365+1 Days of their lives, part 34

Meillä on ollu ihan mukava viikko, ihminen on puuhannu meidän kanssa kaikkee hassua, ja antanu meille herkkuja. Ruoka-annokset vaan pienenee, mut muuten kaikki hyvin.

Täydellinen laskeutuminen

Kana on namia

Lämmintä kanalientä

Rakkaus

Pikkuleijona

Kauniit simmut

Herkkua pyytämässä

Suuri aarteenmetsästys

Hauskaa sunnuntai-iltaa kaikille ja oikein hyvää alkavaa viikkoa toivottaa Pena, joka dieetistä huolimatta ei paina yhtään vähemmän, kuin kuukausi sitten.

365+1 Days of their lives, parts 31, 32 and 33

No vihdoinkin! Me on muistutettu ihmistä joka päivä jo monta viikkoo, että jotain täältä puuttuu, mut ei se oo vaan avannu konetta, että päästäis naputtelee. Jotain lehtiä vaan lukenu. Mitään kauheesti ihmeellistä ei oo tapahtunu tässä välillä. Parvekkeen ikkuna ja ovi meillä on vaihtunu, ja Punkku kävi jossain sellasessa esitysnäyttäytymisessä, missä ei ollu niitä tuomareita ollenkaan. 

Täs ois kauhee kasa kuvia puuttuvilta viikoilta, klikkailkaa isommaks, jos haluutte tarkemmin katella:

"Ihan vähän autan vaan"
(Kattilassa kylmää vettä, hellan jäähdytys loppusuoralla, levy ei päällä)

Yöllä parvekkeella voi nähdä harmaan olennon.

"Joko sais unirauhan?"

"Piilotan tän!"

"Eikä nukuta!"

"Niin missä sitä ruokaa on? Tääl on vaan vettä!"

"RUOKAAAAAAA!"

Erilaiset energiat.

Lennä mun poikani, lennä!

Väsy kisu.

Maailman kaunein uni.

Kissaihmisen paras ystävä.

"Jos mä vaan nukun tässä?"

Esittelynäyttelyssä piiloutumassa peittoon.

Pretty in pink.

"Aah, tää tekee gutaa"

"Just siitä!"

"Tuolla on jotain!"

"Joko saa mennä? Tää on noloo!"

"Et viitsis mennä muualle siitä häiriimästä?"

Sellasta meidän viikkoihin tässä välissä kuulunu. Ihminen lupas, että nyt aletaan taas oleen siivosti, ja postaillaan useammin näitä, ettei tuu tällasii pitkiä posteja. Hauskaa sunnuntaita, ja hyvää tulevaa viikkoo toivottelee Pena ja Punkku, jotka rakastaa maissin makeaa makua niin, että maissia haetaan vaikka roskiksesta, jos ei muualta saada. Tässä päästiin ekaa kertaa haistelee maissintähkää, ja sen jälkeen mikään maissi ei ole ollut turvassa.

"Ooh, mikä tuoksu ja maku! Tää on namia!"

Kävin Tammereella

Olen kovasti myöhässä kaikkien blogipäivitysteni kanssa, samoin myös poikien blogitekstit odottavat kirjoittajaansa. Aloitetaan vanhimmasta, eli retkestäni Tampereelle. Tampereelle lähdettiin eräänä aamuna Miukumaan mamin kanssa katsomaan kissoja. Ensin oli vuorossa kissakahvila. Kahvilassa oli paljon ihania kisuja ja syömäni saaristolaisleipä vuohenjuustolla ja paholaisen hillolla oli todella herkullista. Jälkiruuaksi otin kaakaon, oli herkkua. 

Kissakahvilassa nähtyjä:

Kissakahvilan jälkeen kävelimme muutaman Pokéstopin Tampereen keskustassa, ja pian jo Marraskuun murusten ihminen ystävällisesti opasti meidät tapaamaan murusia. Murusilla sain ensimmäiseksi syliini valtavan kissan! Voi mikä ihana karvapallo, niin rentona vieraassa sylissä, eikä pelännyt ollenkaan.

Marraskuun murusia:

Murusilta matkamme jatkui vielä Elämää ja elämyksiä -blogin kissoja katsomaan. Rakastuin pikkuiseen Jesseen ihan täysin, ja siinä pois lähtiessämme roikotin Jesseä kainalossani, mutta huomasivat, niin oli pakko vaan jättää poika kotiin. Love you Jesse, pusi pusi.

Elämää ja elämyksiä -kissoja:

Kuvasato jäi hieman odotettua pienemmäksi johtuen siitä, että joku ei vaan osaa, ei vaikka miten haluaisi.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottelee ihminen, joka tulee pian hulluksi tämän bloggerin kanssa. Ei voi olla näin kamalan hankalaa saada kuviaan siihen järjestykseen, kuin haluaa! Yksi kuva haluaa väkisin olla toisessa laidassa, ja muiden väliin haluaa väkisin tulla ylipitkät välit. Ihan sama, ei jaksa tapella. Pitää ihan tosissaan harkita blogin siirtämistä jonnekin muualle, mutta onko muualla asiat sen paremmin?

