 |
Keimaileva Pantteri. |
Ihminen kerto mulle eilen sen vanhasta kaverista, jonka nimi on Pantteri. Tai oikeesti Pantterin nimi on Fred, mutta silloin kun se kävi ihmisen luona kylässä se oli Pantteri. Ihminen asui silloin tyypin kanssa jossain Irlandaadaassa pienessä omakotitalossa, jonka takapihalla asui paljon oravia, jotka myös kävi kylässä ihmisen luona syömässä pähkinöitä (harmi kun mä en ollu silloin vielä olemassa!).
 |
Halloweenin jälkeen maistui kurpitsa. |
 |
'Mä tulisin nyt syömään.' |
 |
'Kiitos, tosi hyvä kattaus!' |
Jossain vaiheessa ihminen ja tyyppi näki, että siellä niiden pihalla, aidan päällä kulki äärettömän kaunis musta kissa ja ihminen oli ihan onnessaan kutsumassa sitä kylään kun tyyppi sanoi, että ei mitään kissaa aleta paapoa. No, sitten eräänä päivänä kun ihminen oli töissä ja tyyppi ei ollut, sai ihminen tyypiltä sähköpostia ja mikäs siinä olikaan mukana - kyllä, kuva Pantterista ihmisen ja tyypin olohuoneessa istuskelemassa. Siitä päivästä alkoi ihmisen ja Pantterin välillä ystävyys, joka lopulta johti siihen, että mä olen tässä nyt. Ihmisellä on vieläkin kovasti ikävä Pantteria ja sitä harmittaa kun Pantterin ihmiset ei enää ole vastanneet sen sähköpostiin, jossa se on kysellyt kuulumisia.
 |
Pantteri harventaa puutarhaa. |
Siellä Irlandaadaassa on kuulemma ihan yleinen tapa, että kissat viettää paljon aikaa kylillä yksikseen ja niin teki tämä Pantterikin, mutta kun Pantteri löysi ihmisen ja tyypin kotiin, ei sen tarvinnut enää olla niin paljon yksin. Joskus Pantteri vietti kokonaisen viikonlopunkin siinä ihmisen ja tyypin hellässä huomassa, välillä kävi ulkona asioilla ja sitten tuli taas syliin tai vakionojatuolilleen nukkumaan.
 |
'Ei se ainakaan meidän sängyssä saa nukkua!' |
Siinä vaiheessa kun ihmiselle kävi selväksi, että Irlandaadaasta pitäisi lähteä muualle töiden perässä iski ihmiselle kova huoli Pantterin tulevaisuudesta ja ihminen jo suunnitteli, että tekisi tarvittavat jutut, jotta saisi Pantterin mukaansa, mutta ajatteli sitten, että koska Pantterilla selvästi on jo jossain koti, ei hän voisi Pantterin ihmisiltä viedä tätä ihanaa karvakasaa pois.
Tämä ihmisen ajatus Pantterin ihmisistä johti kaulapannan ja osoitekotelon hankintaan ja kun Pantteri taas kerran tuli kylään, laittoi ihminen sen kaulaan kaulapannan, josta roikkui pieni säiliö, jonka sisään ihminen laittoi lapun, jossa kertoi toivovansa Pantterin ihmisten ottavan yhteyttä. Seuraavana päivänä Pantteri oli taas tullut kylään, mutta kaulapanta oli hävinnyt - alkoi vimmainen odotus, tulisiko sähköpostia vai ei ja lopulta sitä tulikin. Sähköpostista selvisi, että Pantteri asui vain muutaman talon päässä ihmisen ja tyypin talolta siskonsa Gingerin ja ihmistensä Maryn ja Peterin kanssa. Ihminen sai luvan mennä käymään kylässä siellä ja kävikin vähän ennen kuin muutto pois Irlandaadaasta oli ajankohtainen. Vierailulla ihminen jätti Pantterin ihmisille muutaman esineen, jotka olivat Pantterille tärkeitä.
 |
Pantterin muhkea häntä. |
Vielä sinä päivänä kun ihminen muutti pois sieltä Irlandaadaasta, kävi Pantteri kylässä siinä pienessä talossa ja ihminen kertoo, että oli pillittänyt kuin pikkupentu sanoessaan hyvästejä Pantterille. Siitä päivästä alkaen ihminen alkoi etsiä tietoa erilaisista kissoista ja reilu vuosi myöhemmin oli päätös tehty - ihminen hankkisi itselleen abessinialaisen pojan heti kun sopiva hetki elämässä koittaisi, tästä meni vielä jonkin aikaa siihen, että ihminen vihdoin oli elämässä siinä pisteessä, että pystyi aloittamaan etsinnät ja no, tässä on tulos - mä istun täällä ihmisen sylissä kertomassa sille, että tää pitää kirjoittaa koko maailmalle luettavaksi.
Mä luulen, että me oltais Pantterin kanssa oltu tosi hyvät kaverit - oon saanu haistella Pantterin hajua yhdestä lelusta, jonka ihminen silloin pantterille teki ja hyvältähän tuo tuoksui ja oli myös hyvä lelu noin niinkuin leikkimismielessä.
Hauskaa päivää kaikille sanoo Pena, joka haluaisi tutustua Pantteriin tarkemmin.