365+1 Days of their lives, part 21

Meillä vaan täysinäiset pahvilaatikot lisääntyy, ja mikä kauheinta, meidät raahattiin eilen pois kotoa. Ollaan eilisestä asti oltu tyypin luona kylässä, ja täällä ollaan kuulemma vielä muutama päivä. Jotain outoo on meneillään, mutta siitä huolimatta näitä kuluneen viikon kuvia.

"Mä niin rakstan sua, rakas harjani"

"Ihan paras lelukissa! Mukava kantaa mukana kaikkialle!"

Wagner the Second: Oli ainaki näin iso hiiri!
Pena: Enpä taida uskoa...
The Dude: Wagner, sä oot ihan hassu! Se hiiri oli ainaki kaks kertaa noin iso!

Tältä ne nassut näyttää kun katsoo ruokakupista päin. :)

Projektin kolmas kännykkäkuva, yhtään ei pitäny tulla, mutta nyt on jo kolme.
Tässä me ollaan tyypin keittiön pöydällä, ja tyypillä on namia kädessä.

Torstain kuva olikin jo torstaina blogissa esillä, joten sitä ei nyt laitettu tähän uudestaan. Me palataan noihin laatikkojuttuihin varmasti ens viikolla joku päivä. Pitäkää hauskaa, sanovat Pena ja Punkku, jotka ovat hiukkasen ihmeissään tästä nykyisestä menosta.

Blogger Recognition Award

Koska olen äärimmäisen huono vastaamaan mihinkään haasteisiin, jos ne jäävät roikkumaan paria päivää pidemmäksi ajaksi, päätin vastata tähän Pikkupetojen Piivin lähettämään palkintohaasteeseen heti.

Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Olen kertonutkin blogin alkulähteistä jo aiemmin blogissa, tässä lainaus siitä tekstistä:

"Ennen kuin hankin kissan, etsin pitkään tietoa erilaisista roduista ja yleensäkin kissan omistamisesta lukemalla blogeja ja eri rotuyhdistysten sekä kissaliiton nettisivuja. Siinä vaiheessa kun päätös kissan hankinnasta varmistui, varmistui myös päätös siitä, että jossain on pakko päästä jakamaan julkisesti elämää kissan kanssa sillä ystäväpiirini on kovin pieni eivätkä kaikki välttämättä jaksa päivästä toiseen kuunnella mitä ihanaa kissa taas on tehnyt. Facebookissa en ole ja G+:lla en aktiivisesti jaa mitään omalla nimelläni enkä iät kaiket olemassa olevalla nettihenkilöydellänikään halunnut G+:lla alkaa kissajuttuja kertoa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi blogi. Blogger siksi, että täällä oli hurjan paljon kissablogeja, joita olin käynyt lukemassa etsiessäni tietoa kissoista ja roduista, halusin mukaan porukkaan."

Jos jossain on tyhjä tila, on se pian täynnä kissoja.

Aloitteleville bloggaajille en kauheesti osaa antaa neuvoja, mutta ehkä jotain. Ennen kuin aloitat, etsi ja tunnustele. Tutki erilaisia blogialustoja, ja valitse niistä se, joka parhaiten vastaa tarpeitasi. Kun olet aloittanut, jatka blogin tekemistä omalla tavallasi, vaikka ympäriltä tulisi kovaakin kritiikkiä kirjoitustyylistä tai kuvanlaadusta. On ihmisiä, jotka eivät lue blogeja, koska niissä on liikaa kirjoitusvirheitä, tai kuvanlaatu ei ole studioluokkaa, mutta sitten on myös meitä, joille sisältö on virheettömyyttä tärkeämpää. Blogi, jonka sisältö on tylsää, mutta kieli ja kuvat huippulaatua, jää helpommin lukematta kuin sellainen, jossa sisältö on kirjoittajansa näköinen, aito. Lisäksi sinä aloitteleva bloggaaja, osallistu! Tämä blogimaailma on täynnä ihanaa yhteisöllisyyttä, täältä voi löytää ystävyyksiä, jotka toteutuvat myös tosielämässä. 

Tämän palkinnon jaan eteenpäin näille blogeille: Trio MiuMau ja Herra Nilsson, elämää ja elämyksiä, Kissanpäiviä sijaiskodissa, Miukumaa, Kollinkoukkuja, Tassulinna, Viggobatman, Foxkiss,  Kassulan tarinoita, ja Kattimania.

Hauskaa iltaa kaikille sanoo ihminen, joka viime yönä heräsi hirvittävään tuskaan, joka johtui siitä, että eräs pieni punainen yritti repiä ihmisen hiuksia irti päänahasta, mutta hampaat upposivatkin hiusten sijasta päänahkaan. Ai.