Vierailulla Viitasaaren Tassulinnassa

Suunnilleen viikko sitten perjantaina pakkasin pojat rattaisiin, ja vein tyypille hoitoon, sillä lauantaina lähtisin vierailulle Tassulinnaan. Lauantaina herätys oli ennen viittä, ja ennen kuutta lähti paikallisliikenteen bussi kohti asemaa. Asemalta matka jatkui Onnibussin kyydissä kohti Viitasaarta. Matkalla torkahtelin vähän, mutta enimmäkseen katselin maisemia, ja välillä metsästin Pokémoneja. Varsinkin Tampereella ja Jyväskylässä, jossa myös oli bussin vaihto, oli örkkejä paljon liikenteessä.

Matka meni mukavasti, vaikka vähän oltiinkin myöhässä. Jyväskylässähän oli ralliviikonloppu, ja olimme välillä aika pitkäänkin ruuhkassa jumissa, mutta onneksi jatkoyhteydet odottelivat Jyväskylässä, niin ei tarvinnut siellä viettää koko päivää. 

Viitasaarelle saavuttiin alkuiltapäivästä ja siellä ehdin pari minuuttia katsella ympärilleni ennen kuin kuljetus Tassulinnaan saapui.

Tassulinnassa minulle osoitettiin oma huone, jossa oli myös upea nukkekoti, johon lähtiessä jätin pari pientä uutta asukkiakin (en muistanut ottaa kuvaa!). Huone oli mukava, ja siellä nukuin kaksi yötä oikein hyvin. Talossa oli hiljaista ja rauhallista koko vierailun ajan.

Pepsi ja Max nuuhkivat ensin kenkäni, ja sitten minut. Pääsin heti mukaan leikkeihin ja Emännän tehdessä lounasta tutustuimme Pepsin ja Maxin kanssa toisiimme.

"Onpa herkulliset höyhenet tässä huiskassa!"

"Minä vain pidän tassua tässä höyhenten päällä, en viisi riehua."

Lounaalla sen tajusin ensimmäisen kerran, talossa, jossa on kissoja voi myös syödä ilman, että lautasta pitää vahtia taukoamatta! Pepsi ja Max eivät pyrkineet lautaselle, eivätkä käyneet pöydällä tai pöydän vieressä kerjäämässä! Kuka opettaisi tuon Penalle ja Punkulle???

Lauantaina käytiin tekemässä pieni kierros Viitasaarella, pääsin käymään näkötornissa, josta oli mahtavat näköalat, ja valtasinpa ensimmäisen Pokémon gyminikin. Sitä valtausta ei kauan kestänyt, mutta valtasin kuitenkin. Tassulinnassa ei muuten ollut yhtään Pokémonia koko vierailuni aikana, olimme siis todellakin rauhallisessa paikassa. :)

Viitasaaren timantti

Pääsin myös tutustumaan Valkoon, ihanaan pieneen palleroiseen, jota selvästi ikä jo hieman painaa.

Sunnuntaina aamulla suuntasimme Yläpään Karvakorvan kotieläinpihalle katsomaan ihania eläimiä. Tilalla näimme näitä:

Tilalta palattuamme oli ruoka-aika, jonka jälkeen oltiin sateelta suojassa Tassulinnassa enimmäkseen. Maxin kanssa käytiin metsässä kävelyllä, ja samalla poimittiin vadelmia. Illalla pelattiin ihmisten kesken lautapeliä ja vaikka Tassulinnan isännän kanssa kaikkemme tehtiin, jotta voitto olisi toiselle meistä tullut, meni voitto ylivoimaisesti emännälle kuitenkin. Minä tietty hävisin. Kuvia Tassulinnan pihasta ja puutarhasta:

Maanantaina aamulla heräilin hyvästä unesta rentoutuneena ja pian aamiaisen jälkeen kotimatka jo alkoikin. Kotimatka meni hyvin, ei ollut pahempia ruuhkia ja Jyväskylässä ja Tampereella onnistuin muutaman Pokémoninkin taas pyydystämään. Kotona mietin hetken, hakisinko pojat kotiin vasta seuraavana aamuna, mutta päätin kuitenkin tehdä hakuretken heti ja olihan se ihanaa päästä taas illalla omien kissojen kainaloon nukkumaan.

Kiitos ihanasta viikonlopusta kaikille Tassulinnaan! Punaherukat oli herkullisia ja puutarha ihana. Pinkkikukkaisten mansikoiden mausta odottelen raporttia, kunhan marjat kypsyvät!

Hyvää viikonloppua kaikille toivottelee ihminen, joka aikoo pian lähteä Pokémon-metsälle samalla, kun hakee jotain sapuskaa itselleen.