Onhan sille nimikin annettava

Nimeä on pohdittu ja pähkäilty. Sukulaiset ja kaverit ovat tarjonneet erilaisia nimiä kuten Calu, Kalu, Klasu, Pekka, Pertti, Pera, Nimetön, Pentu, Kakara ja mitähän kaikkea muuta. Näistä mikään ei kuitenkaan kelvannut, vaan nimen piti täyttää tietyt vaatimukset. Ensimmäinen, ja tärkein vaatimus oli se, että nimen pitää sopia pennulle, sen pitää olla pennun näköinen, ja kuuloinen. Toinen vaatimus oli se, että nimen pitää sopia Penan ja Punkun jatkoksi. Kolmantena vaatimuksena oli se, että nimen pitää jollain tapaa tuoda esiin pennun puoliruotsalaisuutta. 

Helteitä on pidellyt.

Nimiä pyöri mielessä vaikka mitä, mutta löytyi se lopullinenkin muoto viimein pitkän pohdinnan jälkeen. Pienestä  vitsistähän tämä syntyi, mutta kyllä tämä nimi kuvastaa pentua oikein hyvin. Pennun nimi on:

Per-Erik "Pärre" Apollonpoika Aamunkoi

Poikaa kutsuttakoon jatkossa siis nimellä Pärre.

Mukavaa alkavaa viikkoa toivottelee ihminen, Pena, Punkku ja Pärre 

S*Primuz-Zezam Klauz

Hejsan allihopa,

jag heter S*Primuz-Zezam Klauz och jag har just flyttat från Sverige till Åbo i Finland. Min pappa heter Pena och min farbror heter Punkku.

Min människan säger att jag måste lära Finska, men jag vet inte varför. Kanske därför att min pappa och Punkku pratar ingen Svenska.

Jag längtar efter min mamma och mina kompisar i Sverige men jag tror att jag ska ha mycket rolig liv med min pappa och Punkku här i Åbo.


(ihminen pyytää anteeksi, jos on kirjoittanut pikku-kissan ajatukset ihan väärin, mutta ainakin yritin)

Tässä kuvassa näen pennussa Penan. Ihan selvästi isänsä poika.

Niin siinä sitten kävi, Penan poika muutti meille eilen illalla. Pojulla on selvästi äitiä ikävä, mutta yhteiselo Penan ja Punkun kanssa on alkanut suhteellisen mukavissa merkeissä kuitenkin. Tyypin kanssa yhteistyönä tehtiin makkariin verkko-ovi, jonka läpi kissat ovat saaneet tutustua, toistaiseksi vielä eivät ole päässeet samaan tilaan, sillä pikkuinen sähisee isoille, ja Punkku ei oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä meille on tuollainen otus tuotu. Taitaa sopeutuminen olla näistä kolmesta vaikein homma Punkulle.
Pojalla ei vielä ole kunnollista kutsumanimeä, sitä mietitään, ja se kerrotaan täällä, kun se on löytynyt. 

Kerrotaan lisää sitten joskus paremmalla ajalla, nyt oli pakko saada pieni tarina esiin, jotta Miukumaan mamilla ja Tassulinnan emännällä olisi vähän helpompaa Hämeenlinnan kissatätitapaamisessa tänään. :)