365+1 Days of their lives, part 20

No niin, nyt Pena sai sitte melkein koko viikon omakseen, ku ei viimeks kestäny ku mä olin pääosissa. Tää viikko on ollu jotenki outo, ensinnäkin meidän olohuone on täynnä täysinäisiä pahvilaatikoita tän viikon jäljiltä ja sitte ihminen on katsonu töllöö ihan hirveesti, sitä jotain lätkää se tuijottaa ja murisee. Tänään kuulemma taas meinaa mennä monta tuntii siihen lätkän tuijotukseen. Mä aina välillä autan, mut voisin kuulemma olla auttamattakin. 

Täs ois sitte melkein pelkästään Penan tähdittämää viikkoa: 

"Kutittaa"

"Saa päästää irti!"

Käkikello?

Tiskausapulainen, josta ei ole mitään hyötyä.

Hih, ihminen sanoo, että Penan takamus näyttää kauheen isolta tässä!

Pena ihmettelee jotain.

Tänään aamupäivällä ihminen lähti jonnekin, se otti mukaan nipun rinkuloita ja kameran. Jotain se höpisi jostain sukulaisista siinä lähtiessään. Sitten kun se tuli takas, se haisi ihan vieraalle kissalle. Oli kauhee homma hinkata siihen oikeet hajut taas. Se oli käynyt katsomassa Peetusta, joka on Penan siskonpoika ja Kermakupin Ruusun veljenpoika! Aatelkaa, niin pieni on maailma. Peetus on tosi paljon tullu ulkonäöllisesti isänsä sukuun, kattokaa vaikka, niin huomaatte:

Peetus, komea nuori poika.

 Hyvää lätkäiltaa kaikille sanoo Punkku, joka ehkä pian taas pääsee parrasvaloihin.

365+1 Days of their lives, part 19

Ihan kauhee viikko. Kattokaa vaiks ite. Penska ollu ihan pääosassa melkein koko viikon.

"Nukkuisko, vai jatkaisko riehumista?"

Iltapala-asento

Karvaisia tassuja

"Tää tässä, tää on sellanen tärkee uutinen"

"Mee nyt siitä, on sulla musta jo kuvia"

Ihminen kävi jossain perjantaina, ja sitte kun se tuli kotiin, se haisi ihan vieraille kissoille! Se oli käyny katsoo
pentuja. Lupas, että meille ei tuu enää yhtään tollasta. Tää on näitä Foxkiss-kissalan pentuja.

Penska joutu laatikkoon, harmi vaan ku ihminen ei suostunu jättään sitä sinne.

Tänään sataa ihan älyttömästi. Arvatkaa onko mulla hauskaa vai tosi hauskaa ku toi penska ei tajuu, että niitä pisaroita ei vaan voi saada kiinni tosta lasin läpi. Pässinpää.

Hauskaa sunnuntaita kaikille sanoo Pena, joka on vähintäänkin kyllästynyt siihen, että penska ei tajua, että pojat ei vaan tuota maitoa.

Ihan ite sisustin...

...eikä ihminen yhtään arvosta. Sen mielestä on hauskempaa jos toi verho on kokonaan tuolta yläreunasta kiinni niissä jossain nipsuttimissa.

Terkkuja kaikille sanoo Punkku, joka taitaa sisutuksen jalon taidon.

365+1 Days of their lives, parts 17 and 18

"En oo tehny mitään pahojani. Ihan varmasti oli se leipä lattialla
itestään!"

Meillä on ongelma. Meidän ihmistä vaivaa blogiväsymys ja siksi me ei päästä ollenkaan tarpeeksi usein laittamaan kuvia tänne. Meidän ihminen on vähän hassuksi mennyt yhtäkkiä, haluaa vaan kulkea ulkona ja raahata meidätki ulos. Kai se on toi aurinko ku tekee ihmisille tollasta. Anyway, täs on näitä meidän kuvia melkein parilta viikolta.

Kaunis poika.

Kauhuleffan kissa.

Salamasta patterit loppu, valona taskulamppu ja valkotasapainoa ei sitte 'viitsiny' säätää, näin saatiin
kellertävä Pena.

"Mulla on ainaski näin iso tassu."

"Voiks omat varpaat maistuu NÄIN pahalle?"

"Mee muualle siitä heilumaan."

Ihmisen voitonhetki, oli hereillä ennen kissaa aamulla, ja sai herättää kissan!

"Mulle, mulle, mulle, mulle, mulle..."

Projektin toinen kännykkäkuva, niitä ei pitänyt enää tulla, mutta eihän Sofian synttärikakkua vaan voinut
jättää kuvaamatta ja näyttämättä.

"Kiipeen ihan just tonne seinälle!"

 Hyvää loppuviikkoa kaikille toivottelee ihmisen pojat, Pena ja Punkku.