5.7.2018

Hyvää synttäriä Pena!

Vuodet vierii ja kissat vanhenee. Tänään jo 4 vuotta Penan syntymästä. Tuntuu ihan mahdottomalta, että siitä on jo niin kauan, kun odotettu uutinen mulle toimitettiin.
Tuntuu, kuin se olisi ollut vasta silmänräpäys sitten, vaikka toisaalta on tuo karvapallo tuonut niin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita mukanaan, että välillä tuntuu, kuin olisi ikuisuus jo asuttu samaa kotia. On se rakas.
Hyvää synttäriä Pena-kulta!

Terkuin ihminen ja Penska




21.5.2018

Erikoispainos ja ärtsykkä

Mä oon erikoispainos, kattokaa tosta vaikka:

Vai ootteks muka ennen nähny raidallista abyä?
 Penska on ihan ärtsynä, kun ihminen herätti sen, vai näyttääks iloselta:

Niin siis oli ihan pakko herättää? No, tää tullaan muistamaan...

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottelee ihmisen pojat.

6.5.2018

Penan aamuruno

Kello on neljä ja kakskyt kuus, nyt on jo päivä ihan uus! Herää ihminen, herää - aamupala tekis jo terää!
  Ole nyt hiljaa, mä nukun vielä! Ei oo aamu, eikä varsinkaan päivä!
Kuule kun linnut ulkona laulaa, räkättikin niin söpösti nauraa. Ei kissa pysy hengissä, jos se syö pelkkää kauraa!
Nyt ihan oikeesti hiljaa, pureskele rauhassa sitä vihreää viljaa!
Tarpeeks oot unta jo saanut, kamalan kauan paikallas maannut! Jos kohta et nouse alkaa tuntien piina, ja lentää pöytä sekä liina! Ehkä tehdään myös muutama karvainen miina!
Eiku Pena nyt oikeesti kiinni se suu! Mä nukun vielä, ei musta iloista näin tuu!
Avaahan silmäsi siniset, turhaan enää mitään iniset! Kuulethan miten kauniisti laulaa lintujen kuoro, nyt on jo aamuruuan vuoro!
Voi kiltti pienoinen kulta, miten mä saisin unirauhan sulta? Eihän keittiössä leviä lattialle multa?
Katsohan tätä miten kissa jo loikkaa, mahasi päältä heittää kuperkeikkaa! Tässä on rallirata oiva, kohdallasi mutka loiva!
Onko ihan pakko, pitääkö mun laittaa makkarin ovelle lukko?
Kyllähän sä tiedät, ei ne lukot toimi, koska ei ne ääntäni talteen poimi! Kato tuolta kömpii mun avuksi tuo pikkuinen broidi!
Nyt oikeesti hiljaa, mä en jaksa tätä enää! Äläkä pure mun nenää!
Parempi on sun jo nousta, kas kun ei ruokakaapin lukkokaan jousta. Itse en kaapista saa ruokaa, ja mahani mun jo tyhjyyttään huokaa! ANNA MULLE JO RUOKAA!

Kylhän se sit lopulta heräs, ja vei vielä uloskin, ku olin niin
nätisti koko aamun pyytäny.
Silleen meidän aamu suunnilleen meni tänään, oikeesti kello oli paljon vähemmän, ku kerroin ihmiselle nälästä ja linnuista. Mites teillä?

Hauskaa tulevaa viikkoa toivottelee Pena, the one who loves to bite a nose.

25.4.2018

Kevätkin tuli, ja lumikin suli...

...eikä me koko sinä aikana ehditty kertaakaan kirjoittamaan tänne! 

Meillä on käynyt vieras Tassulinnasta, hän toi mukanaan ison kasan leluja ja herkkuja. Herkkuja sekä ihmiselle, että kissoille. Herkuista ja leluista ja muista tuliaisista kiitos sekä Tassulinnaan, että Miukumaahan! Kissojen mielipide herkuista lienee parhaimmillaan tällä videolla:

 Ihmisen herkuissa oli paljon vegaanisia uutuuksia, joita ei täältä metsästä saa. 


