365+1 Days of their lives, part 24

Jos me nyt on osattu oikein laskea, niin tää ois meidän tasan kahdessadas postaus. Se on aika monta juttua, kiitos, että jaksatte aina vaan käydä täällä lueskelemassa.

Meillä ei oo enää yhtään laatikoita purkamatta, tai on, mutta niissä on vaan telkkari ja printteri, ja niistä ihminen sanoo, että ei oo kiire. Ei se katso oikein ikinä telkkaria, joskus jostain Areenalta jotain hassuja sarjoja vaan. 

Menny viikko on ollu vähän outo, ihminen oli keskellä viikkoa pari päivää kotona, yhtenä siitä ei lähteny aamulla yhtään ääntä, vaikka se yritti sanoa meille jotain, ja toisena aamuna se vaan nukku, vaikka me yritettiin saada ruokaa heti viideltä. Me ollaan oltu ihmisen kainalokissoina tosi paljon tällä viikolla, ja se vaikuttaa ihan siltä, että se tykkää sellasesta. On se tavallaan kauheen kivaa, mut siinä tulee niin kuuma, että ei jaksa olla rauhallisesti, ku on pakko ruveta pyörimään ja hyörimään, ja sitä ihminen ei jaksa ainakaan, jos se yrittää nukkua.

Pusu

Hali

"Jotain mä näin metsässä, en kerro mitä!"

"Tää on niin herkkua, mut pohja näkyy jo!"

"Ai miten niin tarvitaan joku peti?"

Tässä näkyy hyvin meidän erot. Toisella pitkä karva, toisella ei, toinen on ihan pieni, toinen jo ihan iso ja toinen on punainen, toinen riista.

Haukotus

Hauskaa sunnuntain myöhäistä iltaa kaikille ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa toivottelevat Pena ja Punkku, jotka eivät tällä viikolla ole tehneet mitään oikein erityisen hölmöä tai huvittavaa.