365+1 Days of their lives, part 50

Kohta se on se joulu taas. Mua on vähän ruvennu jännittää, että tuleeko mulle tänä vuonnaki sellanen iso joululahja, ku tuli viime vuonna, mut ihminen kyl vakuuttaa, että ei tuu. Vois kyl tulla, kyl tänne yks karvapää vielä sopis. Ja tää ei sitte tarkota, että penska ois jotenki ihana. Täs ois näit meidän kalenterikuvia menneeltä viikolta.

Joulukuun kahdestoista. Sinä aamuna Pena päätti, että oli hänen vuoronsa olla eka.

Joulukuun kolmastoista. "Anna nyt vaan ne namit, tai..."

Joulukuun neljästoista. "Mitä, ai nyt jo on aika herkutella?"

Joulukuun viidestoista. "Nää tuoksuu niiiiiiiiiiiin hyvälle!"

Joulukuun kuudestoista. He todella, todella, todella halusivat herkkunsa heti.

Joulukuun seitsemästoista. Päivä, jona melkein menetin sormeni kissapedoille.

Joulukuun kahdeksastoista. Maailmassa ei enää ollut mitään muuta, kuin tuo pieni muovipussi täynnä herkkuja.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja PrimaCateille taas kiitos herkullisesta viikosta! Sanoo Pena, joka jo odottaa jouluyllätyksiä ja Punkku, joka jo toivoo, että toi penskaks nimittely loppuis jo.