aikaiseksi.

      Poista
  9. Piti ihan lukee otsikko kahdesti, että katoinko oikein. xD Pena on vähään tyytyväinen kun ei peput enää kelvanneet. :D Oletko saanut uutisia, oliko onnistunut käynti? Kurjaa kyllä tuo, ettei mitään kuulunut reissun aikana. Vaikka kokenut kasvattaja, niin silti aina jänskättää kun oma mussu on maailmalla. Tai näin kuvittelisin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niitä uutisia lopulta sitten tuli, neljä pientä tuli maailmaan, yksi valitettavasti siirtyi sitten paremmille hiirestysmaille vain parin päivän ikäisenä.

      Poista

Tähän saapi kertoa mitä on mieltä meidän höpinöistä! :)