Yllätyyyyyyyysssshhh! (osa 1 / 2)

Muistatte, kun meidän ihminen joka muuton jälkeen sanoo jotain "nyt en kyllä muuta ainakaan kymmeneen vuoteen"? No niin se sano silloin melkein vuos sitten kesälläkin, mutta taas vaan muutettiin.

Matkan alussa, ei ihan kauheesti laivassa enää jännittänyt.

Ai mihin? No takas Turkuun! Ihmisen työt tuli Turkuun, ja ihminen työn mukana. Työ ei välttämättä ole pysyvä, mutta takas Ruotsiin ei mennä, Turussa ollaan ja pysytään, tai niin se ainakin taas lupaa. Meidän asumus on aika pieni, ihminen sanoo, että jotain nelikulmioita on 20 vähemmän, kuin on yleensä ollu, ja siks meidän kaikki tavarat ei meinaa millään mahtua tänne, muutettiin jo kohta kuukausi sitten, ja vielä on osa tavaroista paketissa, kun niille ei ole keksitty paikkaa. Kellarikomeroon ehkä joutuu viemään. Onneks kaikille meidän leluille on paikka!

Matkan loppusuoralla maisemat oli upeat.

Matkan loppusuoralla ikkunasta näkyi vähän saaristoa.

Tää meidän uus koti on varustettu isolla parvekkeella, ja pienellä makuuhuoneella, keittiö on olkkarin nurkassa, ja meidän vessat mahtuu ihmisen kylppäriin. Se kai se on tärkeintä, et me mahdutaan, ja mehän mahdutaan, niin kai tätä kodiksi voi jo kutsua.

Ihminen sanoo nyt, että ainakaan viiteen vuoteen ei muuteta, mutta uskoo ken haluaa, me uskotaan sitte, jos viiden vuoden päästä vielä nähdään hevostalli meidän parvekkeelta.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottavat muuttajakissat Pena ja Punkku