365+1 Days of their lives, parts 31, 32 and 33

No vihdoinkin! Me on muistutettu ihmistä joka päivä jo monta viikkoo, että jotain täältä puuttuu, mut ei se oo vaan avannu konetta, että päästäis naputtelee. Jotain lehtiä vaan lukenu. Mitään kauheesti ihmeellistä ei oo tapahtunu tässä välillä. Parvekkeen ikkuna ja ovi meillä on vaihtunu, ja Punkku kävi jossain sellasessa esitysnäyttäytymisessä, missä ei ollu niitä tuomareita ollenkaan. 

Täs ois kauhee kasa kuvia puuttuvilta viikoilta, klikkailkaa isommaks, jos haluutte tarkemmin katella:

"Ihan vähän autan vaan"
(Kattilassa kylmää vettä, hellan jäähdytys loppusuoralla, levy ei päällä)

Yöllä parvekkeella voi nähdä harmaan olennon.

"Joko sais unirauhan?"

"Piilotan tän!"

"Eikä nukuta!"

"Niin missä sitä ruokaa on? Tääl on vaan vettä!"

"RUOKAAAAAAA!"

Erilaiset energiat.

Lennä mun poikani, lennä!

Väsy kisu.

Maailman kaunein uni.

Kissaihmisen paras ystävä.

"Jos mä vaan nukun tässä?"

Esittelynäyttelyssä piiloutumassa peittoon.

Pretty in pink.

"Aah, tää tekee gutaa"

"Just siitä!"

"Tuolla on jotain!"

"Joko saa mennä? Tää on noloo!"

"Et viitsis mennä muualle siitä häiriimästä?"

Sellasta meidän viikkoihin tässä välissä kuulunu. Ihminen lupas, että nyt aletaan taas oleen siivosti, ja postaillaan useammin näitä, ettei tuu tällasii pitkiä posteja. Hauskaa sunnuntaita, ja hyvää tulevaa viikkoo toivottelee Pena ja Punkku, jotka rakastaa maissin makeaa makua niin, että maissia haetaan vaikka roskiksesta, jos ei muualta saada. Tässä päästiin ekaa kertaa haistelee maissintähkää, ja sen jälkeen mikään maissi ei ole ollut turvassa.

"Ooh, mikä tuoksu ja maku! Tää on namia!"