Parhaillaan meillä on vieras Suomen Turusta, ihmisen hyvä ystävä, taitava graffititaiteilija Smuli, joka toi tullessaan taidetta ja hyvää mieltä. Smuli taitaa nykyään päivitellä juttujaan enemmän Facebookiin, joten sieltä vaan etsimään. :D
Mä vaan täs autan ihmistä tän kuvauksen kanssa.

Kesä tulee hiljalleen, illat on pitkät ja aamut valoisat, parasta kaikessa on olkkarissa olevat auringonläikät, joissa vois kieriskellä vaikka kaiket päivät! Hauskaa iltaa kaikille toivottelee Pena ja Punkku.

31.3.2018

Pääsiäisötökkä

Toisilla on tipuja ja heinää, mut meilläpä kävikin kylässä ihan aito pääsiäisötökkä.

Pääsiäisötö
Pieni pusu pääsiäisötölle.


Pahoittelemme videoilla (ainakin toisella näistä) kuuluvaa höpinää, se tulee läppärillä pyörivästä eräästä suomalaisesta tv-sarjasta.

Hauskaa päästäispääsiäistä kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka ovat sitä mieltä, että kaikki nukkuminen vapaapäivinä aamulla seiskan jälkeen on turhaa.

19.3.2018

Iso nenä?

Itelläs on iso nenä, mun on ihan pieni ja sievä!

Sorry kaikesta sotkusta, mutta sellasta tää nyt vaan on. Ai miks toi pannunalunen on keskellä
lattiaa? No, se on mun ruokakupin alunen, ku muuten se kuppi vaan liukuu mun eestä pois.

Terkuin Punkku

11.3.2018

Ai liian pieni?

Ihminen meinaa, et mun patteripeti on muka liian pieni. Ei kyl oo mun mielestä, vaan just ihan sopiva. 
Kyllä, ihmsitä riepoo tuo alakulmaan jäänyt maton kulma.
Hankkis itelles vaan isomman pedin, ni ei tarvis potkii mua aina koko yötä.

Terkuin Punkku, the one who fits anywhere.

3.3.2018

Ihmisen kasvit

Aurinkoisina päivinä ihminen katselee kaihoisasti olohuoneen aurinkoisinta kohtaa, kertoo tarinoita kasveista, joita sillä joskus oli. On ollut jukka ja rahapuu. On ollut taatelipalmu ja traakkipuu. Silloin oli myös rönsyliljoja kaksi tai kolme, sekä joulukaktus ja huonekumipuu.  Juoru ja kuningaskissuskin ikkunaa ovat koristaneet, kaikkia ihminen ei enää edes muista, mutta mitä kuuluukaan ihmisen kasveille nyt? Katsokaa itse alta:

Rönsylilja, menossa hoitoon ihmisen työpaikalle heti pakkasten hellitettyä.

Mukavaa viikonloppua kaikille toivottavat Pena ja Punkku, the ones who never eat their greens.

24.2.2018

Talvinautintoja

Ihminen vei mut tänään ulos. Mentiin tonne pikkujärven rantaan.

Mä matkustin rattaissa, sielt oli mukava katella myös, mut lumessa oli hauskempaa.
Lumihangessa oli hauskaa, mut sitte ku tuli ihmisiä lähelle, oli pakko vähän irvistää.
Sit, kun olin siinä vähän käveleskelly, pakotti ihminen mut takas rattaisiin, ja sano, et mennään käymään jossain lämpimässä. Se oli kai joku apoteekki tai sellanen, ku ihminen osti sieltä sellasta kirkasta yskänlääkettä. Siellä oli sellanen kaakattava ihmislauma, ne luuli, että rattaissa on vauva, mutta kun ne näki mut, niiden ostoskassit vaan kilisi ja kolisi, eikä ihastelusta meinannu tulla loppua. Yks pikkupoika varmaan saattaa kyllä nähdä painajaisia karvaisista vauvoista jatkossa. Hups.
Kotiin tultua oli kiva köllötellä omalla, kuumalla sähköpeitolla. Varpaat lämpes äkkiä.
 Sellasta mulla tänään. Hauskaa iltaa kaikille. T: Pena

31.1.2018

Tarinoita Instagramin puolelta

Täs ois tammikuu Instagramista tänne tuotuna. Olkaa hyvät, ja leidit varokaa, siel on yks tosi uros joukossa.

 
"Hah, kesytetty!"

"Miten se ny mut löysi?"

Varjopantteri

"Enkä oo kaheli"

"Aivastuuuuuus!"

"No jos vähän menee yli ja ohi."

Ei saa kutittaa,

Nätit pitkät viikset

"Hello ladies!"

"Kanafilettä, possun sydäntä, silikonipatalappua, lehmää, raksuja...
Njamm, tuokaa kaikki herkut tänne vaan!"


Terkuin Pena ja Punkku, jotka toivoo elämään lisää jännitystä.

3.1.2018

Punkku

Punkku on fiksu kissa. Oikeasti. Punkku näyttää hassulta, ja ilmeet ovat usein ihan tyhjäpäisiä, mutta on tuo niin fiksu poika, että tekee mieli kehua. Punkku sai synttärilahjaksi älypelin, nyt tuo peli on jo pojalle ihan liian helppo, ei mitään haastetta. Poika osaa avata kaapit ja väliovet, yllätinpä hänet tässä päivänä eräänä tutkimasta uuninluukun lapsilukkoakin; valitettavasti sen aukeaminenkaan ei enää kaukana ole. Onneksi luukkua pitää vetää auki samalla, kuin lukkoa avataan, niin tuskin ihan heti tulen kotiin ja löydän aukinaisen uunin, jossa kissa nukkuu tyytyväisenä. Tai pahempaa; auki revähtäneen uunin luukun, joka on pieninä lasinpaloina pitkin keittiön lattiaa. Ihanaa, kun oma mielikuvitus luo näitä kauhukuvia. Helpottaa tätä fiksun kissan ihmisenä olemista ihan kamalasti.

Uuden vuoden aattona yritin opettaa pojille kellon kilkattelua, Pena innostui nameista, Punkun ilme oli lähinnä sellainen ei vois vähempää kiinnostaa, mutta pari kertaa nuuhkaisi kellon soittopainiketta sen verran, että annoin namin.
Kello jäi keittiön lattialle, en tiedä miksi se siihen jäi, mutta kun myöhemmin iltapäivällä näin Punkun menevän keittiöön en meinannut uskoa silmiäni. Poika suuntasi suoraan kelloa kohti ja soitti kelloa! Siinä hän sitten istua tönötti kellon vieressä ja odotti namia. Ovela otus kertakaikkiaan. Luonnollisestikin palkitsin hyvän työn namilla, ja poika oli tyytyväinen. Uusiin soittoharjoituksiin Punkulla ei mielenkiinto ole riittänyt, mutta kun kellon jättää esiin, voi jossain vaiheessa iltaa kuulla vaativan soiton, ja nähdä palkintoa odottavan punaisen ihmeen istumassa tiiviisti kellon vieressä. Punkku on oppinut juoksuttamaan ihmistä pois omista puuhistaan tärkeämmän puuhan äärelle.
Yksi turhimmista, ja pelottavimmista taidoista, jonka Punkku viime vuoden loppupuolella oppi, on ihmisen sängyn alla oleviin laatikoihin tunkeminen. Yhtään ei haittaisi, jos kissa avaisi laatikon ja kiipeäisi sinne, mutta kun laatikkoon meneminen tapahtuu kaivamalla patjan kulma ylös, ja sitten sälepohjan välistä livahtamalla, ollaankin jo kauhukuvien puolella. Mitä jos Punkku menee sinne laatikkoon, kun olen poissa? Jää sinne jumiin, ja tulee jano ja pissahätä ja vaikka mitä, eikä pääse pois itse luomastaan ansasta? 

Punkku on meidän pieni punainen ihme, jolla on terävät kynnet viimeistään kaksi päivää sen jälkeen, kun ne on leikattu, ja Punkulla on aina nälkä, ihan mikä tahansa maistuu, vaikkapa sitten silikonisen pesukarhuvalaisimen korva. Eikä pelottanut ihmistä ollenkaan, että pitääkö suunnata lääkäriin, kun hoksasi mitä kissa sen hemmetin lampun kanssa oikeastaan puuhastelikaan.


Voi kun pääsisi joskus edes ihan pieneksi hetkeksi tuon punaisen aivoihin kuuntelemaan mistä se nuo valtavan loistavat ajatuksensa saa. 

Hauskaa päivää kaikille toivottaa ihminen.